Eeva

Oopperalaulaja Camilla Nylund on ylpeästi viisikymppinen: ”Tässä ammatissa saa osakseen paljon kritiikkiä, vertailua ja kateutta, mutta en enää välitä”

Oopperalaulaja Camilla Nylund on ylpeästi viisikymppinen: ”Tässä ammatissa saa osakseen paljon kritiikkiä, vertailua ja kateutta, mutta en enää välitä”
Oopperalaulaja Camilla Nylund valitsi ja sai sekä uran että perheen. Vaikka työ on sopraanolle elämäntapa, huono omatunto kulkee seurana maailman näyttämöillä.
Julkaistu: 10.4.2022

Questo è il bacio di Tosca, tämä on Toscan suudelma! Kansallisoopperan yleisö pidättää henkeään, kun Floria Tosca eli tähtisopraano Camilla Nylund säkenöi raivoa ja iskee veitsen sadistisen poliisipäällikön rintaan.

Roolin ulkopuolella Camillan ruskeiden silmien katse on lempeä ja äänenpaino rauhallinen.

”Näyttämöllä on ihanaa olla joku toinen. Sellainen, joka en voisi ikinä olla tavallisessa elämässä. Siellä saan olla hullu ja kauhea nainen, mitä vain rooli sisältää.”

Pohjanmaalla kasvaneena Camilla ei uransa alussa ollut kovin tottunut näyttämään tunteitaan eikä käyttämään niitä näyttämöllä.

”Keskieurooppalaiset pitivät minua aluksi jopa kylmänä. Tunteiden piilottaminen oli ehkä suojamekanismi, jonka avulla pärjäsin nuorena maailmalla. Toisaalta olen horoskoopiltani kaksonen, joten minussa on sekä viileyttä että tulisuutta.”

Camilla Nylund on esiintynyt toisinaan myös miehensä, hollantilaisen tenorin Anton Sarisin kanssa. ”Se on ihanaa. Hän ymmärtää minua täysin.”

Giacomo Puccinin säveltämän Toscan nimirooli on hyvin dramaattinen.

”Kansallisoopperan ensi-illassa äitini sanoi, että se oli paras oopperaelämys, minkä hän oli eläessään kokenut, ja että edesmennyt isäni olisi sanonut samoin. Olin niin iloinen, että äiti tuli Helsinkiin katsomaan sitä.”

Iän myötä Camilla on mielestään kypsynyt, nyt hän uskaltaa ottaa roolin haltuunsa pohjamutia myöten.

”Minulle ooppera on korkein taidemuoto, sillä se ottaa syliinsä kaiken: musiikin, teatterin, kuvataiteen, tanssin. Ennen kaikkea ooppera on elämys. Rakastan sitä!”

Musikaalinen ja uskonnollinen suku

Camilla Nylund, 53, syntyi Vaasassa musikaaliseen sukuun. Äiti lauloi kuorossa, ja tytär innostui menemään mukaan. Lisäksi Camilla soitti poikkihuilua ja pianoa. Kristinusko oli vahvasti läsnä kasvuaikana.

”Pohjanmaalla on paljon vapaakirkkoja. Isäni äiti oli helluntailainen. Näin monia puolia uskonnollisuudesta, myös ikäviä. Mutta minulla on yhä oma uskoni, ja rukoilen ennen nukkumaanmenoa. Laulan myös mielellään kirkkomusiikkia.”

Yksityiset laulutunnit Camilla aloitti 14-vuotiaana, ja seuraavana kesänä poikkeuksellinen lahjakkuus oli jo kursseilla Roomassa ja Wienissä.

”Nuorena osasin ulkoa kaikki Abban biisit, ja halusin oikeastaan pop-laulajaksi. Tutustuin syvemmin klassiseen musiikkiin vasta lauluopintojen aikana. Sen jälkeen en ole voinut edes ajatella muuta ammattia.”

Camilla Nylund haaveili nuorena ensin pop-laulajan urasta.

