Apu

Aulangon lumo



Aulangon lumo

Aulanko on maamme tunnetuimpia nähtävyyksiä. Upeat maisemat, sadat puu- ja pensaslajit sekä rakennukset näkötornista Ruusulaakson paviljonkiin antavat nähtävää monelle käyntikerralle.
Teksti Apu-toimitus

Aulanko kohoaa Vanajanvirran rantamilta kohti korkeimmalla paikalla seisovaa graniittista näkötornia. Tornista avautuu hieno näkymä alas Aulangonjärveen, metsiin ja Vanajaveden Hattulanselälle. Aulangonvuoren huippu on noin 150 metriä merenpinnasta, ja Aulangonjärvestäkin se nousee 70 metriä.

Aulanko kuuluu muinaislinnaketjuun, joka alkaa Janakkalan Hakoisista. Se jatkuu Katumajärven Mantereenlinnasta Aulangolle ja edelleen Hattulan Tenholaan sekä Rapolaan. 

Linnavuorijärjestelmä toimi eteläisessä Suomessa saaristosta Hämeeseen. 

Vuorella oli ensimmäisen vuosituhannen alkupuolella kivistä ja hirsistä rakennettu suojalinnoitus, jota oli helppo puolustaa jyrkkien rinteiden vuoksi. Kun linnavuoren tähystäjä huomasi vihollisen lähestyvän, vuorelle sytytettiin rovio tiedottamaan lähilinnoituksia vaarasta.

Linna hävitettiin sodassa vuoden 1250 aikoihin. Valloittajamaa Ruotsi rakennutti uuden linnan Vanajaveden rantaan, missä Hämeen linna edelleen seisoo vartioimassa Vanajan vesistöreittiä.

Linnatornia muistuttava, graniittinen näkötorni rakennettiin vuoren laelle vuosina 1906–07.

Aulanko alkoi muuttua  vuonna 1883, kun Venäjällä asetehtailijana rikastunut,  janakkalaissyntyinen aatelissuvun poika, eversti Hugo Standertskjöld osti Venäjälle palaavalta kenraali Eberhard Galindolta Karlbergin kartanon ja sen maat.  

Eversti oli aikaansaava mies. Hän rakennutti kartanon päärakennuksen uudelleen, ja se sai vaikutteita ranskalaisesta barokista. Puistoon pystytettiin suihkulähteitä ja istutettiin eksoottisia palmuja, kaktuksia ja värikkäitä kukkia. 

Näkötornilta johtaa 322 graniittista kiviporrasta kuvanveistäjä Robert Stigellin veistämälle veistokselle ”Karhuperhe”.

Vieraanvarainen eversti järjesti kartanossa loistokkaita juhlia, joihin taiteilijat olivat erityisen tervetulleita. Orkesterit soittivat everstin lempisäveltäjä Richard Wagnerin musiikkia, ja Aino Ackté esitti aarioita. Onnentemppeli innoitti Eino Leinon kirjoittamaan runonsa Laulu onnesta.

Kartanon päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1928. Päärakennuksen paikalla sijaitsee nyt hotelli Aulanko.

Standertskjöld alkoi kunnostuttaa Aulankoa englantilaistyyliseksi puistometsäksi. Vuorella työskenteli parhaimmillaan yli 250 miestä harventamassa puustoa, raivaamassa louhikkoja sekä tie- ja polkuverkostoa. 

Vuoren rinteille vedettiin 14 kilometriä teitä ja polkuja ja rakennettiin rauniolinnake, paviljonki ja huvimajoja. Rauniolinnakkeen näyttämöllä on kesäisin lasten ja nuorten kesäteatterin esityksiä.

Sinivuokko viihtyy Aulangon rehevillä rinteillä.

Vuonna 1906 vuoren huipulle alettiin rakentaa suurisuuntaista näkötornia. Arkkitehti Waldemar Aspelin suunnitteli 33-metrisen, graniittisen näkötornin, joka muistuttaa linnan tornia. 

Torni on avoinna päivittäin syyskuun loppuun. Sinne on vapaa pääsy.

Taiteilija Lennart Segerstråle suunnitteli ja maalasi polkujen risteyksiin opaskyltit. Niissä näyttäytyvät kyhmyjoutsen, näkötorni, graniittilinna ja karhuluola. Näkötornin juurella olevan näköalatasanteen alapuolella on Segerstrålen maalaama karhun kaatoa kuvaava fresko. 

Näköalatasanteelta lähtevät kiviset portaat karhuluolalle. 322 porrasta vievät kuvanveistäjä Robert Stigellin vuonna 1905 virolaisesta vuolukivestä veistämän monumentaalisen karhuperheveistoksen luokse. Veistosta varten louhittiin kalliojyrkänteeseen luolamainen syvennys.

Entinen metsänvartijan asunto sijaitsee näkötornin juurella. Siinä toimii nykyisin kesäkahvila.

Joutsenlammella asustaa kyhmyjoutsenpariskunta.

Aulanko oli suosittu retkeilykohde jo 1800-luvun lopussa. Sinne tultiin kaukaakin katsomaan näköaloja ja nauttimaan eväistä. Tuohon aikaan vuorella oli puinen näköalapaviljonki.

