Pysähtymättä Välimerelle. Pelkkiä Mäkkärin hampurilaisia syöden Lissaboniin. Mitä ihmettä? Tällaisiin toilauksiin lähdetään, kun ollaan nuoria ja paha kaukokaipuu iskee. Usein näin käy keväällä.

Maaliskuussa 1992 keksin ehdottaa Tuulilasin silloiselle päätoimittaja Erkki Raukolle rajua reportaasimatkaa. Ideana oli testata, pystyykö Tukholmasta ajaman pysähtymättä Välimerelle.

Matkaan lähdettiin maaliskuun lopulla. Turusta illalla laivaan, ja aamulla Tukholmassa suunta etelään. Tutkaparina minulla oli nyt jo edesmennyt valokuvaaja Kimmo Kienanen. Automme oli uudenkarhea Opel Astra. Suomen päässä oli lumista, samoin Tukholmassa, joten jouduimme ajamaan kieli keskellä suuta. Muutaman sadan kilometrin ajon jälkeen alla oli kesäkuivaa ruotsalaista asfalttia. Pidimme hyvää marssivauhtia ilman turhia taukoja. Lautalla Tanskaan iltapäivällä, ja pian sen jälkeen toisella laivalla Saksaan. Vanha manner saavutettiin, kun aurinko alkoi painua mailleen.

Kun ruuhka ja tietyöt sallivat, 1,8-litrainen Astra kulki kepoisasti sataaviittäkymppiä. Tuhannen kilometrin rajapyykki tuli täyteen jossain Hampurin hujakoilla. Jatkoimme tiukasti kohti etelää – keli oli mainio. Vuorokauden vaihtuessa lähestyimme Müncheniä, ja silloin piru pääsi irti – taivaalta alkoi tippua räntää. Kun lähdimme nousemaan ylöspäin Itävallan suuntaan, räntä muuttui lumeksi.

Pidimme Kimmon kanssa pikapalaverin, ja päätimme pysähtyä levähdyspaikalle. Kimmo nukkui pari tuntia, mutta minä en silmällistäkään. Joskus aamuyöllä lähdimme taas liikkeelle.

Sujahdimme sukkana Itävaltaan, ja eikä aikaakaan, kun olimme vaihtaneet taas maata: Italiassa oltiin, ja päivä alkoi valjeta. Väsymys karisi pois silmistä, kun huomasimme, että ruoho oli vihreää ja hedelmäpuut kukassa. Juhlistimme kevään alkua Bolzanossa tuoreilla kinkkusämpylöillä ja isoilla maitokahveilla. Sitten annoimme Astran taas laulaa.

Päämääränämme ei ollut mikään muu kuin Venetsia. Sinne saavuimme lounasaikaan. Auto parkkiin, ja vaporetto alle. Ennalta varattu hotelli löytyi pienen sekoilun jälkeen. Olimme aika finaalissa, mutta helpottuneita. Matkaa Tukholmasta Venetsiaan kertyi reilusti yli 2 000 kilometriä. Aikaa hullutteluun kului noin 29 tuntia.

Entäs paluumatka, ja ne hampurilaiset? Palaamme asiaan tuonnempana.