Camilla pyrki 18-vuotiaana Sibelius-Akatemiaan, mutta ovet eivät auenneet. Sen sijaan arvostettu musiikki-instituutti Mozarteum Itävallan Salzburgissa hyväksyi nuoren laulajattaren pari vuotta myöhemmin.

”Oikeastaan oli onni, etteivät opintoni edenneet Suomessa ja lähdin Salzburgiin. Oli paljon helpompaa aloittaa kansainvälinen ura, kun ymmärsin keskieurooppalaista kulttuuria ja kieliä.”

”Tahdon laulaa suuria, paljon työtä vaativia rooleja”

Lappeenrannan laulukilpailut vuonna 1996 olivat jännittävät loppuun asti: Camilla Nylund voitti yhdessä Johanna Rusasen kanssa naisten sarjan.

Suomessa ihmeteltiin, kuka tämä melkein tyhjästä ilmestynyt upea sopraano oli. Camilla ei siinä vaiheessa ollut profeetta omalla maallaan, mutta asenne muuttui pian. Kun hän myöhemmin samana vuonna lauloi Mozartin Figaron häissä sekä Kansallisoopperassa että Berliinissä, tähteys oli itsestään selvää.

Varsinainen läpimurto tapahtui Kölnin oopperassa 2000-luvun alkupuolella Richard Straussin Salomen nimiroolissa.

”Olen sen jälkeen laulanut roolia ympäri maailmaa. Säveltäjällä ja minulla on muuten sama syntymäpäivä, 11. kesäkuuta.”

Camilla Nylund on nähty usein vaativissa ja vahvoissa Richard Straussin ja Richard Wagnerin sopraanorooleissa.

”Rakastan näyttämöllä olemista, ja tahdon laulaa suuria, paljon työtä vaativia rooleja.”

Niitä Camilla on saanut tehdä maailman kaikissa merkittävimmissä oopperataloissa. Roolien lista on niin pitkä, että se veisi pari sivua.

Usein käsitys oopperalaulajattaresta on diiva, joka purjehtii paikalle ja odottaa erityiskohtelua. Ja kiukuttelee, jos kaikki ei mene hänen mielensä mukaan. Camilla ei tunnista sellaista mielikuvaa.

”Tässä ammatissa ei voi diivailla. Työssäni minua kutsutaan kuitenkin tähtisopraanoksi. Mietin, tarkoitetaanko sillä tosiaan minua. Missä välissä niin kävi?”

Camilla painottaa, että oopperan tekeminen on yhteistyötä, jossa kaiken erikoisosaamisen on tähdättävä yhteiseen päämäärään: hienoon esitykseen. Kukaan ei halua tehdä töitä diivailijan kanssa.

”Minulle perhearki on hyvä ankkuri. Elämässäni on muutakin kuin taidetta.”

”Lapset auttavat vanhempiaan ymmärtämään, mikä on tärkeää”

Joulun 1998 alla Camilla lensi Puolan Krakovaan joulukonserttiin, jossa esiintyi artisti jokaisesta EU-maasta. Kolmekymmentä täyttänyt Camilla edusti Suomea ja salskea tenori Anton Saris Hollantia. He tapasivat jo lentokentällä, ja se oli menoa.

Puolen vuoden kuluttua salamarakastuneet alkoivat suunnitella häitä. Heidät vihittiin seuraavana vuonna Koivulahden kirkossa Mustasaaressa, Vaasan kupeessa.

”Anton ymmärsi, että haluan tehdä uraa ja että siksi hänen olisi oltava minua enemmän kotona, jos tahdoimme perheen.”

Moni ympäri maailmaa vapaana taiteilijana työskentelevä oopperalaulajatar ei koskaan perusta perhettä, koska arki olisi liian rankkaa.

Camillan esikoinen Isabel on nyt 21-vuotias ja kuopus Mailin viidentoista. Isabelin syntymän jälkeen Anton jäi kymmeneksi kuukaudeksi kotiin hoitamaan vauvaa.

