Kuierin perhe oli vuonna 2001 edennyt pakomatkallaan Sudanista Egyptin Kairoon, kun Margret Deng Kuierin synnytys alkoi. Hän sai neljän pojan jälkeen elokuun 19. päivä kauniin tyttövauvan, joka sai nimekseen Awak Hiba Kuier.

Kahdeksantoista vuotta myöhemmin Awak venyttelee ja lämmittelee muiden HBA-Märskyn koripalloilijoiden kanssa Helsingissä Mäkelänrinteen uimakeskuksen koripallosalissa.

On alkamassa päivän ensimmäinen treeni, iltapäivällä on vielä toinen harjoitus. Niiden väliin mahtuvat punttitreenit, lounas ja lukion oppitunnit.

Puntilla Awak nostaa rinnallevedossa 55 kilon levytangon.

Naisten korisliigassa treenataan ammattilaishaaveet mielessä. Awak on yksi niistä, jonka haave varmasti toteutuu.

Hän on Suomen naisten maajoukkueen lupaavin pelaaja, nyt jo tähti, jolle on ennustettu samantapaista menestystä kuin Lauri Markkaselle.

Vuonna 2018 Awak oli naisten korisliigan torjuntakuningatar. Hän sylivälinsä on pitkien käsien ansiosta yli kaksi metriä, ja hän on ensimmäinen suomalainen naiskoripalloilija, joka donkkaa.

Ensimmäisen upean donkkinsa hän teki 15-vuotiaana. Se herätti huomiota ammattilaiskoripallon luvatussa maassa Yhdysvalloissa.

Awak erottuu Mäkelänrinteen uimakeskuksen koripallokentällä pitkien tyttöjen joukosta kaikkein pisimpänä. Viime vuonna hänellä oli pituutta 194 senttiä, nyt siihen voidaan lisätä vielä puoli senttiä lisää.

– Perheeni kuuluu Sudanin pääheimoon, dinkoihin. Dinkat ovat pisimpiä sudanilaisia, Awak kertoo.

Aamukahdeksalta alkanutta harjoitusta vetää kolme valmentajaa, naisten koripallomaajoukkueen päävalmentaja Pekka Salminen ja valmentajat Jari Nykänen ja Mirka Dettmann.

Jari Nykänen kannustaa pelaajia:

– Nopeat jalat, nopeat kädet, rytmi, rytmi – pysähdys ja rytmi! Nopeammin tekemällä olette nopeimpia!

Pekka Salminen komentaa kentän toisella laidalla: – Ei kiirettä, kiire on pahin asia! Ja hei Awak, kyllä minä tiedän, että olette kavereita keskenänne, mutta pelissä ei saa olla kiltti.

Lämmittelyn jälkeen aletaan treenata tosissaan, mutta ylävitosia toisille läpsäytellen, kavereina sittenkin.

Tarkkaillaan nyt Awakia. Hänen liikekielensä on sulavaa, notkeaa ja kaunista katseltavaa. Ja se donkkaus – se on häkellyttävää katsottavaa. Sanalla sanoen upea.

Pallon lyöminen yläkautta 305 sentin korkeudella olevaan koriin on lajin näyttävin temppu.

Donkkaamisesta järjestetään Yhdysvalloissa näytöskisoja, mutta donkkaavat naiset ovat harvinaista. Ensimmäinen naisen tekemä donkki nähtiin naisten NBA:ssa vasta vuonna 2002.

Awak oli silloin yksivuotias.

Kairossa perheen pakolaisstatusta ei tarvinnut kauan tutkia. Kuierit ovat jehovantodistajia, eivät muslimeja. Kotimaa oli jätettävä, sillä kotimaassa valta oli monien selkkausten, katastrofien ja sisällissodan jälkeen eversti Omar Hassan al-Bashirilla.

Siinä oli jälleen yksi valtion päämies, jonka itsevaltaiset otteet ja uskonnollinen hurmahenki veivät kohti tiukkaa islamismia.

Viime vuonna everstin valta kaatui, ja Awakin vanhemmat toivovat voivansa vuosien jälkeen muuttaa takaisin kotimaahansa.

YK:n virkailija väläytti heille Kairossa mahdollisuutta muuttaa Yhdysvaltoihin tai Australiaan, mutta lopulta he päätyivät kauas pohjoiseen, Suomeen.

Maan nimi oli vieras, kulttuurista ja tavoista puhumattakaan.

– Muutimme Kotkan Hovilaan, lähelle Karhulaa. Iskä oli aluksi postinkantaja, sitten linja-autonkuljettaja. Nykyään hän on viikot Uudessakaupungissa töissä autotehtaalla ja tulee viikonloppuisin luoksemme kotiin, Awak kertoo koris- ja punttisaliharjoitusten jälkeen.

Awak on suomalainen tyttö, mutta juuriltaan afrikkalainen. Suomea hän puhuu tietysti aivan kuten syntyperäinen suomalainen.

Kuierien kotikieli on arabia, ja vanhemmat puhuvat keskenään dinkojen heimokieltä. Sitä Awak osaa muutaman sanan ja lauseen verran.

Awak oli aluksi Äijänvuoren päiväkodissa ja jatkoi sieltä peruskouluun. Hän kertoo saaneensa nopeasti ystäviä, eebenpuun värinen iho ei ollut iso ongelma. Ei ainakaan hänelle itselleen.

Kiusaamisesta ja kohtaamastaan rasismista hän ei puhu nyt mitään, vaan vaikenee koko aiheesta.

– Ei minua nykyäänkään katsota pitkään ihonvärini, vaan pituuteni takia.

Herkästi hymyilevä Awak on varmasti voittanut ennakkoluuloja myös valoisan luonteensa takia.

