Isä kuskaa nuorta nyrkkeilijälahjakkuutta treeneihin kymmenien kilometrien päähän monta kertaa viikossa. Harjoituksia olisi kotipaikkakunnallakin, mutta niihin nuori urheilija ei voi osallistua. Treenit nimittäin pidetään homekoululla.

Karmeinta tarinassa on se, että poika joutuu päivisin käymään tätä samaa homekoulua. Kesällä hankittu huippukunto romahtaa koulun alettua. Pojalla on hengenahdistusta ja poskiontelotulehduksia.

Perhe on yrittänyt muuttaa pois paikkakunnalta, jotta poika voisi vaihtaa koulua, mutta talo ei ole mennyt kaupaksi. Niinpä poika käy koulussa vain pakollisilla tunneilla ja harjoittelee nyrkkeilyä kaukana kotona. Hänen tavoitteenaan on edelleen pääsy B-junioreiden maajoukkueeseen.

Homekouluista on loppukesällä puhuttu paljon. Poliitikot ovat kiistelleet siitä, pitäisikö niiden korjaamista kiirehtiä elvytyksen nimissä vai ei. Homekoulujen terveyttä tuhoavista vaikutuksista ei ole puhunut kukaan. Yhteiskunnan arvot ovat sekaisin, kun talous menee jopa terveyden edelle.

Homekouluista puhutaan kuin itsestäänselvyyksistä. Ihan kuin ne kuuluisivat asiaan. Miksi emme puhu siitä, mitä homekoulut tekevät nuorten terveydelle? Onko meillä oikeus sairastuttaa heidät jo ennen kuin he ehtivät lähellekään työelämää? Sillä lailla työurat eivät ainakaan jatku. Sairausmenot sen sijaan nousevat.

On yhdentekevää, korjataanko homekoulut elvytyksellä vai ei. Pääasia, että ne korjataan.