Image

Avaaja Toni Haapa: "Sukupuolitautien poliklinikalle meneminen voi hävettää”

Avaaja Toni Haapa: "Sukupuolitautien poliklinikalle meneminen voi hävettää”
Terveystieteiden tohtori Toni Haapa haluaa, että Suomeen perustettaisiin erillisiä seksuaaliterveyden klinikoita. Ne vähentäisivät seksitautien hoitamiseen liittyvää leimautumisen pelkoa.

Vuosi sitten tarkastetussa väitöstutkimuksessaan terveystieteiden tohtori Toni Haapa tutki muun muassa haastatteluilla ja kyselytutkimuksella seksitauteihin sairastuneiden kokemuksia, jotka ovat kaikille sairastuneille yhteisiä taudista riippumatta.

Mitä tartunnan saaneet ajattelivat, kun kuulivat ensimmäisen kerran saaneensa seksitaudin?

Heillä oli voimakas tarve selvittää, mistä taudissa on kyse ja mistä tartunta on tullut. Oman seksihistorian tarkasteleminen oli tavallista.

Haastatteluiden mukaan monet olivat saattaneet olla tietoisia omasta riskikäyttäytymisestään eli välinpitämättömyydestään kondomin käyttöä kohtaan. Haastatteluista selvisi, että tartuntaa oli jopa tietyllä tapaa osattu odottaa.

Osa jatkoi suojaamatonta seksiä jopa seksitaudista huolimatta. Miksi?

Kondomin käyttöä voidaan pitää epämieluisana. Siihen saattaa liittyä myös kommunikaatio-ongelmia, jos toinen ei uskalla ehdottaa kondomin käyttämistä.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on myös todettu, että matkailu altistaa riskikäyttäytymiselle. Matkoilla ihmiset vapautuvat normeistaan ja käyttävät alkoholia.

Ihmiset ajattelevat, ettei ulkomailla tarvitse ottaa samalla tavalla vastuuta seksikäyttäytymisestään kuin kotiympäristössä, koska samaan seksikumppaniin ei törmää välttämättä enää uudestaan.

”Seksitauti jätti jonkinlaisen jäljen seksielämään, joko väliaikaisen tai pysyvän.”

Mitä pitäisi tehdä, jotta tilanne korjaantuisi?

Meillä on Suomessa toimiva seksuaalikasvatus, mutta sen menetelmiä täytyisi tarkastella tarkemmin. Pitäisi pohtia, minkälaisia aiheita käsitellään missäkin kehitysvaiheessa.

Kasvatuksen pitäisi myös olla yksilölähtöistä. Jos mennään kaikille saarnaamaan, että muista käyttää kondomia, se saattaa herättää joissakin vastareaktioita.

Miten seksitauti vaikutti tartunnan saaneiden seksielämään?

Seksitauti jätti jonkinlaisen jäljen seksielämään, joko väliaikaisen tai pysyvän. Monilla seksielämä kuihtui ainakin hetkellisesti tartunnan jälkeen.

Tartunta on voinut myös synnyttää haluttomuutta. Takaraivossa oli, että tauti mahdollisesti tarttuu seksisuhteissa, jos ei suojaudu asianmukaisesti.

Osa pyrki omaksumaan taudin jälkeen turvallisemman seksikäyttäytymisen. Toisaalta osa jatkoi edelleen riskikäyttäytymistä eli suojaamatonta seksiä.

"1980-luvulla hiv ja aids olivat pelättyjä ja siten tosi leimaavia, eikä asiallista tietoa ollut. Saatettiin esimerkiksi uskoa, ettei aidsia sairastavan kyyneleitä voi pyyhkiä paljain käsin", Toni Haapa sanoo.

Minkälaisia tunteita hoitoihin osallistuminen herätti?

Vastaajat suhtautuivat hoitoon vastuuntuntoisesti, ja he halusivat toteuttaa hoidon annettujen määräysten mukaan.

