Apu

Avun pääkirjoitus: Suomi on suojatien kehitysmaa

Avun pääkirjoitus: Suomi on suojatien kehitysmaa

Auton on pysähdyttävä suojatien eteen, jos jalankulkija on edes aikeissa ylittää. Kuulostaako tutulta säännöltä?
Teksti Tuomas Marjamäki
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto
Mainos

Äiti seisahtuu lastenvaunuineen suojatien eteen, ja pysähtyneestä autostani rohkaisen häntä ylittämään. Linja-auto takanani huudattaa minulle vihaisesti torvea. Silloin keittää yli. Näytän ikkunasta käsimerkkiä, johon bussikuski vastaa seuraavassa risteyksessä. Sormeni viesti ei siis mennyt perille.

Talvisin muu Suomi nauraa, kun lumituisku sekoittaa Helsingin liikenteen. Ei olisi syytä. Pääkaupunkiseudun massiivinen ja monimuotoinen liikenne toimii enimmäkseen sutjakasti. Mutta niin Helsingissä kuin missään muuallakaan Suomessa suojatien merkitystä ei ymmärretä lainkaan.

Bussien suojatietööttäyksiä näen lähes viikoittain. Hiljattain kuski painoi torvea suojatiellä kävelevälle koululaiselle, joka pelästyi ja kääntyi puolitiestä takaisin. Joukkoliikenteestä vastaava HSL saa jatkuvasti palautetta, mutta tuskin valistaa riittävästi kuljettajiaan.

Kyse on päivänselvästä liikennesäännöstä. Auton on pysähdyttävä suojatien eteen, jos jalankulkija on edes aikeissa ylittää.

Silti kaikki menee enimmäkseen päinvastoin. Autoilijat ylittävät suojatien jalankulkijoista välittämättä, ja pyöräilijät suhauttavat yli autoja katsomatta. Jalankulkijat seisovat suojatien edessä puhelinta tuijottaen, ja kun auto pysähtyy, he huitovat sitä kohteliaasti menemään ensin. Rohkeammat jalankulkijat puolestaan ylittävät tien muualta kuin suojatieltä ja yleensä mihinkään suuntaan katsomatta.

No, pikkuasioita ja turhanpäiväistä nillitystä. Ihmishengistähän tässä loppujen lopuksi vain on kysymys.

Apu nro 20/2018

Julkaistu: 14.5.2018