Apu

Bjarne Kallis: "Kävin kuoleman rajalla"



Bjarne Kallis: "Kävin kuoleman rajalla"

Bjarne Kallis toipui vakavasta sairauskohtauksesta ja palasi pian isolla äänipotilla päättäjäksi Kokkolassa. Puolue vaihtui kristillisdemokraateista kokoomukseen.
Teksti Apu-toimitus

Eduskunnan vuonna 2011 vapaaehtoisesti jättänyt ja politiikanteon – omasta mielestään lopullisesti – jättänyt kristillisdemokraattien entinen puheenjohtaja Bjarne Kallis, 72, palasi tänä vuonna ehdolle. Hän tuli kevään kuntavaaleissa valituksi Kokkolan kaupunginvaltuutetuksi murskasuosiolla. Hän sai kokoomuksen ehdokkaista eniten ääniä. – Olin luullut, että vapautuminen politiikan ympyröistä avaisi uuden ihanan, vapaan elämän, mutta minulle tulivatkin ankarat vierotusoireet. – Jos olisin jäänyt kotisohvalle makaamaan, olisin tullut hulluksi, Bjarne Kallis arvelee omakotitalossaan Kokkolassa. Nyt kaikki on taas hyvin, kun kunnallisen päätöksenteon rutiinit rytmittävät jälleen poliitikon arkea.

Hulluuden uhkaakin pahemmassa jamassa Kallis oli vuodenvaihteen tienoilla. Miestä uhkasi todellinen hengenvaara, eikä se johtunut politiikan puutteesta, vaan uhmakkaaksi kasvaneesta fyysisestä ponnistelusta. Tapahtumaketjun juuret ovat marraskuussa kolme vuotta sitten. Aluksi kaikki tuntui harmittomalta. – Luin lehdestä, että ennen lenkille lähtöä olisi hyvä tehdä 25 etunojapunnerrusta. Siispä ryhdyin puuhaan, mutta hädin tuskin jaksoin neljä kertaa, Kallis kertoo. Sinnikäs mies ei antanut periksi, vaan laski, että jos hän lisäisi joka viikko yhden punnerruksen, jouluna nousisi 15. Kunto nousi yllättäen niin vauhdilla, että jouluna päivittäisiä punnerruksia tuli 25, ja pian jo 30. – Kun kerroin tekemisistäni urheilevalle toimitusjohtajakaverilleni, hän sanoi punnertavansa joka aamu 50 kertaa. Muuan urheilijatuttuni jutteli nostavansa kehonsa lattiasta 70 kertaa päivässä. Pian Kallis punnersi kerralla jo täydet sata kertaa. – Muistan, kuinka vaimo sanoi, että nyt sinä kyllä rauhoitut.

–Hevosta ja ukkoa kuvaavassa maalauksessa ihastuin tunnelmaan, jossa on kurjuutta, mutta myös toivoa. Ostin sen Pietarista katumaa­larilta 200 markalla.

Mutta Kallis vain jatkoi: seuraavana etappina oli 110, sitten 120 punnerrusta. Kunto yhä vain nousi, kunnes verenpaine laski hälyttävän alhaiseksi. Viime marraskuussa pitkän lennon ja yhteensä 25 tuntia kestäneen matkan jälkeen Kallis kaatui ja menetti hetkeksi tajuntansa. – En halunnut ambulanssia, koska verta ei näkynyt. Päässä sen sijaan oli halkeama ja kahdessa paikassa sisäinen verenvuoto, josta en heti tiennyt. Parin kuukauden aikana Kallista huimasi. Hänen oli pakko ottaa sivuaskeleita, ja myös muisti heikkeni. – Sisäinen verenvuoto ei hyytynyt, ja verikerros kasvoi kahdesta millimetristä 14 millimetriin. Maaliskuun puolivälissä magneettiröntgenin jälkeen Kallis komennettiin nopeasti Ouluun yliopistolliseen sairaalaan. Taksikyyti lähti heti. – Kallooni porattiin paikallispuudutuksessa reikä ja veri imettiin pois. Operaation aikana kuulin vain jotain puhetta videokuvauksesta. Päässäni tuntui kuin kulmahiomakoneella olisi katkaistu metalliputkea.