Maisemistaan kuuluisalla Aulangolla on filmattu useita Suomi-filmin klassikoita, muun muassa Kipparikvartetti, Kesäillan valssi, Pähkähullu Suomi ja Iso vaalee

Englantilainen elokuvaohjaaja Alfred Hitchcock on hänkin vieraillut Aulangolla. Hitchcock etsi vuonna 1968 kuvauspaikkoja elokuvaansa The Short Night, joka jäi toteuttamatta.

1800–1900-lukujen taitteessa Aulangolla toimi Suomen ensimmäinen eläintarha, jossa pääsi näkemään riikinkukkoja, fasaaneja, peuroja ja saksanhirviä. Matkailijat sekä kaupunkilaiset pääsivät vapaasti ihmettelemään eläimiä ja retkeilemään puistoon. Istutetuista lajeista ovat jäljellä enää Joutsenlammen kyhmyjoutsenet 

ja vapaasti alueella vaeltavat fasaanit.

Standertskjöld oli kiinnostunut puista ja kasveista. Metsiin alettiin istuttaa ulkomailta tuotuja puulajeja, pensaita ja kukkia. Eversti halusi vuorelle myös lampia.  Joutsenlampi ja Metsälampi kaivettiin sitä varten, ja niihin tuotiin vesilintuja, muun muassa harvinaisia mustia joutsenia.

Metsälammen rannalla sijaitsee koristeellinen, uusgoottilaistyylinen Ruusulaakson paviljonki. Se on rakennettu jo eversti Standertskjöldin aikana, luultavasti 1890-luvulla. Paviljonkia restauroitiin viisi vuotta, työ valmistui vuonna 2014.

 Toinen niiltä ajoilta säilynyt huvimaja eli tiilirakenteinen, kiinalaisvaikutteinen Onnentemppeli sijaitsee kivikummulla rengastien varrella. Sen seinässä on Hugo Standertskjöldin seinäkirjoitus:

”Onneen ei kuljeta jokamiehen vaellettavia valtateitä, eikä matka sinne ole helppo, vaan jokaisen on omia teitään vaivojansa säästämättä sinne pyrittävä.”

Standertskjöldin ikääntyessä Hämeenlinnan kaupunki hankki Aulangon itselleen 1926. Eversti asetti myyntiehdoksi, että alue pitää säilyttää kaikille avoimena. 

Neljä vuotta myöhemmin Aulanko rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi. 

Hoitosuunnitelman mukaan Aulangolle istutettiin runsaasti lisää ulkomaisia puita pieniksi metsiksi ja puuryhmiksi. Nykyisistä metsistä suurin osa on peräisin tältä ajalta, muutamia puita on hengissä Standertskjöldin ajoiltakin.

Aulangon puistometsä siirtyi valtiolle vuonna 1963. Vuodesta 2002 Aulanko on ollut Metsähallituksen hoidossa.

Aulanko on eräs Suomen vanhimmista suojelualueista. Se perustettiin jo vuonna 1930 maaherran päätöksellä. 

Polku kiertää Joutsenlammen ympäri. Kyhmyjoutsenpari lipuu lammella ja nousee maihin katsomaan, olisiko kulkijoilla tarjota makupaloja. Lapset viskelevät niille leivänpaloja, jotka katoavat nopeasti joutsenten nokkiin.

Paikalle saapuu nopeasti sinisorsia, telkkä, kala- ja naurulokkeja sekä puluja. Ne saavat osansa tarjonnasta ja hajaantuvat ruoan loputtua lammelle. 

Joutsenlammen ympäri kiertää puu- ja pensaslajipolku, johon on merkitty 56 lajia. Kyltit polun varrella kertovat puistometsän lukuisista puu- ja pensaslajeista. Puistossa kasvaa muun muassa palsamipihtaa, paratiisiomenapuita, okakuusia, makedonianmäntyjä ja jättituijaa. Vaahteroita on ainakin neljää lajia. Lammen ympäri pääsee pyörätuolilla ja lastenvaunuilla.

Metsälammelta johtaa polku pieneen, mutta komeaan jättituijametsään. Astuminen jättituijametsikköön on kuin saapuisi toiseen maahan. Tunnelma on kovin erilainen kuin Suomen havumetsissä. Tuuhealatvuksiset puut varjostavat niin, ettei maassa ole juurikaan kasveja. Puiden lehdet muistuttavat saniaisia, ja punaruskeat rungot ovat suikaleisen kuoren peitossa.

Metsäntutkimuslaitoksen puulajikartoituksen mukaan puistometsästä löytyy yli 140 puu- ja pensaslajia. Aulangolla kasvavat lähes kaikki Suomessa luonnonvaraisina esiintyvät jalopuulajit.

Vuonna 2001 luonnonsuojelualueella riehui Janika-myrsky, joka kaatoi runsaasti puita. Myrskyn kaatamien metsiköiden annetaan uudistua luontaisesti, osa kaatuneista puista jätettiin lahoamaan ja rikastamaan Aulangon metsiä.

Aulangon metsissä ja lammilla on monipuolinen linnusto. Vanhoista puista löytyy runsaasti pesäpaikkoja kolopesijöille. Metsissä näkee puukiipijöitä, hippiäisiä, tiaisia, pohjantikkoja ja hyvällä onnella pähkinähakin, lehtopöllön tai pikkusiepon.

Aulanko on osa maamme ensimmäistä kaupunkipuistoa, joka perustettiin Hämeenlinnaan vuonna 2001. ●

Teksti ja kuvat Timo Nieminen

Julkaistu: 4.10.2016