Image

Avaaja Seppo Koskinen: ”Työntekijän asema ei ole olennaisesti muuttunut.”



Avaaja Seppo Koskinen: ”Työntekijän asema ei ole olennaisesti muuttunut.”

Työoikeuden professori Seppo Koskinen povaa joustavasta työajasta työoikeuden seuraavaa kysymysmerkkiä.
Teksti Oskari Onninen
Kuvat Antti Vettenranta

Julkaistu Image-lehden numerossa 12/2018.

Mitä on tapahtunut, kun lehdistä soitetaan sinua kommentoimaan ihan jatkuvasti?

Ei se koske vain minua, vaan ovat rikos- ja prosessioikeuden tutkijat ja valtiosääntöoppineetkin jatkuvasti esillä. Ehkä juristit pystyvät antamaan suoria vastauksia ja tarjoamaan kovia argumentteja koville ajoille. Työoikeudessa on omanlaisensa tilanne, koska hallitus on poikkeuksellinen ja hallitukselta on tullut poikkeuksellisia avauksia työllisyyden edistämiseksi.

Mikä on poikkeuksellista?

Aiemmin työntekijöiden suojelu on ollut päällimmäinen lähtökohta. Nyt Sipilän hallitus on ajanut määrätietoisesti ehdotuksiaan työllistämisen helpottamiseksi. Sinänsä ne ovat hyviä. Kyllä työllistämisen pitäisi olla riittävän helppoa. Mutta keinojen määrittely on hankalaa. Jos esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien asemaa helpotetaan määräaikaisten sopimusten tekemistä helpottamalla, se on ymmärrettävää. Mutta laajemmin se onkin ongelmallista, koska määräaikaiset sopimukset voisivat yleistyä liikaa. Jos puhutaan nuorista, vanhoista, sairaista tai vammaisista ryhminä, esiin nousee syrjintänäkökulma.

Onko työntekijän asema muuttunut oleellisesti viime aikoina?

Kovin suuria muutoksia ei ole tapahtunut. Koeaikaa pidennettiin ja takaisinottoaikaa kollektiivisissa irtisanomisissa lyhennettiin. Suurin on henkilökohtaisten irtisanomisperusteiden keventämisasia. Jo nyt niitä on yli 13 000 vuodessa. Se on hirvittävän suuri määrä. On hyvin epätodennäköistä, että se kasvaisi merkittävästi.

Miksi tätä ajetaan niin innokkaasti?

Minusta yrittäjillä ja hallituksella on käsitys, että irtisanomiskynnys on korkea, mutta se on huono argumentti. Uudistuksen suuri merkitys on se, että he huomaavat, ettei kynnys ole korkea. Irtisanomisia tehdään pilvin pimein, mutta niistä vain noin 500 riitautetaan.

Mikä on juridisesti ajatellen keskeisin kysymysmerkki uudessa työelämässä?

Joustava työaika on lisääntynyt asiantuntijatyössä. On kiinnostava nähdä, millaisia sopimuksia sen suhteen tehdään. Varmasti työnantaja edellyttää vapauden vastineeksi myös jotain. Tuleeko työstä tulossidonnaista vai mitä?

Ovatko työnantajien asenteet muuttuneet?

Jos juttelee palkansaajajärjestöjen lakimiesten kanssa, heidän mukaansa on. Työnantajan intressit siitä, että jokainen tekee oman tehtävänsä, ovat suuremmat, kun työelämä on kiireisempää ja työntekijöitä vähemmän. Oikeuskäytännön näkökulmasta riitojen määrä ei näytä kasvaneen. Se on ollut hyvin pieni verrattuna irtisanomisten määrään. Jos työnantajien linja olisi koventunut ja mielivaltaistunut, sen pitäisi näkyä laajamittaisemmin oikeuskäytännön kasvuna.

Ovatko työnantajat aiempaa kiinnostuneempia maineenhallinnastaan?

Mediassa esiintyvät tapaukset ovat erikoisia yksittäistapauksia. Jos joku irtisanotaan, koska hän puhuu julkisesti ihmisroskasta; ehkä yhdessä tapauksessa 50 000:sta on tällainen asia esillä. Tavalliset riidat koskevat perusasioita. Sitä, ettei tee työtä kunnolla tai alisuorittaa. Elämme yhä hyvin perinteistä työjuridiikkaa.

Miten julkisuuden ja sosiaalisen median ”tuomioistuimet” vaikuttavat työntekijöiden juridiseen asemaan?

#Metoon yhteydessä on yksittäistapauksissa syyllistytty ylilyönteihin. Tällaisen yleistyminen olisi harmi, koska asia on tärkeä. Innokkaidenkin pitäisi pystyä hillitsemään itseään, ettei tulisi vastareaktiota ja alettaisi sanoa #metoon olevan ylilyöjien ja haihattelijoiden masinoimaa toimintaa. Tomi Metsäkedon tapauksesta jaetut kunnianloukkaustuomiot hillitsevät sitä varmasti. Siinä kunniaa selvästi loukattiin, mutta sosiaalinen media voi tulla tuomioistuimeksi myös neutraaleilla ilmaisuilla. Lehdet ovat tehneet samaa. Jos muistellaan vaikka poliisi Aarniota, niin ei siinäkään ole kuin yhdestä syytteestä lainvoimainen tuomio. Juristeina olemme tottuneet siihen, että jutusta puhutaan, kun se on ratkaistu. Enää se ei päde ollenkaan. Kilpaillaan, kuka ehtii ensimmäisenä kertomaan juuri alkaneen ja keskeneräisen jutun. Se on oikeusturvan näkökulmasta aivan väärin.

Eikö kehitys vaikuta päinvastaiselta. Voiko käydä niin, että vaikka koulukiusaamisesta ilmiantamalla voi savustaa ihmisen pois asemastaan?

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarin Kavanaugh’n valinta on tyylipuhdas esimerkki, kuinka kaukaa nuoruudesta asioita voi tulla esille, vaikka niitä ei voisi pitää edes rikoksina. On ollut tilanteita, että jotkut säilyttävät tietoa vanhoista teoista voidakseen vedota niihin oikealla hetkellä. Usein oikea hetki on sellainen, kun tämä kiusaaja hakeutuu ylempään tehtävään. Juristit ajattelevat, että rikosoikeudellisesti vanhentuneet asiat pitäisi unohtaa. Mutta ei tavallinen ihminen ajattele näin.

Julkaistu: 20.12.2018