Presidentit Donald Trump ja Vladimir Putin ovat vetäneet Suomeen melkoisen määrän ulkomaalaisia toimittajia. Monella oli tullessaan vain vähän – jos ollenkaan – tietoa ja kokemusta maastamme. Siksi olikin kiinnostavaa kuulla, miten asiat täällä heidän mielestään toimivat.

Erinomaisestihan ne.

Liikenne ja muu julkinen palvelu pelaa. Ihmiset ovat kielitaitoisia, katukansa avuliasta ja viranomaiset luotettavia. Liikennevaloja kunnioitetaan, koiranpaskat kerätään. Lapset oppivat koulussa muutakin kuin kansallislaulun. Hädänalainen saa apua ilman riistovakuutusta, luottotietoja ja kymppitonnin kuukausipalkkaa. Puhdas luonto on kävelymatkan päässä joka ulko-ovelta jopa Kehä kolmosen surullisenkuuluisalla eteläpuolella. Ja kaiken kruunuksi kaikkialla on siistiä kuin Suonperän toiletissa.

Jos nyt joku oikein tikulla kaiveli jotakin toimimatonta, esiin nousi iänikuinen kummastelun aihe, epäsosiaalisuudeksi luultu suomalainen tuppisuisuus. Ihmettelijälle saattoi vastata, että ehkä täällä kaikki toimii juuri siksi, ettei joka jässikkä ja mussukka haaskaa koko valoisaa aikaa päivästä turhanaikaiseen kälättämiseen ja käsillä elehtimiseen kadunkulmissa.

Ei se mikään ihme ole, että YK:n raportin mukaan täällä asuu maailman onnellisin kansa. Toki suomalaiset itse ärsyyntyvät onnellisuutensa havaitsemisesta ja mainostamisesta: no, onnellisin ja onnellisin, jos tässä kovin onnellisiksi heittäydytään, jäävät varaston kätköissä odottavat, vielä toistaiseksi mahdollisesti toimimattomat asiat helposti korjaamatta – ja kohtahan sitä ei sitten kyllä todellakaan olla onnellisia.