Image

Avaaja Timo Aro: ”Suomessa ei olla kiinnostuneita kasvavien alueiden haasteista.”



Avaaja Timo Aro: ”Suomessa ei olla kiinnostuneita kasvavien alueiden haasteista.”

Kaupungistumisen suurimmat häviäjät ovat Suomessa pikkukaupungit, sanoo muuttoliiketutkija Timo Aro.
Teksti Oskari Onninen

Kaupungistumisen suurimmat häviäjät ovat Suomessa pikkukaupungit, sanoo muuttoliiketutkija Timo Aro.

Puhut kaupungistumisista monikossa. Miksi?

2000-luvulla kaikissa kunnissa on tapahtunut samanlaista kehitystä. Haja-asutusalueilta ja reunamilta siirtyy ihmisiä ja palveluita keskusta-alueelle. Helsingissä näkyvä kehitys näkyy Sulkavalla. Sinne valmistuu ensimmäinen kerrostalo vuonna 2018. Se tulee kunnan parhaalle paikalle, terveysaseman viereen.  

Mitä asutuskeskus tarvitsee pärjätäkseen kaupungistuvassa Suomessa?

Alle 35-vuotiaiden asenteissa on tapahtunut valtava muutos. Työelämä oli ennen yhdessä, paino sanalla työ. Nyt se siirtyy sanan jälkiosalle. Kovien vetovoimatekijöiden, työpaikkojen ja koulutuspaikkojen lisäksi on oltava pehmeää vetovoimaa, viihtyisyyttä, pöhinää. Ne, jotka pystyvät yhdistämään nämä ja hyvät liikenneyhteydet, ovat vahvoilla. Vaikkapa Ylivieska, joka on sinänsä keskellä ei mitään. Kun ikäluokat pienenevät, nuorten preferensseillä on aiempaa suuremmat heijastevaikutukset.  

Puhutaan paljon syrjäseuduista ja suurista kaupungeista. Mitä on tapahtumassa pikkukaupungeille, heinoloille ja iisalmille?

Kaikkein suurin häviäjä 2010-luvulla eivät ole olleet pienet maalaiskunnat, vaan nämä maakuntien kakkos- ja kolmoskaupungit. Ne ovat usein olleet valmistavan tuotannon keskuksia ja eläneet siksi rakennemuutoksessa pitkään. Koulutusreformit on vieneet ammattikorkeapaikat ensimmäisenä. Nyt ollaan viemässä ammatillisen koulutuksen paikkoja. Ja jos joku on harrastanut tiukkaa alueellista työvoimapolitiikkaa, niin valtio. Milloin sen osakeyhtiöt ovat siirtyneet kasvukeskuksiin, milloin työpaikkoja on kadonnut rationalisoinnin tai digitalisoinnin nimissä. Seutukaupungit on kohdanneet kaiken tämän. Seuraavaksi ne kohtaavat todennäköisesti soten rakennemuutoksen.  

Mikä näiden kaupunkien ratkaisu voisi olla?

Hamina on profiililtaan tällainen etsijä. Murrostilassa muttei kroonisesti kurjistunut. Haminan valtuustossa on juuri päätetty sijoittaa parikymmentä miljoonaa euroa keskustan elävöittämiseen. Se on ainut oikea ratkaisu: yritys ottaa aloite omiin käsiinsä ja panostaa houkuttelevuuteen ja palvelurakenteeseen. Liittyykö työllisyyden lisäämiseen väistämättä kaupungistumisen kiihdyttäminen? Työttömien muuttovirrat 2010-luvun aikana ovat pieniä mutta vievät isompiin keskittymiin, joissa voi periaatteessa kuvitella, että syntyy uusia työpaikka-avauksia. Vaikka työttömyysaste voi olla niissä korkeampi, siellä uskotaan silti uusien paikkojen avautumiseen.  

Eikö tämä vaikeuta isompien kaupunkien työttömien asemaa?

Suomessa ei olla kiinnostuneita kasvavien alueiden haasteista. Uudellamaalla on 75–80 tuhatta työtöntä, Kainuussa 5 000. Oletko nähnyt yhdenkään puolueen olevan huolissaan Uudenmaan työttömyydestä? Uudellamaalla on kolmasosa Suomen työttömistä ja sinne saapuva hyvä muuttaja-aines lisää kilpailua työpaikoista.  

Mitä käy niille, jotka ovat menettäneet työnsä kurjistuvassa pikkukaupungissa mutta eivät halua muuttaa pois?

Vuosikymmeniä käytössä olleet muutto- ja liikkuvuusavustukset ovat aika marginaalisia. Suomessa liikkuvuus on vähäistä. Kynnys muuttaa on kannustimista riippumatta korkea, jos ei ole halua.  

Miten asuntojen hintojen muutokset vaikuttavat tähän?

Tästäkään ei ole puhuttu, vaikka pankit puhuvat, että käynnissä on asunto-omaisuuden uusjako. Mitä tapahtuu, jos on miljoona asuntoa väärässä paikassa? Väestön ikärakenne vinoutuu ja iäkkäämmät hakeutuvat palveluiden perässä kuntien keskuksiin. Mitä silloin tapahtuu pienempienkin kaupunkien vähän syrjässä oleville omakoti- tai rivitaloille? Kuka niitä haluaa jatkossakaan käyttää tai ostaa? Jos muuttaisi vaikka Rautavaaraan, perittyyn omakotitaloon tai maatilalle ja haluaisi tehdä remontin, saisiko siihen edes lainaa? Samaan aikaan isommissa kaupungeissa on nouseva asuntojen hintakehitys ja jopa asuntopula.  

Mitä tästä seuraa: pudotuspeli vai valtion väliintulo?

Tähän mennessä valtio on halunnut ohjata tätä kokonaisuutta. Nykyään pankit ja luototuslaitokset tekevät todelliset ratkaisut. On kaunis asia ja lupaus, että koko maata voisi kehittää tasapainoisesti. Todellisuutena se on valheellinen. Kehitys on kulkenut vuosikymmeniä eri suuntaan hallituspohjista riippumatta. On paradoksaalista, että se pulpahti pintaan nykyisen hallituskauden aikana, kun johdossa on kaksi maalaistaustaista puoluetta. Suuri kompromissi sote- ja maakuntapohjista avasi tämän. Se loi maakuntalähtöisyyden aluerakenteen pohjaksi, ja kaupungit tajusivat, ettei se pohjaa tulevaisuuteen eikä toiminnallisuuteen. Sen vuoksi heiltä ollaan viemässä resurssia kerralla ja kunnolla. Siksi kaupungit ovat koonneet nyt rivinsä.

Julkaistu: 22.2.2018