Apu

Armi Toivanen: "Äkillinen isän menetys muutti sen, kuka olin ja millainen minusta kasvoi – siitä jäi ikuiset jäljet"

Armi Toivanen: "Äkillinen isän menetys muutti sen, kuka olin ja millainen minusta kasvoi – siitä jäi ikuiset jäljet"
Näyttelijä Armi Toivasen lempisoundi on kevään ensimmäinen pääskysen ääni. Se itkettää.
Julkaistu: 16.5.2021

Jatka lausetta Armi Toivanen: Minun olisi pitänyt syntyä... newyorkilaiseksi. Ihailen paikallisia teinejä, joilla on huikea ulosanti ja itsetunto. Olen viettänyt kaupungissa pitkiä jaksoja näyttelijän koulutuksissa. Heidän otteensa elämään on v...n cool. En itse koskaan pääsisi siihen, vaikka kuinka viettäisin kaupungissa aikaa.

Teini-iässä ihailin erityisesti mimmejä, jotka olivat avoimia, rohkeita ja rämäpäisiä. Itse en ollut. Minussa oli ystävien kesken rohkea ja reipas puoli, mutta ei yleisesti ottaen. Enemmän kärsin huonosta itsetunnosta ja epävarmuudesta. Se on helpottanut iän karttuessa, mutta asuu edelleen minussa, ajankohdasta riippuen.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun isäni kuoli vain ­51-vuotiaana. Olin silloin itse 23-vuotias, ja äkillinen isän menetys muutti sen, kuka olin silloin ja millainen minusta kasvoi. Siitä jäi ikuiset jäljet.

On liikuttavaa, kun ystävät välittävät

Viimeksi nauroin makeasti, kun kuvasimme ­Skimbagirls-elokuvaa Lapissa Riia Katajan, Matleena ­Kuusniemen ja Anna-Maija Tuokon kanssa. Oli ­hirveän hauskaa, nauroimme tosi paljon.

Liikutun yleensä kyyneliin helposti koskettavista asioista, esimerkiksi kun näen jotakin kaunista tai kun joku tekee minulle kivan eleen. Kolme viikkoa ennen Skimbagirlsin kuvauksia reväytin treeneissä pohjelihaksen ja jouduin käyttämään hetken ajan kyynärsauvoja. Olin liikuttunut, miten moni laittoi heti viestiä, että miten voi auttaa. Myös pääskysen ääni keväisin ensimmäisen kerran itkettää. Lempisoundini.

Häpeän syvästi usein itseäni lukuisissa tilanteissa. Että pitikö mennä sanomaan? Miksi tein noin? Olen usein vähän omissa ­maailmoissani, joten en ole ihan skarppina. En kestä itseäni! Tosin en ole varma, mikä muiden kokemus on samassa tilanteessa.

Join pääni täyteen vuosi sitten, kun tämä koronahomma alkoi. En pystynyt käsittelemään tilannetta. En kestänyt sitä, että ihmiset alkoivat hamstrata vessapaperia.

Suomen olisi jo aika luopua luontoa kuluttavista ­kestämättömistä ratkaisuista. Tuntuu hämmästyttävältä, että näin puhdas ja luonnoltaan rikas maa tekee niin ­järjettömiä poliittisia ratkaisuja – esimerkkinä kaivoslaki. Yritän elää suhteellisen ekologisesti ja ottaa sen huomioon kulutusvalinnoissani.

Maailma ilman ihmisiä

Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, ostaisin kesämökin järven rannalta läheltä Helsinkiä. Meidän perheellä ei koskaan ollut kesämökkiä, olen aina haaveillut siitä. Sen pitäisi olla ympäri vuoden asuttava, mukavuuksilla.

Ensimmäiseksi poistaisin maailmasta ihmiset. Jos maailma pitäisi jotenkin pelastaa, ihmiset varmaan kannattaisi poistaa. Ei kannata päästää minua vallankahvaan.

Antakaa minun edes kerran nukkua yhdeksän tunnin makeat yöunet. Olen tosi huono nukkuja, ollut koko aikuisikäni. Kärsin siitä etenkin työaikoina, koska jos en saa nukuttua, menen helposti ylikierroksille.

Jos olisin mies, olisin vakuuttava ja karismaattinen mielipiteineni sekä ammattiminäni puolesta.

Jos elän yli satavuotiaaksi, aion antaa jollekin uudelle päihteelle mahdollisuuden.

1 kommentti