Apu

Avun pääkirjoitus: Paniikki pois

Avun toimituspäällikkö Samuli Isola ottaa kantaa koronavirukseen. Pitääkö sitä pelätä?
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Pitääkö olla huolissaan, kuuluu tv:n suosikkiohjelman nimi. Ohjelma saa virtansa meidän suomalaisten ­hupsuista taipumuksistamme suhtautua mikroskooppisiin elämän muutoksiin asiaankuuluvin varauksin. Ei niin pientä asiaa, ettei siitä saisi herkullisen aiheen herättää itsessään ja läheisissään pienen hälytystilan.

Perusluonteeseemme kuuluu varautuminen ­vaikeisiin aikoihin. On järkevää olla varpaillaan varmuuden vuoksi.

Uusin pelkokertoimen aiheuttaja on tuore versio koronaviruksesta, joka on lähtenyt Kiinan Wuhanista ja saanut aikaan suurta kohinaa. Kuoleeko siihen heti? Uskaltaako Kiinaan päin edes katsoa?

Näin kävi myös, kun influenssat sarsista mersiin valtasivat maailman. Suomikin sai osansa, vaikka tartuntojen määrä oli olematon. Sikainfluenssa tuli Suomeen suuremmin, ja toi lieveilmiönään rokote­tragedian, jonka seurauksena moni lapsi sai kroonisen narkolepsian.

Nykyään virukset ja ihmiset liikkuvat, sitä eivät rajat voi estää. Eivät ne estäneet vuosisata sittenkään, kun aikansa kohuinfluenssa eli espanjantauti surmasi maailmalla jopa 100 miljoonaa ihmistä. Nyt maailma on varuillaan ja mahdollisuudet estää koronaviruksen leviäminen parempi kuin koskaan. Myös hoito on ennennäkemättömän tehokasta.

Mikä on muuttunut? Lääketiede, tiedonvälitys, yhteistyö, yhä älykkäämpi terveysteknologia, jatkuvasti päivittyvät ja tietoa jakavat tietoverkot. Ja kun huolia herää, on tärkeää muistaa, että käytössä on luotettavia lähteitä, kuten suomalainen THL.

Julkaistu: 3.2.2020
Kommentoi »