Hän on monessa mielessä poikkeusyksilö.

Maailmanmainetta kohti ponnistavalla Awakilla on unelma. Hän tähtää Yhdysvaltoihin naisten koripallon ammattilaisliigaan WNBA:han, joka on perustettu vasta vuonna 1996. Toimintansa se aloitti seuraavana vuonna.

Unelman toteutumista kannattaa odottaa. Vaikka lähes kaksisataa yhdysvaltalaista yliopistoa on jo houkutellut häntä riveihinsä ja kyselyitä tulee jatkuvasti lisää, valmentaja Pekka Salminen pitää Awakin puolta.

Salminen tietää suojattinsa lahjakkuuden ja hienon kehityksen, mutta nuorta lupausta ei saa pilata kiirehtimällä. Hänen on annettava rauhassa kasvaa aikuiseksi pelaajaksi.

– Ensi kaudella lähden pelaamaan johonkin Keski-Eurooppaan. En tiedä vielä mihin, mutta ensin Eurooppa, sitten vasta Yhdysvallat. Eurooppalainen seura on nyt yhtä hyvä vaihtoehto kuin jokin yhdysvaltalainen yliopisto.

– Pekka on auttanut minua näissä ratkaisuissa valtavan paljon, Awak sanoo ja hymähtää, kun tulee puhe naiskoripalloilijoiden ansioista. Miesten ja naisten korisliigoilla on yksi räikeä ero. Se on palkkaus.

– En osaa sanoa, mistä tämä epätasa-arvo johtuu, mutta naiset eivät voi vieläkään kuin haaveilla miljoonapalkkioista. Ehkä sitten, jos lajimme saa vielä lisää näkyvyyttä donkkaamisen ansiosta, tapahtuu muutos. Nythän tilanne on todella vääristynyt.

Lauri Markkasen päästyä NBA:han vuonna 2017 hänestä tuli saman tien rikas mies. Awakin yksi unelma on tienata niin paljon, että hän voisi korvata vanhemmilleen näiden hänelle antaman tuen.

– Talo Sudanista, sen kun voisin hankkia! Vanhemmat miettivät aina välillä muuttamista takaisin kotimaahan.

Kun tyttären lahjakkuus koripalloilijana alkoi johtaa kohti suurempaa päämäärää, Kuierit muuttivat Kotkasta Vantaan Koivukylään runsas vuosi sitten.

Awak oli jo aloittanut lukio-opinnot Karhulassa, ja sieltä hänen oli tarkoitus kirjoittaa ylioppilaaksi. Peli- ja harjoitusmatkoja oli niin paljon, että perheen oli tehtävä päätös.

Iskä ja äiskä olivat jo jättäneet kotimaansa, miksi ei myös Kotkaa: tyttären oli päästävä Mäkelänrinteen urheilulukioon, jossa toimii Helsinki Basketball Academy. Se on huippu-urheilijoita kouluttava valmennuskeskus.

Awak kertoo saaneensa Märskyssä hyvän vastaanoton oppilailta, opoilta ja rehtorilta, jotka auttoivat häntä ainevalinnoissa.

Lähestyvistä ylioppilaskirjoituksista hän sanoo, että ainakin englanti, ruotsi, äidinkieli ja psykologia ovat kirjoitettavien listalla. Koripallo ei ole estänyt koulumenestystä, ehkä päinvastoin.

Koripallo on opettanut keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä. Päämäärätietoisuutta, jota myös lukiossa tarvitaan.

Psykologia kiinnostaa Awakia jopa niin paljon, että hän on miettinyt urheilupsykologian opintoja. Mutta sekin on vasta haaveen tasolla.

Kotkan Hovilassa nähtiin 2000-luvun alussa perhe, jossa liikuttiin ja urheiltiin paljon. Isä Sabit Bior Kuier johdatti pesueensa eri lajien pariin.

– Iskä vei meitä urheiluharrastuksiin, ja hän on itsekin urheilullinen. Hän harrasti nuorempana nyrkkeilyä. Yhdessä pelasimme pesäpalloa ja lentopalloa ja kävimme uimassa.

Koripallosta Awak innostui kahden isoveljensä harrastuksen ansiosta. Sitä paitsi hän pitää joukkuepeleistä enemmän kuin yksilölajeista.

Mitä enemmän hän pelasi ja harjoitteli, sitä enemmän hän alkoi miettiä ammattilaispelaajan uraa.

– Olin 10–11-vuotias, kun aloin pelata korista Kotkan Peli-Karhuissa. Olin jo silloin päätä pidempi kuin muut. Niin on ollut aina joka paikassa.

Pitkiä ovat myös muut Kuierit. Isä on 187-senttinen, äiti 185 senttiä. Perheen pisin on vanhin veli Kuer, jonka pituus on 204 senttiä.

Sisaruksistaan kertoessaan Awakin silmät loistavat. Isoveljet Kuer, Flemon, Duot ja Erok ovat hänelle läheisiä, samoin pikkusisko Ruut ja pikkuveli Benjamin.

– Ruut, Benjamin ja minä asumme vielä kotona, isoveljet ovat jo omillaan.

Afrikkalaisen perinteen mukaisesti perhe on Awakille yksi elämän peruspilareita.

Suomalaisten ystäviensä kanssa Awak sanoo tuntevansa itsensä suomalaiseksi, afrikkalaisten kanssa afrikkalaiseksi.

Hän sanoo ikäisensä teinitytön tavoin, että suurimmat erot näissä kahdessa erilaisessa kulttuurissa näkyvät ehkä musiikkimaussa.

– En ole koskaan edes käynyt Afrikassa – en edes synnyinkaupungissani Kairossa, mutta toivon joskus matkustavani vanhempieni kotimaahan.