Image

Avaaja Matti Näsi: ”Todellisuus ja ihmisten mielikuvat turvallisuudesta eivät kulje käsi kädessä.”

Avaaja Matti Näsi: ”Todellisuus ja ihmisten mielikuvat turvallisuudesta eivät kulje käsi kädessä.”

Vaikka rikokset vähenevät, pelot eivät. Kriminologian yliopistonlehtori Matti Näsi sanoo, että turvallisuuden parantuessa rikoksen rajat määritellään uudelleen.
Teksti Juho Kankaanpää
Kuvat Antti Vettenranta
Mainos

Nuorten rikollisuus väheni vuosituhannen taitteessa ja pysyi sitten pitkään melko vakaana. Viime vuosina se on kääntynyt jälleen laskuun. Miten muutos näkyy?

Valtakunnalliset nuorisorikollisuuskyselyt kertovat, että vahingontekoihin ja omaisuusrikoksiin syyllistyneiden nuorten osuus on jopa puolittunut vuodesta 2012. Väkivallan ja päihteidenkäytön lasku on ollut miltei yhtä voimakasta.

Miksi nykynuoret tekevät edeltäjiään vähemmän rikoksia?

Yksi keskeisimmistä syistä on nuorten oma asenne. Muiden nuorten rikoksiin hyväksyvästi suhtautuvien osuus on puolittunut vuosien 1995 ja 2016 välillä. Samalla alkoholin käyttö on vähentynyt tai siirtynyt myöhempään elämänvaiheeseen. Nuoret viettävät myös enemmän aikaa kotona ja sähköisten medialaitteiden ääressä. Uudet sukupolvet ovat kasvaneet sähköiseen maailmaan ja siihen, millaista identiteettiä siellä halutaan rakentaa. Someprofiilia on alettu hallinnoida entistä voimakkaammin. Kun esimerkiksi Facebook tuli Suomeen kymmenen vuotta sitten, sinne ladattiin kaikki bilekuvat. Enää sellaista ei tehdä.

Millaiset yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat rikollisuuteen 2020-luvulla?

Sähköinen valvonta ja yhteiskunnallinen kontrolli ovat lisääntyneet. Myös nuorten asenteet ovat aikaisempaa konservatiivisempia. Jos nuoret eivät syyllisty nyt rikoksiin, on epätodennäköistä, että he alkaisivat rikkoa sääntöjä aikuisiällä. Jos tekoäly tai automatisaatio vähentäisi työpaikkoja, ongelmien todennäköisyys kasvaisi. Työelämän tehtävänä ei ole vain tuottaa verovaroja, vaan työpaikka toimii kontrolloivana instituutiona ja syynä pysyä kaidalla tiellä.

Niin sanottu crime drop tarkoittaa, että rikollisuus on vähentynyt pitkään lähes kaikissa länsimaissa. Väheneekö rikollisuus tasaisesti myös Suomessa?

Ilmiö näkyy Suomessa varsinkin henki- ja omaisuusrikoksissa. Kun yhteiskunnassa elintaso on noussut, varastamisen tarve esimerkiksi nuorilla ei ole enää yhtä voimakas. Nuorilla on käytössään aikaisempaa enemmän rahaa. Ihmiset myös kontrolloivat aikaisempaa voimakkaammin omaa käyttäytymistään, sillä rikollisuuden leima vaikuttaa pärjäämiseen tulevaisuudessa. Rikosaktiivisin osuus väestöstä ei mieti välttämättä mainettaan, mutta yleisemmin kansalaiset ymmärtävät, että rikoksella voi olla vaikutusta koulutus- tai työpaikkaan. Yhteiskunnallinen sivilisaatioprosessi on ollut käynnissä pidempään, henkirikollisuuden osalta jopa keski-ajalta asti. Oikeastaan länsimaissa trendi keskeytyi omaisuus- ja henkirikoksissa vain 1960- ja 1970-luvulla. Sveitsiläisen krimonologin Manuel Eisnerin mukaan sääntöjen rikkominen liittyi aatteellisuuteen. Silloin ihmiset eivät halunneet tiukkaa valtion tai viranomaisten kontrollia vaan toteuttaa vapaammin itseään. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oli käynnissä sotienjälkeinen rauhanliike.

Kriminologiassa puhutaan herkistymisestä ja oikeudellistumisesta. Rikoksen käsite laajenee, ja ihmiset määrittelevät tekojaan yhä enemmän oikeudellisin käsittein. Miten ilmiöt vaikuttavat rikostilastoihin?

Joskus ajatellaan, että jos crime drop -ilmiö jatkuisi tarpeeksi pitkään, syntyisi rikollisuudesta vapaita yhteiskuntia. Se ei pidä paikkaansa. Kun perinteiset rikoslajit vähenevät, kansalaiset herkistyvät muille teoille. Rikoskäyttäytyminen perustuu yhteisön sääntöihin siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Ajan kuluessa nämä säännöt muuttuvat. Väkivalta on siitä hyvä esimerkki. Mikä on väkivaltaa? Pitääkö lyödä tai pitää rinnuksista kiinni? Vai riittääkö, että laitan käden ovensuuhun ja estän sinua liikkumasta? Aikaisemmin oli myös hyväksyttävämpää antaa lapselle luunappi, eikä sitä pidetty pahoinpitelynä. Nyt lasten fyysinen kurittaminen on ehdottomasti kielletty.

Mikä sitten on väkivaltaa?

Oleellista on, miten ihmiset itse kokevat väkivallan. Nykyisellään jo uhkaava käytös tai tilanne voidaan kokea väkivaltana, kun aikaisemmin väkivallalla tarkoitettiin vain fyysistä väkivaltaa. Asenteet eivät kuitenkaan kiristy tasaisesti niin kuin ruuvipenkissä, vaan niissä tapahtuu aaltoliikettä.

Kriminologi Hanns von Hofer on väittänyt, että turvallisuuden paraneminen on lisännyt turvattomuuden tunnetta. Näkyykö tämä Suomessa?

Todellisuus ja ihmisten mielikuvat rikollisuudesta eivät kulje käsi kädessä. Kun suomalaisilta kysyttiin, onko väkivalta lisääntynyt Suomessa viimeisen 12 kuukauden aikana, noin 70 prosenttia vastasi myöntävästi. Kun elintaso ja hyvinvointi nousevat, ihmiset myös tuntevat, että heillä on enemmän menetettävää. Turvattomuuden tunne ei ole hyvä asia, koska se vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Silloin aletaan herkemmin välttää esimerkiksi turvattomaksi koettuja paikkoja.

Matti Näsi on yksi Kriminologia – rikollisuus ja kontrolli muuttuvassa yhteiskunnassa -kirjan (Gaudeamus) kirjoittajista.

Julkaistu: 22.6.2018