Jos nimen perusteella jaettaisiin tyylipisteitä, Helsingissä 1950-luvulla syntynyt Kari Armas Suomalainen olisi varmasti vahvoilla. Vahva on myös hänen kiinnostuksensa Audeihin. Nykyisin Riihimäellä asuva Suomalainen siirtyi motorisoitujen laitteiden pariin jo varhaisessa iässä, kullanhohtoisella 1960-luvulla.

– Varsin aikaisessa vaiheessa, 13-vuotiaana, kiinnostuin moottoripyöristä. Kaveriporukassa sattui olemaan vanhempi poika, joka kunnosti iäkkäämpiä moottoripyöriä, joista osa oli kardaanivetoisia. Merkkikirjo oli laaja: Ariel, BMW, Jawa, Norton, Triumph ja niin edelleen. Ja innostus tietenkin vain kasvoi, kun saimme ajella niillä.

Tällä kohdin muistojen valtatiellä on kuitenkin surullinen käänne. Liikenneturvallisuus oli tuohon aikaan Suomessa vielä huonolla tolalla.

– Valitettavasti heti 1970-luvun alussa kiinnostus moottoripyöriin hiipui, kun lapsuudenkaveri kuoli moottoripyöräonnettomuudessa.

Elämä kuitenkin jatkui.

– Ensimmäinen automme oli aito Italian ihme, käytetty Fiat 850, mutta se jäi hyvin pian liian pieneksi. Perhe kun kasvoi kolmella lapsella. Sen jälkeen muita käytettyjä autoja ovat olleet muun muassa Ford Fiesta, Toyota Carina ja taisi siellä Mazdakin vilahtaa. Sitten perheeseen tuli Volkkarin Kleinbus. Seitseman hengen auto kyyditsi meitä, kun kiertelimme ympäri Suomea. Vuorossa oli myös muutto Riihimäelle.

Samoilla seuduilla Suomalainen asuu edelleen.

– Tapasin täällä Juha Peuraniemen, joka oli kova Ford- ja Audi-fani. Hänellä oli monia Audi 100-yksilöitä, ja hän se alun perin sanoi minulle, että ”osta Kari vaan kunnon auto, äläkä mitään riisikuppia”.

– Ja niin meille tuli ensimmäinen Audi 100, väriltään sininen. Käytetyssä 100:ssa oli oikeastaan vain ihan pikku vikoja. Ammattitaitoisena entisöijänä ja nimenomaan Audi-korjaajana Juha hoiti ylläpitohommat taidolla kotiin. Varaosia löytyi Juhalta ja varaosaliikkeistä, Suomalainen muistelee.

Mutta sitten tuli Riihimäen S-Marketin pihalla mies ihailemaan Audia, ja lopulta osti sen. Tarvittiin seuraava auto, ja myös se oli Audi 100.

– Toinen satanen oli väriltään hopeanuoli ja toimi hyvin. Nuo kaksi ensimmäistä olivat 2,0-litraisella bensakoneella ja viisivaihteisia manuaaleja. Tässä vaiheessa perheessä oli jo tykästytty autoon. Ja kun sitten Juhalle tuli myyntiin tämä Amerikan malli automaattina, oli valinta jälleen aika helppo.

Vanha auto on kuitenkin aina vanha, ja jonkin ajan kuluttua 100:n automaatti alkoi oireilla. Muutakin pikkuremppaa oli tiedossa.

– Mietimme vaimon kanssa, että laitammeko auton kuntoon vai vaihdetaanko pois. No, ehjä käytetty automaattivaihteisto löytyi melko edullisesti, 500 eurolla, ja vaihdon suoritti automaattiguru Esa Päivinen. Niin auto jäi taloon. Monessa firmassa muuten sanottiin, ettei ole ammattitaitoa vaihtotyöhön. Kummallista, Suomalainen hämmästelee.

Kun sataseen oli vaihdettu ehjä laatikko, korjautettiin laturi, virtalukko, jarrut, pyörän laakereita, vesiletkut ja lohkolämmitys. Sähköikkunoiden johtoja oli ajan saatossa kulunut poikki, nekin korjattiin. Vielä on ilmastoinnin korjaus kesken, mutta auto osaa myös palkita.

– Tammikuussa oli katsastus, ja laakista meni läpi. Katsastusmies oikein kehui autoa todella hienoksi. En tiedä oliko hän tosissaan, vai kuuluiko palveluun, mutta pelasti se silti päivän. Moni on halunnut ostaakin tämän. Mutta Audilla on mukava ajaa, ja näiden hinnatkin taitavat olla vain nousussa.

Audi 100 ja Audi 80 olivat malleja, jotka kannattelivat saksalaismerkin läpi haasteellisten 1970- ja 1980-lukujen. 100-malli oli tuotannossa yli neljännesvuosisadan, ja se loi pohjaa Audin kasvavalle menestykselle aina 1990-luvun alkupuolelle saakka. Korimalleista tarjolla on vuosien varrella ollut perinteinen sedan, Avant-farkku ja liftback sekä urheilullinen coupé. Yksi erittäin tärkeä valloitettava markkina-alue Audille oli Yhdysvallat.

Audi 100:n moottorivalikoima kasvoi sukupolvien myötä laajaksi. Aluksi tarjolla oli vain rivinelosia, mutta jo 1976 esiteltiin keulalle viisisylinterinen rivimoottori.

Tämä moottorin perusta elää vielä tänäkin päivänä monessa VW-konsernin tuotteessa. Kolmannen sukupolven myötä moottoripalettiin tulivat isommat, 2,3-litraiset bensakoneet ja 2,5-litraiset turbodieselit. 1990-luvulla 100- ja 200-mallien valikoimiin lisättiin vielä nykyaikaisemmat V6- ja V8-bensiinimoottorit.