Hoidot, kuten kondyloomien poisto tai kupan hoidossa annettava antibiootti-injektio, saattoivat aiheuttaa itsessään fyysistä kipua. Mutta kipu saattoi olla myös psyykkistä.

Haastatteluissa selvisi, että sukupuolitautien poliklinikalle meneminen saattaa hävettää. Samoin genitaalialueen paljastamiseen liittyy häpeää. Toisaalta kivuista huolimatta hoidot auttoivat saamaan tartunnan haltuun ja palauttamaan potilaalle kontrollin tunteen.

Miten seksitautien hoitoa pitäisi kehittää?

Tällä hetkellä Suomessa on käytössä erilliset sukupuolitautien poliklinikat. Sen sijaan esimerkiksi Iso-Britannissa on sexual health clinicit, joissa seksitautien hoito on yksi osa palveluista.

Meilläkin voisi olla laajempia seksuaaliterveyden vastaanottoja. Se voisi vähentää hoitoon hakeutumiseen liittyvää leimautumisen pelkoa. Seksuaaliterveysklinikoilla voisi työskennellä hoitohenkilökunnan lisäksi seksuaaliterapeutteja ja muita asiantuntijoita. 

Tänä vuonna julkaistussa kansainvälisessä kirjallisuuskatsauksessa todettiin, että terveydenhuollon vastaanotoilla seksuaaliterveyteen liittyviä asioita otetaan esille puutteellisesti.

Jos Suomessa keskitettäisiin palveluita seksuaaliterveysklinikoille, meillä olisi myös ihan erilaiset resurssit kouluttaa seksuaaliterveyden parissa työskentelevää hoitohenkilökuntaa.

"Kondomin käyttöä voidaan pitää epämieluisana. Siihen saattaa liittyä myös kommunikaatio-ongelmia, jos toinen ei uskalla ehdottaa kondomin käyttämistä."

Miten asenteet seksitauteja kohtaan ovat muuttuneet?

1800-luvulla meille perustettiin erillisiä kuppasairaaloita, jotka sijaitsivat kaupungin laitamilla eristyksissä.

Prostituoituja, merimiehiä ja sotilaita pidettiin riskiryhminä, ja esimerkiksi merimiehiä saatettiin seuloa järjestelmällisesti satamissa. Lisäksi 1800-luvulla kaupunkien maistraatit velvoitettiin tarkastamaan elämäntavoiltaan epäilyttävät naiset tartuntojen varalta.

Seksitautien leviämisen estämistoimenpiteet eivät siis olleet kovinkaan yksilölähtöisiä, vaan pikemminkin tiettyjä ryhmiä leimaavia.

Myöhemmin 1980-luvulla hiv ja aids olivat pelättyjä ja siten tosi leimaavia, eikä asiallista tietoa ollut. Saatettiin esimerkiksi uskoa, ettei aidsia sairastavan kyyneleitä voi pyyhkiä paljain käsin, kuten ruotsalaisen Jonas Gardellin romaanitrilogiassa kuvataan.

Ihmisten tietämyksessä on tapahtunut valtava muutos, ja hivin hoito on kehittynyt. Nykyään tartunnan saaneiden virustasot ovat matalia, jos käytössä on toimiva lääkitys.

Ihmiset tietävät, että tartunnan kanssa voi elää normaalia elämää. Tieto muokkaa asenteita ja vähentää ihmisten pelkoja.

Minkälaisia vaiettuja aiheita seksitauteihin vielä liittyy?

Helposti ajatellaan, että seksitaudin saanut on ollut vastuuton tai ottanut tietoisesti riskin. Tartuntoja voi saada kuitenkin myös parisuhteessa, esimerkiksi jos partneri ei ole kertonut omista tartunnoistaan.

Tartunnan saanut on käyttäytynyt omasta mielestään vastuullisesti ja luottanut kumppaniinsa, mutta sitten tuo luottamus onkin petetty. ■

Julkaistu: 9.12.2019
Kommentoi »