Hoitojaan muistellessaan Bjarne Kallis eniten hämmästelee nopeaa toipumistaan. – Noin tunnin kestäneen operaation jälkeen nousin kävelemään ja seuraavana päivänä pääsin pois sairaalasta. Kun Kallis kävi huhtikuun alussa jälkitarkastuksessa, todettiin hänen näkevän, kuulevan ja reagoivan hyvin.  – Verenvuoto johtui kaatumisesta. Siinä osuma yhdenkin millimetrin päähän toisaalle olisi merkinnyt miehen menoa. Lääkäri vahvisti, että olin käynyt aivan kuoleman rajalla, Kallis sanoo. Mutta kun hän oli selvinnyt ja tunsi itsensä terveeksi, hän aloitteli taas kuntoilun. – Sain siitä heti päänsärkyä, ja lääkäri kehotti etenemään hitaanlaisesti. Kaiken lopullisuutta Kallis on ehtinyt pohtimaan useamman kerran. – Kun sairastuu näin, mielessä väkisin käy, loppuuko tämä nyt tähän. Mietin lupauksia ”iankaikkisesta elämästä”, jotka Raamatussa on annettu ja Jeesus on vahvistanut. Kun tajusin niiden voimassaolon, se poisti epävarmuuteni ja pelkoni.

Poliitikoksi Bjarne Kallis ryhtyi vuonna 1972. Puolue oli silloin RKP. – Olisimme Kokkolassa pärjänneet jääkiekossa paremmin, jos meillä olisi ollut tekojäärata. Sen puolesta taisteleminen heitti minut politiikkaan. Kallis tuli valituksi kaupunginvaltuustoon. – Ja saimme tekojääradan, hän muistelee. Ruotsalaisesta kansanpuolueesta Kallis  irrottautui muista kuin poliittisista syistä. – Vuonna 1976 Kokkolassa tapahtui suuri hengellinen herätys, jossa tuhannen ihmisen, myös meidän perheemme elämä muuttui. Uskoontulonsa jälkeen Kallis mietti poliittisia valintojaankin. – RKP oli suurin puolue Kokkolan valtuustossa, Kristillisellä liitolla oli vain yksi edustaja. Ajattelin siirtyä pienen puolelle, ja vuonna 1978 menin kristillisiin. Kallis pääsi eduskuntaan vuonna 1991 ja lopulta nousi kristillisdemokraateiksi nimensä muuttaneen puolueen puheenjohtajaksi. Eduskunnan hän jätti 2011.  Vuonna 2014 paluu politiikkaan tapahtui uudenlaisissa ympyröissä – Kallis liittyi kokoomukseen – . – Miksi minun vielä eläkepäivilläni piti vaihtaa puoluetta? Totuus vain on, että vaikuttamismahdollisuudet ovat paremmat suuremmassa ryhmässä. Miten voimasuhteilla laskelmointi sopii Kalliksen ideologiseen ajatteluun? – Kokoomuksen väitetään olevan rikkaiden etuja valvova puolue. Mutta kyllä monet muutkin kuin Sauli Niinistö ja Ben Zyskowicz ovat tehneet töitä myös vähempiosaisten eteen.

Bjarne Kallis valittiin kristillisdemokraattien presidenttiehdokkaaksi vuoden 2006 presidentinvaaliin.

Vuonna 1945 syntynyt Kallis muistaa vuoden 1956 presidentinvaalit, jonka tuloslaskentaa kuunneltiin kaikkialla Suomessa radiosta. – Muistan senkin, kuinka jo 86-vuotias, tehtävästään eronnut J. K.Paasikivi vielä taktisista syistä, tyylittömästi vedettiin mukaan vaalin toiselle kierrokselle. Mutta edes nuo muistot politiikan likaisesta pelistä eivät estäneet Kallista lähtemästä poliitikoksi. – Kun Urho Kekkonen astui virkaansa presidentiksi, samana päivänä alkoi SAK:n yleislakko. Täällä uutisoitiin näkyvästi, kuinka kokkolalaisessa tekstiiliompelimossa oli töissä rikkureita ja heidät noudettiin päivän päättyessä koppiautoilla turvaan lakkovahtien edestä. – Olot Suomessa olivat tuolloin aika kireät, Kallis muistelee.  Vuoden 1962 presidentinvaalien aikaan Kallis oli 17-vuotias koululainen, johon poliittiset valtaoperaatiot vaikuttivat.  – Silloin joka korttelissa oli kivijalkamaitokauppa oivana huhujenlevittämispaikkana. Kerrankin kiersi tarina Kokkolan Ykspihlajan satamassa käyneestä venäläisestä laivasta, joka kävi katsastamassa, minkälainen satama Neuvostoliitolle on siirtymässä. Suomessa uskottiin moniin perättömiin tarinoihin, ja ne pelottivat myös kokkolalaista Kallista. Ensimmäisen kerran Kallis vieraili Neuvostoliitossa turistina 1960-luvulla ja muistaa ihmetelleensä, kuinka sellainen maa saattoi ylipäänsätoimia. – Kansa näytti pelkäävän, mutta heti kun pysähdyimme, moni tuli kysymään kuulakärkikyniä, sukkahousuja, purukumia.

