Tuulilasi

Autohullun päiväkirja: Mitä vetyautoille käy?

1


Autohullun päiväkirja: Mitä vetyautoille käy?

Vetyautot ovat tekemässä tällä hetkellä selkeästi uutta tulemista. Varsinkin Toyotalla on kovat piipussa polttokennoteknologian suuntaan. Samalla toiset puhuvat negatiivisia ajatuksia vetyautoista ennen kuin ne ovat edes täällä.
Teksti Max Lange
Kuvat Toyota

Teoriassa polttokennokäyttöinen vetyauto on ihanteellinen ratkaisu henkilöautojen ympäristövaikutuksien kitkemiseksi. Vety on maailmankaikkeuden yleisin alkuaine, joten sitä ihmiset eivät luultavasti ehdi heti tärväämään, kuten öljyn kanssa on käynyt.

Polttokennoissa vedystä vapautuu sähköenergian lisäksi lämpöä ja vettä. Vetyauton toimintamatka on tavallisen bensiiniauton luokkaa, ja tankkaaminenkaan ei kestä normaalia huoltoasemakäyntiä kauempaa. Tämähän kaikki kuulostaa aivan liian hyvältä ollakseen totta.

Ongelmat alkavat jo ensinnäkin siitä, että vetyä ei esiinny maapallolla vapaana, vaan se on aina irrotettava jostakin molekyylistä. Tämä prosessi joudutaan toistaiseksi tekemään käyttämällä esimerkiksi maakaasua, mikä ei ole erityisen taloudellista taikka ympäristöystävällistä.

Jotkut ovat jo laskeneet, että vetyautolla ajaminen ei ole sen ympäristöystävällisempää kuin bensiiniautolla ajaminen, koska vedyn tuottaminen aiheuttaa itsessään jo niin paljon päästöjä.

Vedyn säilöminen on myös hankalaa, koska sen kiehumispiste on -252,87 °C. Vetyä on käytännössä aina säilytettävä paineastiassa. Säilöstään vuotanut vety voi räjähtää jo pienestäkin kipinästä, joten vetyautojen tankkien tulee olla melkoisen tukevaa tekoa. Tämä taas nostaa vetyautojen valmistuskustannuksia.

Mutta se infrastruktuuri…

Onhan se hienoa, että maailman suurin autonvalmistaja Toyota haluaa olla pioneeri vetyautoissa. Heillä on pian jo Euroopankin markkinoilla tarjolla ihka oikea tuotantovalmis polttokennoauto Mirai. Ominaisuuksiltaan se on kuin mikä tahansa sähköauto, kunhan vain tankkaamisen tarvitaan vetyä, ja tankillisella pääsee yli 500 km.

Toyota on äskettäin ilmoittanut, että Mirain hinta ennen maakohtaisia veroja tai avustuksia on noin 66 000 euroa. Tarvitsee olla aikamoinen pioneeri, että lähtee Miraita vielä tässä vaiheessa ostamaan.

Monet sanovatkin, että suurin kynnys on vetyjakeluverkoston puuttuminen. Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys, sillä kenellä riittää rahkeita ja uskallusta investoida vetytankkausasemien verkostoon.

Esimerkiksi Suomessa vetyautoilijalle on hieman ongelmallista, että tankkausasemia on kaksi: toinen Helsingin satamassa ja toinen Voikoskella.

Ratkaisu voisi olla Toyotalla, sillä japanilaisjätti kehittää vetyautoja yhdessä BMW:n kanssa. Yhdessä heillä saattaisi olla mahdollisuus luoda edes jonkinlainen auttava verkosto esimerkiksi Eurooppaan. Jonkun kuitenkin tulee olla pioneeri.

Riittääkö edes autonvalmistajien oma usko?

Idean tämän viikon kirjoitukselle antoi BMW:n virallinen julkistus, että he ovat kehittämässä polttokennoautoja yhdessä Toyotan kanssa. Minut kuitenkin yllätti BMW:n myynti- ja markkinointijohtaja Ian Robertsonin antama kommentti sille, että vetyautot eivät välttämättä lyökään läpi niin kuin ehkä jotkin toivovat.

Robertson ei kehunutkaan estoitta merkin polttokennoteknologiaa, vaan muistutti, että akkuteknologia saattaa ottaa lähivuosina jättiharppauksia eteenpäin. Näin sähköautoista tulisikin taas varteenotettava vaihtoehto tavalliselle autoilijalle. Robertsonin mukaan vetyautot eivät välttämättä ehdi lyödä läpi tarvittavan lyhyessä ajassa.

BMW:n vetyautot saattavat siis jäädä vain prototyyppiasteelle. Minusta automerkin on hölmöä myöntää jo näin varhaisessa vaiheessa julkisesti, että vetyautoilla ei välttämättä olekaan tulevaisuutta.

Mielestäni tällä hetkellä ihmisiin pitäisi valaa uskoa, että polttokennoteknologiassa on tulevaisuus. Näin asenteet saattaisivat muuttua positiivisemmiksi teknologiaa kohtaan, ja jotkut saattaisivat jopa rohkaistua investoimaan siihen.

Aika näyttää, mikä kehityssuunta lopulta voittaa. Ehkä ABC-asemilta vuonna 2025 saa kahvia ja pullaa, sähköä seinästä, vetyä sekä vielä vanhanaikaista bensiiniä.

Hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille lukijoille!

Autohullun päiväkirja -blogin kirjoittaja on autohullu nuorimies, joka haaveilee tällä hetkellä vetykäyttöisen auringon kajosta.

Julkaistu: 21.12.2014