Paljasjalkainen hankolainen Johanna Sandin kuvasi merta jo lapsena vanhempiensa pokkarikameralla. Varsinaiseksi valokuvataiteilijaksi hänet sysäsi kohtalokas arpavoitto.

– Vuonna 2010 sain isältäni joululahjaksi raaputus­arpoja ja voitin yhdestä tuhat euroa. Ostin järjestelmä­kameran ja ilmoittauduin valokuvauskurssille.

Kurssin jälkeen Sandin valokuvasi tyytyväisenä merta muutaman vuoden ilman sen suurempia tavoitteita. Vesi on aina ollut hänelle luonnonelementeistä kaikkein tärkein. Meri on aina ollut ystävä.

– Olen voinut kääntyä meren puoleen, jos minulla on ollut surua tai murhetta. Yleensä rannalla kävely selkeyttää ajatuksia. Siksi aloin puhua merestä ystävänä, jopa terapeuttina.

Vuonna 2016 Sandin halusi viedä valokuvaamista askeleen syvemmälle. Hän suoritti luontokuvauspainotteisen erikoisammattitutkinnon Axxel-instituutissa. Lopputyönäyttelyn aiheena oli tietysti meri. Sitä kautta löytyi myös seuraavan näyttelyn aihe: vedestä ja rannoilta löytyneet muoviroskat.

Sandinilla oli aina ollut tapana kerätä roskia rannoilta, mutta merta kuvatessa ne alkoivat todella pistää silmään.

– Huomasin usein jo kuvausvaiheessa, että kuvissa näkyi sellaista, mitä niissä ei pitäisi olla. Syntyi ajatus, että roskista pitäisi tehdä taidetta. Mietin, että mitä jos kuvaisin mereltä löytyneitä muoveja.

Hangossa sana kiiri ja pian Sandin sai apua muovinkeräysprojektiinsa. Hän ei itse omista venettä, mutta sai valtavasti roskia eräältä hankolaiselta veneilijäpariskunnalta, joka käy vapaaehtoisesti siivoamassa saaria Hangon edustalla. Muutkin paikalliset osallistuivat.

– Välillä löysin rappusiltani kengän, jonka mukana oli lappu, jossa luki roskan löytymisajankohta ja -paikka, Sandin nauraa.

Kerran hän sai puhelun valtavasta synteettisestä köydestä pohjoisrannalla. Se piti hakea porukalla.

Löydöksistä syntyi Hangon kaupungintalolle taidenäyttely, jonka teoksia varten Sandin oli pessyt, lajitellut ja asetellut muoviroskat asetelmiksi ennen valokuvaamista.

Näyttelyssä oli 60 kehystettyä ja 200 kehystämätöntä valokuvaa.

Taiteilija ei koskaan saanut tietää, miksi jotkin vielä käyttökelpoiset tavarat olivat päätyneet roskiksi.

Joidenkin esineiden kohdalla Sandin olisi halunnut tietää, kuka esineen on tiputtanut mereen ja onko se tehty vahingossa tai tahallaan.

– Erikoisimpia löydöksiä olivat ehkä lääkkeet. Löysin muutamia avaamattomia psyykenlääkepurkkeja. Niiden kohdalla mietin, miten ne ovat joutuneet mereen. Harmi, että roskat eivät voi kertoa tarinaansa.

Täältä löydät Johanna Sandinin kuvia: Roskan kertomaa: Johanna Sandin keräsi Suomenlahden rannalta roskia ja teki niistä taidetta

Voit tehdä asetelmia käyttäen materiaaleja, jotka eivät kuulu luontoon. Poimi roskia kävelyllä, ja kuvaa ne kotona tai luonnossa. Pääasia on, että keräät roskat luonnosta pois.

Sen sijaan, että rakentaisit asetelmia itse, voit hakea eri kuvakulmien kautta luonnosta sen omia kuvioita ja linjoja. Anna aikaa sille, että silmäsi alkavat nähdä niitä. Niitä ei välttämättä heti huomaa.

Jos käytät luonnonmateriaaleja, käytä jo maahan tippuneita lehtiä, käpyjä tai risuja. Älä revi materiaaleja elävästä puusta, se ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Sammalta ja jäkälää ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa.

Jos teet asetelman luonnossa, ota siitä kuva ja palauta materiaalit paikoilleen. Luonnon­suojelualueelta ei saa viedä pois maa-ainesta ja esimerkiksi kivet pitää palauttaa alkuperäisille paikoilleen eikä jättää asetelmaksi.

Ylipäätään luonnon tulisi jäädä jäljiltäsi yhtä koskemattoman näköiseksi kuin se oli tullessasi. Älä jätä itsestäsi jälkiä äläkä roskaa. Sen sijaan muiden jättämät roskat kannattaa aina kerätä ja viedä luonnosta pois.