”Olemme mielestäni onnistuneet arjen järjestelyissä aika hyvin. Lapset myös auttavat vanhempiaan ymmärtämään, mikä on tärkeää. Eikä lasten kanssa voi ajatella vain omaa napaansa.”

”Lasten kanssa ei voi ajatella vain omaa napaansa.”

Päiväkodissa ja koulussa jylläävät bakteerit ja virukset kulkeutuivat lasten myötä kotiin, ja Camilla sairasteli vähän väliä.

”Lopulta lääkäri määräsi minulle parannuskeinoksi saunaa. Nyt kotonamme Dresdenissä Saksassa on suomalainen sauna.”

Muitakin merkkejä Suomesta löytyy: ruokapöytä katetaan Iittalalla ja Arabialla.

”Ja tietenkin meillä on muumimukeja.”

”En ole katunut valintaani”

Perheellisen oopperatähden seuralaisena on usein huono omatunto. Kun lapset olivat pieniä, pariskunta yritti aikatauluttaa omat projektinsa limittäin, jotta ainakin toinen vanhempi olisi kotona. Moni syntymäpäivä ja lapsille tärkeä tilaisuus on silti jäänyt väliin.

”Kun joku perheetön kollega joskus valittaa hankalista työajoista, tekisi mieli sanoa, että hän ei tiedä mitään organisoinnista”, Camilla puuskahtaa.

”Naisena tunnen aina olevani riittämätön. Tytöt ovat kyselleet, pitääkö minun aina lähteä. Työ on antanut minulle kuitenkin niin paljon, etten ole katunut valintaani. Olen varmasti myös hieman itsekäs, mutta se on miltei pakollista tässä ammatissa.”

”Olen varmasti myös hieman itsekäs, mutta se on miltei pakollista tässä ammatissa.”
Camilla Nylund

Camilla yrittää antaa lapsilleen samanlaista tukea kuin sai aikanaan omilta vanhemmiltaan. Isabel on hyvin lahjakas laulaja ja haluaisi palavasti alalle. Mailin miettii vielä tulevaisuuttaan.

”Vanhempani uskoivat minuun aina. He matkustivat ympäri maailmaa nähdäkseen esityksiäni.”

Viisi vuotta sitten Camillan isä kuoli yllättäen 73-vuotiaana lyhyen sairauden jälkeen. Isku oli suuri.

”Isä sanoi minulle kuolinvuoteellaan, että oli kaksi asiaa, joita hän suri. Hän ei enää pääsisi mökille eikä näkemään, kuinka laulan New Yorkin Metropolitanissa.”

”Isä sanoi minulle kuolinvuoteellaan, että oli kaksi asiaa, joita hän suri. Hän ei enää pääsisi mökille eikä näkemään, kuinka laulan.”

Isä tiesi, että tyttärellä oli sopimus Metropolitanin kanssa. Vajaat kolme vuotta isänsä kuoleman jälkeen Camilla debytoi maailman tärkeimpiin kuuluvalla ooppera-areenalla.

Camilla tuntee olevansa isälleen velkaa sen, että säilyttää perheen kesämökin meren äärellä Vaasan lähellä.

”Se on paikka, jossa on tilaa ajatella ja kerätä voimia.”

Suomi-ikävä

Dresdenin-kodissa kaikuu monta kieltä. Camilla puhuu tyttärilleen äidinkieltään ruotsia sekä saksaa, isänsä kanssa tytöt puhuvat hollantia. Isabelin ja Mailinin koulukieli on ollut saksan lisäksi osin myös englanti.

Dresden valikoitui kotikaupungiksi, sillä Camilla oli naimisiin mennessään laulanut Dresdenin Semper-oopperatalossa jo vuosia.

