Apu

Avun pääkirjoitus: Onko pakko totella?

Avun pääkirjoitus: Onko pakko totella?
Tieliikenteelle ja pandemian torjunnalle on yhteistä, että jästipäinen omista oikeuksistaan kiinni pitäminen ja pykäliin takertuminen voi pahimmassa tapauksessa olla hengenvaarallista, kirjoittaa toimituspäällikkö Miikka Järvinen.
Julkaistu: 29.3.2021
Rajoitus ja pakko ovat sanoja, jotka osuvat tiettyyn hermoon. Tuo hermo ärtyy joka kerta, kun itsemääräämisoikeuttani rajoitetaan. Olisiko ärtymyksen lähde paljon puhuttu sisäinen lapsi?
Lapsuuteni oli aineellisesti niukka, mutta minua ei kielletty leikkimästä tulitikuilla ja puukolla, tai seikkailemasta metsässä. Jälki oli sen mukaista. Opin laastaroimaan sormeni ennen kuin osasin lukea.
Nyt niskassa roikkuu uhka, että rakkaimmat leluni otetaan pois ja portti suljetaan. Liikkumistani rajoitetaan ja pakotetaan vaippa kasvoille. Sieluun sattuu. Mihin piilouduit, sisäinen aikuinen?
Rajoittavia ja velvoittavia sääntöjä yhteiskunnassa leivotaan tismalleen sitä varten, että ihmiset huolehtisivat paremmin omasta ja toistensa turvallisuudesta, liikenneraivon lailla kuohahtavista tunteista huolimatta. Sekin riesa vielä, kevät ja pyöräilykausi. Kun sepelit on lakaistu kaduilta, alkavat testosteronia uhkuvat kohtaamiset ja koiratappelut kaksi- ja nelipyöräisten ajoneuvojen välillä.
Mitä jos tieliikennelaissa annettaisiin vain vahva suositus, että kääntyvä auto väistää suojatien jatketta ylittävää polkupyöräilijää? Tai että pyydetään suojatien jatkeella tien ylittävää polkupyöräilijää harkintansa mukaan väistämään suoraan ajavaa autoa, ellei tämä tule kolmion takaa?
Tieliikenteelle ja pandemian torjunnalle on yhteistä, että jästipäinen omista oikeuksistaan kiinni pitäminen ja pykäliin takertuminen on pahimmillaan hengenvaarallista. Etuajo-oikeus ei tarkoita oikeutta ajaa muiden päälle tahallaan.
Kommentoi »