Apu

Avun pääkirjoitus: Onko ikävä Kekkosta?

Avun pääkirjoitus: Onko ikävä Kekkosta?
Onko ikävä Kekkosta? Tai jotakuta vielä kovempaa kundia? Tai ylipäänsä yhteiskuntaa, jossa demokratiaa olisi hieman hillitty?
Julkaistu: 19.2.2019

Juuri nyt vaikuttaa siltä, että yhä useampi demokratiassa elävä on kyllästynyt oman yhteiskuntansa järjestelmään. Kyllästyneet tuntuvat toivovan, että tulisi joku, joka iskisi nyrkin pöytään ja lopettaisi byrokratian, erimielisyyden ja kaikenlaisen vatuloinnin – ja ennen kaikkea alistaisi vääränlaiset ihmiset kuriin ja järjestykseen tai jopa karkotukseen.

Sellainen kyllästyminen oli yleistä Euroopassa 1920- ja 1930-luvulla, ja se johti tunnetusti sivilisaatiomme tähän asti kammottavimpaan katastrofiin, toiseen maailmansotaan.

Kyllästyneitä oli silloin Suomessakin, ja hekin panivat toimeksi. Mäntsälän kapina oli kipinä, joka olisi saattanut sytyttää suurenkin palon. Oli lähinnä johtamiskysymys, ettei äärioikeisto lopulta yrittänyt vallankaappausta paljon järeämmin. Siitä kerrotaan suuressa historiapaketissa Apu-lehden 21.2.2019 ilmestyvässä numerossa 8/2019.

Demokratia, ihmisoikeudet ja sananvapaus voidaan tuhota äänestämälläkin. Moni Euroopassa on hiljaa valmis hyväksymään niiden kavennukset sillä verukkeella, että voihan kaventajat myöhemmin äänestää vallasta, jos heidän toimensa kääntyvätkin heidän kannattajiensa etuja vastaan.

Sellaiset äänestäjät eivät ole oppineet historiasta. Tuskinpa kukaan äänestää saadakseen ajatuspoliisin tai tuhoamisleirejä, mutta moni nykyeurooppalainen on demokratioissakin äänestänyt voimia, jotka valtaan päästyään ja siihen tarrautuessaan voivat johtaa yhteiskunnan tielle niitä kohti.

Mikko Vienonen, Avun toimituspäällikkö

Pääkirjoitus Apu 8/2019

Kommentoi »