Opiskelu Åbo Akademissa ajoittui vuosiin 1965–67. Opintorahaa ei saanut, ja oli itse tienattava. Kallis lähti töihin Ruotsiin, sillä hän puhui äidinkielenään ruotsia. Yhden kesän tuleva poliitikko työskenteli mielisairaalan rikososastolla. – Siellä oli kaikenlaisia tapauksia varkaista murhamiehiin. Yksi vapautumassa ollut mies lupasi lähettää minulle kirjallisen kutsun tutustua Tukholman alamaailmaan. – Oman turvallisuuteni vuoksi minun olisi pitänyt rötöstelijäväelle esittäytyessäni esiintyä kassakaappien räjäyttelyn ammattilaisena. Kallis huokaa muistoilleen ja sanoo, että onneksi ei kirjettä koskaan saanut. Tehtaassa Ruotsissa sai rehkiä ylitöitä halujensa mukaan. Ja niin Kallis teki. – Tienasin kruunuja peräti 8 000 markan edestä. Tuolloin opiskeluun meni noin 300 markkaa kuukaudessa. Minulla ei siis ollut lainkaan taloushuolia. Lapsuudessa ja nuoruudessa oli toisin. – Isäni kuoli, kun olin vuoden vanha, sisareni olivat kolmen vuoden ja kolmen kuukauden ikäiset. Perheen liikeapulaisena työskennellyt äiti joutui vaikeaan rahatilanteeseen. – Hän asetti tavoitteita ja toimi aina määrätietoisesti niiden eteen. Kun esimerkiksi halusimme jotakin erityistä, äiti laittoi Pulmu-palasokerilaatikkoon kaiken mahdollisen ylimääräisen rahan. Lopulta perhe sai näin parissa vuodessa säästettyä jopa haluamansa soutuveneen.

Kun valtiotieteen maisterin paperit olivat kahden ja puolen vuoden opiskelun jälkeen alkuvuonna 1968 Bjarne Kalliksen kädessä, hän oli jo naimissa ja yhden lapsen isä. Siitä on pian 50 vuotta. Nuori aviomies työskenteli ensin vuoden verran liike-elämässä, kunnes suuntautui opettajaksi.  – Tärkeä houkutin oli kolmen kuukauden kesäloma, jonka aikana poimin marjoja, sieniä ja teimme kaikkea muutakin hyödyllistä. Virkatyö Kalliksella oli Kokkolan kauppaoppilaitoksessa vuosina 1969–91. Hän opetti kauppaoppia ja -oikeutta sekä toimi lopulta oppilaitoksen rehtorina. – Vaimossani Agnetassa sain paremman puolison kuin ansaitsen. Tunsimme jo opiskeluaikana Turussa. Yhteisen elämämme perustat ovat pitävästi keskinäinen rakkaus, kunnioitus ja anteeksianto. 

– Vaimostani Agnetasta sain paremman puolison kuin ansaitsen. Keskinäinen rakkaus on ollut kaiken perusta.

Bjarne Kallis

  • Syntynyt: 21. maaliskuuta 1945 Kokkolassa, jossa asuu yhä.
  • Perhe: Vuodesta 1967 vaimo Agneta, neljä lasta, 11 lasten­lasta.
  • Koulutus: Valmistui 1968 valtiotieteen maisteriksi Åbo Aka­demista.
  • Poliittinen ura: Vuonna 1972 Kokkolan kaupunginvaltuustoon (RKP), 1978 kristilliseen liittoon, 1991–2011 kansanedustaja (krist.), 1995–2004 puheenjohtaja (krist.), 2017 Kokkolan kaupunginvaltuustoon (kok.).  
  • Ärsyyntyy: Asiattomista ja perättömistä syytöksistä tai väit­teistä. 

Teksti Hannu Koskela, kuvat Tomi Hirvinen

Julkaistu: 29.8.2017