Kun suomalainen Berndt Arell, 57, nimitettiin Ruotsin kansallismuseon ylijohtajaksi kuutisen vuotta sitten, hän muutti yksin Helsingistä Tukholmaan. Joitakin vuosia aiemmin hän oli eronnut vaimostaan rakastuttuaan mieheen.
”Ei ollut helppoa kertoa sitäkään, että olen homo. Varsinkin homo, jolla on kolme lasta ja joka on naimisissa”, Berndt Arell sanoo.
Ensimmäisenä Tukholman keväänään hän tapasi valokuvaajan urasta haaveilevan miehen. Aluksi miehet tapailivat, milloin töiltään ehtivät. Suhteen syventyessä muutettiin yhteen. Päällepäin elämä näytti idylliseltä.
Yhtäkkiä kaikki muuttui. Ensimmäinen lyönti tuli täysin yllättäen, keskellä päivää. Silloin Berndt löi takaisin, mutta sitten ei enää.
Jälkeenpäin hänen on vaikea ymmärtää, miksi hän ei katkaissut suhdetta edes sen jälkeen, kun joutui vammojensa vuoksi sairaalaan.
Nyt hän uskaltaa ylittää häpeän kynnyksen ja puhua asiasta.
”Toivon, että voisin auttaa ja tukea muita väkivaltaisessa suhteessa eläviä, jotta he ymmärtäisivät lähteä heti pois”, Berndt Arell sanoo.
Lue koko juttu Eevan numerosta 10/2017.
Teksti: Minna Hujanen Kuvat: Magnus Laupa