”Olemme kotiutuneet saksalaiseen elämänmenoon. Täältä on Suomea helpompi tehdä kansainvälistä uraa. Dresden on lisäksi maantieteellisesti lähellä monia eurooppalaisia oopperakaupunkeja.”

Kaupungin historia on dramaattinen: se pommitettiin toisessa maailmansodassa maan tasalle. Kun Dresdenin symboli, kirkko Frauenkirche avattiin jälleen, juhlakonsertissa lauloi myös Camilla Nylund.

”Se oli minulle tärkeä tehtävä, yksi urani huippukohdista. Dresden on minulle rakas monella tavalla.”

Kun Camilla kaipaa rauhaa ajatuksilleen tai lievitystä Suomi-ikävään, hän kulkee kotoaan rinnettä alas katselemaan Elbejoen virtaamista.

”Vesi on minulle tärkeä elementti, ja myös metsä merkitsee minulle paljon. Onneksi lähellä kotiamme on myös suuri metsäalue.”

Camilla esiintyi syksyllä vanhassa kotikaupungissaan Vaasassa. Mukana kulki perheen pomeranianrotuinen Nalle-koira.

Kotona Camilla ravistaa harteiltaan stressin ja muiden odotukset. Hän keskittyy olemaan äiti ja vaimo.

”Tyttäreni tarvitsevat vielä minua, vietän aikaa heidän kanssaan ja autan, missä voin. Laitan joka päivä ruokaa perheelle ja siivoan, elän tavallista perheenäidin arkea. Kuuntelen hyvän tuulen musiikkia. Eniten meillä soi pop-musiikki, yhä edelleen muun muassa Abba.”

Koko kehon hyvinvointi on laulajalle tärkeää. Camillan rutiiniin kuuluu säännöllistä ulkoilua ja voimaharjoituksia kunto-ohjaajan kanssa.

”Oopperalaulajan ammatti on elämässäni läsnä joka ikisenä päivänä. Sitä ei voi irrottaa erilliseksi asiaksi, vaan kyseessä on elämäntapa ja kutsumus.”

Camilla Nylund

Koronapandemian aikana hyvässä kunnossa pysyminen on tullut yhä tärkeämmäksi, myös henkisen hyvinvoinnin kannalta.

Kun pandemia iski koko voimallaan, se vaikutti moneen muuhun taiteilijaan enemmän kuin Camillaan.

”Itkin alkuun melkein joka ilta, mutta työtilanteeni ei ollut kovin paha. Kollegat kyselivät sosiaalisessa mediassa ikävään sävyyn, pitääkö Camillan liehua joka paikassa ja eikö yksikään kapellimestari tule toimeen ilman häntä. Otin kritiikin lähinnä kohteliaisuutena.”

Kun laulajan ääni ei toimi, se on pahinta, mitä voi tapahtua

Oopperalaulajan työ vaatii omistautumista. Camilla oli vuonna 2003 perheineen matkustanut konsertoimaan Napoliin. Kun väliin sattui pari vapaapäivää, perhe vieraili Caprin saarella.

”Nalle-koira tuli meille vuosi sitten talvella. Siitä on ollut paljon iloa korona-aikaan”, Camilla Nylund kertoo.

Laulajatar oli laskenut ehtivänsä hyvin seuraavaan esitykseen. Sitten nousi myrsky, eikä siinä kaikki. Camilla oli vilustunut, ja tauti puhkesi vakavammaksi hänen leikittyään uima-altaassa tyttärensä kanssa.

”Menetin ääneni kokonaan, eivätkä lautat lähteneet myrskyn takia. Helikopteriakaan ei saanut. Olin kauhuissani.”

Lopulta perhe onnistui saamaan paikat hätätapauksiin varatulta laivalta. Konserttiin tehtiin ohjelmanmuutos, jotta tähti ehtisi ajoissa.

Mutta ääni oli kärsinyt liikaa.

