"Olin peruskoulun seitsemännellä luokalla ja rakastin yleisurheilua. Vedin pukuhuoneessa kenkiä jalkaan, kun oikea polveni jäi lukkoon 90 asteen kulmassa. Kun tämä alkoi toistua, piti mennä lääkäriin. Minulla todettiin luun sairaus, joka johti nivelpinnan vaurioitumiseen. Oikea polvi leikattiin ensin ja vasen vuoden kuluttua.

Ihoni muodostaa runsaasti arpikudosta, ja arvista tuli leveät. Nuorena häpesin niitä, ja kommentit häiritsivät. Kerran olin siskoni kanssa Portugalissa. Hameeni paljasti vaaleat, leveät arvet ruskeissa säärissäni. Paikallinen nainen osoitteli polviani ja polotti kovaan ääneen.

Eniten surin sitä, etten voinut enää urheilla. Minulla todettiin nivelrikko jo parikymppisenä. Järkytyin, kun ortopedi sanoi, ettei minusta voisi tulla fysioterapeuttia. Tuolloin jo opiskelin unelma-ammattiini. Nykyään minua naurattaa, että nuorempana häpesin arpiani – ne olivat sentään näteissä polvissa. Nyt polvilumpioissani on nivelrikon vuoksi nestettä, ja polvet ovat oikeasti rumat, ainakin vallitsevan kauneuskäsityksen mukaan. Hyvin ne ovat minua kuitenkin kuljettaneet, kantaneet kolme raskautta ja toimineet myös työssäni fysioterapeuttina. "