Image

Avaruusoutous 2018

Avaruusoutous 2018

Samuli Knuuti ilahtui, kun Arctic Monkeys lähti uhkapelimatkalle kuuhun.
Teksti Samuli Knuuti
Kuvat Anja Reponen
Mainos

Koska rock on henkitoreissaan, oli helppo luulla kuolleeksi yhtä sen traditioista: suurta irtiottoa. Siis albumia, jolla bändi tai artisti haluaa ponnistaa täysin uuteen suuntaan. Onnistuneita esimerkkejä moisesta muodonmuutoksesta ovat esimerkiksi Radioheadin Kid A (2000), jolla kitararockin pelastajana pidetty yhtye teki koneellista ja kylmää musiikkia, tai Primal Screamin Screamadelica (1991), jolla aneemiset indie-nörtit löysivät tanssimusiikin ja päihteisen hedonismin.

Aina suunnanmuutos ei mene putkeen, jolloin on tuloksena on sen kaltaisia albumeita kuten Metallican ja Lou Reedin ulostuslääkkeeseen verrattavissa oleva yhteistyöprojekti Lulu (2011) tai Dexy’s Midnight Runnersin laulaja Kevin Rowlandin My Beauty (1998), jolla hän esitti cover-versioita naiseksi pukeutuneena.

Onnistuessaankin suuri irtiotto jakaa yleisön, laittaa fanit ja välinpitämättömät sivustaseuraajat arvioimaan uudestaan yhtyeen. Se on vaikea tie kulkea, mutta toistakaan reittiä oikeaan suuruuteen kartta ei kerro.

Elokuussa flow´hun saapuva englantilainen Arctic Monkeys on nykyrockin harvoja yhtyeitä, joilla on kokoa ja uskallusta moiselle tielle lähteä. Kuudennella albumillaan, joka ilmestyy melkein viiden vuoden julkaisutauon jälkeen, he hylkäävät varhaistuotantonsa peribrittiläisen kitararockin ja myöhempien albumiensa amerikkalaisittain raskaammat soundit. Tranquility Base Hotel & Casino ei ole enempää tai vähempää kuin Kuussa sijaitsevaan kasinohotelliin sijoittuva teemalevy, jonka teemoja ovat sosiaalinen media, rocktähteyden mukana tuleva eksistentialistinen tyhjyys ja kulutusyhteiskunnan absurdi mania.

Bändin laulaja, kitaristi ja pääasiallinen laulunkirjoittaja Alex Taylor on albumiin liittyvissä haastatteluissa siteerannut taajaan Neil Postmania ja David Foster Wallacea, joiden mielestä ihmiskunta viihdyttää itsensä elävältä. Kuvastaakseen sitä Taylor on nyt bändinsä kanssa työstänyt albumillisen surrealistista lounge-musiikkia, joka leikkii ja parodioi menneiden vuosikymmenten viihdemusiikilla. ”Maybe I was a little too wild in the 70s”, laulaa Alex Turner, joka on syntynyt vuonna 1986.

Ensimmäisillä kuunteluilla Tranquility Base Hotel & Casino sujahtaa helposti ohi ja kurkusta alas, mutta ei jätä jälkeensä muuta kuin dry martinin makuisen hammastahnan jälkimaun. On helppo kuvitella levy-yhtiöväen kauhistus, kun heille on valjennut, ettei kuusiminuuttinen avausraita, jatsahtavasti harhaileva Star Treatment, ole vain velmu harhautusliike vaan edustava näyte kokonaisuudesta.

Toistojen myötä albumi alkaa kuitenkin paljastaa karismansa. Yhdistämällä doowoppia, pianoballadeja, viihteellisiä jousia, vanhaa soulia ja modernin hiphopin mieleen tuovaa rytmistä minimalismia Turner on bändeineen luonut pätevän yhden tunnelman levyn, joka kuulostaa tuoreelta ja rohkealta. Jokaiselle kappaleelle on kuitenkin siroteltu omintakaisia elementtejä, kuten Money, Money, Moneyn mieleen tuovia ABBA-pianoja tai kokkavasti tuuttavia torvia, luomaan kokonaisuuteen eloa.

Turner on myös omaksunut atlantintakaisen viihdyttäjän tavan laulaa ja fraseerata, ironisesti viettelevän viihdelaulajan elkeet, kuin Frank Sinatran jos tämä olisi matkannut David Bowien mukana toisille planeetoille.

Tuloksena on myös albumi, jolla sanoitukset on työnnetty eturiviin. 40 minuutin keston aikana Turner ei juurikaan vaikene vaan työntää one-lineria ja non-sequituria toisensa perään: I lost the money and I lost the keys, but I’m still cuffed to the suitcase ja I launch my fragrance called Integrity. I sell the fact that I can’t be bought ovat vain kaksi esimerkkiä Turnerin puhelaulamasta tajunnanvirrasta, joka tuo sekä sisällöltään että ilmaisultaan mieleen yhtä aikaa Prefab Sproutin barokkisimmillaan ja kulttinimen Destroyer.

Sanoittajana Turner on luonut nimensä arkielämää ja ikätovereitaan tarkkanäköisesti kuvailevista teksteistä, ja Arctic Monkeysin albumi onkin yksi keino sivuuttaa vanha ongelma: kuinka kirjoittaa tavallisista ihmisistä silloin kun itse ei enää ole sellainen? Tranquility Base Hotel & Casino kuvaa rocktähden ylellistä ikävystyneisyyttä parodian ja satiirin kautta, mikä ei ole temppuna toistettavissa, mutta tällä kertaa Turner selviää siitä kunnialla.

Tranquility Base Hotel & Casino on siis avattu ja ottaa vastaan varauksia. Suosittelen buukkausta sinne, kunhan muistaa että talo voittaa aina.

Julkaistu: 1.8.2018