”Kapellimestari katsoi minuun hämmästyneenä, samoin yleisö. Aplodit olivat vaisuja. Kun laulajan ääni ei toimi, se on pahinta, mitä voi tapahtua, suurin painajainen. Sen jälkeen olin vuoteenomana monta viikkoa.”

Camilla Nylund on ylpeä suomalaisuudestaan: ”Olen ilman muuta pohjalaistyttö”

Camilla Nylund on ollut poissa Suomesta kolmekymmentä vuotta, mutta suomalaisuudestaan hän on yhä ylpeä.

”Se merkitsee minulle sisua ja periksiantamatonta elämänasennetta. Olen ilman muuta pohjalaistyttö, juureni ovat syvällä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Saksassa luen suomalaisia sanomalehtiä, ne auttavat pitämään yllä suomen kielen taitoa. Vasabladetin luen tietysti ruotsiksi.”

Kun Camilla on aika ajoin käynyt konsertoimassa tai vierailemassa Kansallisoopperassa, vastaanotto on ollut huikea. Camillalle on myönnetty myös Pro Finlandia -mitali. Kotimaassa hän tapaa äitiään, sukulaisiaan, vanhoja ystäviä ja koulukavereita sekä nauttii Suomen luonnosta.

Camilla ei ole asunut Suomessa 30 vuoteen. ”Kaipaan kotimaasta vuodenaikoja, kunnon talvea ja kesän valoa, rauhaa ja hiljaisuutta.”

Perheellä ei ole mökin lisäksi kotia Suomessa. Kun Camilla työskentelee Kansallisoopperassa, talo järjestää hänelle asunnon.

”Helsinki on minulle oikeastaan vieras. Vasta Pohjanmaalla tavoitan minun Suomeni.”

Tosin Vaasakin on muuttunut Camillan lähdön jälkeen niin paljon, että hän tuskin tuntee kaupunkia.

Ikärasismi kohdistuu erityisesti naislaulajiin

Kun eteen tulee uusi rooli, Camilla Nylund harjoittelee sitä pianistin kanssa ja menee sitten laulunopettajansa luo työstämään roolia syvemmin.

”Rakastan uuden opettelua. Lempiroolini on aina se, mitä kulloinkin esitän. Ja näytteleminen on erittäin tärkeä osa ammattia, esiintyessä ei voi vain laulaa.”

Kaikki, myös juhlitut tähdet, joutuvat jossain vaiheessa pohtimaan uransa jatkuvuutta ja jaksamistaan. Moni laulaja ei koskaan kerro oikeaa ikäänsä.

”Minä kerron ikäni suoraan ja juhlin syntymäpäiviäni kollegoiden ja ystävien kanssa. Ikärasismi kohdistuu erityisesti naislaulajiin. Roolit vähenevät ja ulkonäkö on tarkkailun alla. Miehet taas saavat rooleja vaikka 70-vuotiaina, jos ääni kestää.”

”Ikärasismi kohdistuu erityisesti naislaulajiin. Roolit vähenevät ja ulkonäkö on tarkkailun alla. Miehet taas saavat rooleja vaikka 70-vuotiaina, jos ääni kestää.”
Camilla Nylund

Camillan mielestäni viisikymmentä vuotta on naiselle paras ikä.

”Olen saanut vuosien myötä lisää itsevarmuutta. Tässä ammatissa saa osakseen paljon kritiikkiä, vertailua ja kateutta. Sellaisesta en enää välitä. Nyt olen parhaimmillani esittämään rooleja, joita on hyvä tehdä hiukan kypsemmällä äänellä.”

Toscan vaikuttavin aaria on Vissi d’Arte, jonka roolihahmo esittää juuri ennen kohtalokasta veitseniskua. Tosca laulaa sydämensä pohjasta eläneensä taiteelle ja rakkaudelle.

Niille Camillakin elää edelleen.

Artikkeli on julkaistu Eevassa 1/2022.

Kurkista roolien taakse ja seuraa Eevaa myös Facebookissa ja Instagramissa.

Kommentoi »