Tuulilasi

Autohullun päiväkirja: Ratti ”väärällä” puolella – arkikokemuksia Suomesta

Autohullun päiväkirja: Ratti ”väärällä” puolella – arkikokemuksia Suomesta

Olen omistanut noin puolisen vuotta auton, jonka ohjaus on oikealla, eli siis ”väärällä” puolella – kuten autot yleensä Brittein saarilla ovat. Kuinka sellaisen kanssa pärjää suomalaisissa liikenneolosuhteissa?
Teksti Max Lange
Kuvat Tennen-Gas, CC
Mainos

Alkuun voi ihan hyvällä syyllä kysyä, miksi minulle on edes päätynyt auto, jossa ratti on ”väärällä” puolella. Lyhyt vastaus on, että sain auton lähes puoli-ilmaiseksi. En myös nähnyt mitään syytä, miksi ratti ei voisi olla auton oikealla puolella, vaikka sillä ajetaan Suomessa.

Ominaisuuksiltaan tällaiset autot ovat lähes identtisiä meillä muualla Euroopassa myytäviin autoihin verrattuna. Ajamisen perusasiat ovat myös samanlaiset. Esimerkiksi ajo-ominaisuuksiltaan tai tilankäytöltään autot eivät eroa toisistaan lainkaan.

Oikeakätisille ihmisille manuaalivaihteinen auto, jossa ratti on vasemmalla puolella, on luultavasti helpompi hallita kuin vastaavanlainen auto, jossa ratti on oikealla puolella. Meillä Suomessa vaihdekeppi on luontevasti oikean käden ulottuvilla, mutta britit joutuvat hämmentämään vaihteita vasemmalla kädellä. Tämä kuitenkin vain tottumiskysymys.

Itselläni hämmentämisongelmaa ei ole, sillä autoni on automaattivaihteinen. Isossa-Britanniassa rekisteröidyissä autoissa hallintalaitteet ovat pääosin samoilla paikoilla kuin meilläkin. Vilkkuviiksi löytyy vasemmalta ja pyyhkijät oikealta. Tosin jos auto on tuotu esimerkiksi Japanista, voi kytkimien kanssa tulla ongelmia, sillä ne saattavat olla aseteltu juuri päinvastoin.

Ajamisen perusasioissa ei ole siis mitään hirvittävää eroa. Olen ajanut melko paljon erilaisilla vuokra-autoilla Englannissa. Tottuminen siellä liikenteeseen vei minulta huomattavasti kauemmin aikaa kuin tottuminen suomalaiseen liikenteeseen autolla, jossa ratti on väärällä puolella.

Englannissa ajettaessa monet meillä vaistomaisesti liikenteessä tehtävät asiat vaativat ensi alkuun huomattavaa prosessointia. Omalla autollani liikenteeseen tottuminen vei ehkä pari ajokertaa, jonka jälkeen asiaa ei enää edes huomannut. Alussa on tietenkin hyvä huomioida, autoa on vasemmalla puolella puolet lisää.

Huonot puolet

Kuten jo aiemmin mainitsin, tavallisessa ajamisessa ei ole minkäänlaista eroa. Ongelmat liittyvät lähinnä asioihin ja liikennejärjestelyihin, jotka on suunniteltu oikeanpuoleinen liikenne silmällä pitäen. Esimerkiksi parkkihallit ovat hankalia paikkoja.

Olen pari kertaa joutunut asioimaan parkkihallissa, jossa päästäkseen halliin sisään on joutunut automaatista ottamaan lipukkeen. Tämähän tapahtuu luontevasti ensin kipittäen auton toiselle puolelle ottamaan lipukkeen. Sitten juostaan kiireen vilkkaa takaisin autolle, ja toivotaan, että puomi ei laskeudu.

Onneksi monissa moderneissa parkkihalleissa puomit osaavat nuuskia autosi sijainnin, eivätkä heti laskeudu. Myös poistuminen on helppoa, jos hallin hienot järjestelmät tunnistavat autosi. Silloin puomit nousevat poistuessa automaattisesti ylös. Jos mukana on apukuljettaja, edellä mainittuja ongelmia ei ole.

Ohitustilanteissa on myös hyvä ottaa huomioon se seikka, että kuljettaja istuu auton oikealla puolella. Suurimmat vaaratilanteet liittyvät juuri tähän, sillä kurkkiminen pakottaa liikuttamaan auton lähes vastaantulevien kaistalle. Ongelmaa voi kuitenkin lievittää ajamalla fiksusti. Esimerkiksi maantiellä rekan perässä ei tarvitse ajaa aivan kiinni perävaunussa. Turvaväliä voi jättää enemmän, jolloin näkyvyys parantuu, ja ohittamiseen jää enemmän pelivaraa.

Nopeusrajoitusten seuraaminen voi olla hankalaa mailimittarin takia. Jos pitää tietyn muutoskaavan mielessä, ei sekään ole ongelma. Eli siis 60 mph on noin 100 km/h. Jos siis ajaa 30 mph, on todellinen nopeus noin 50 km/h. Niin yksinkertaista se on. Sitä paitsi nopeusmittarin sisäkehälle on usein merkitty kilometrit, joten sekin vähentää ongelmia. Todellisen nopeuden näyttävillä navigaattoreilla voi ylinopeusriskiä myös vähentää.

Viimeinen huono puoli on ratti ”väärällä” puolella olevien autojen heikko jälleenmyyntiarvo sekä pitkät myyntiajat. Pääseminen eroon tällaisista autoista on todella vaikeaa, koska ihmisillä on paljon ennakkoluuloja niitä kohtaan. Ominaisuuksiinsa nähden myyntihinnat ovat vastaavia normaaleja autoja huomattavasti alhaisemmat. Hankkiessa vasemmanpuoleiseen liikenteeseen suunniteltua autoa edellä mainitut seikat on hyvä ottaa huomioon.

Hyvät puolet

Toisaalta auton alhainen arvo ja arvostus mahdollistaa todella hyvän auton saamisen erittäinkin edullisesti. Itselläni kävi juuri näin. Mielestäni autossani ei ole mitään suurempaa vikaa, ja hintaansa nähden se on erinomainen auto.

Taskuparkkeeraus on itse asiassa helpompaa kuin normaalisti. Kuljettajan peilistä voi katsoa suoraan alas, missä kanttikivi sijaitsee. Näin auto on todella helppo pysäköidä nätisti kadun varteen. Itselleni tämä on etu, koska joudun säilyttämään autoa kadun varressa.

Auto saa aikaan keskustelua ja hauskoja katseita. Autoni ei ole varsinaisesti mikään katujen kuumin rassi, mutta ajaa asiansa. Hauskinta on, kun ihmiset lopulta huomaavat, että kuljettaja istuukin ”väärällä” puolella. Ihmisten ilmeet ovat todellakin näkemisen arvoisia. Myös monien tuttavien kanssa auto saa aikaan paljon mielenkiintoisia keskusteluja, kun he huomaavat ohjauksen olevan oikealla puolella.

Varsinkin näin autoihmiselle kaikenlainen keskustelu tuottaa mielihyvää. Toisaalta on myös hauska ajaa autolla, joka jollakin tavalla erottuu harmaasta massasta, vaikka on kuitenkin on osa sitä. Siksi useimmiten minulla on virne naamallani, kun ajelen omalla ”väärällä” autollani. Ja sehän on tärkeintä.

(Kuvan auto ei ole minun.)

Autohullun päiväkirja -blogin kirjoittaja on autohullu nuorimies, joka haaveilee tällä hetkellä ajoelämyksistä Walesin vuoristoteillä.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa.

Julkaistu: 12.10.2014