Olen tällä hetkellä Agrassa, Intiassa. Teemme dokumenttia happoiskusta selvinneistä naisista.

Maailmassa tehdään vuosittain noin 1 500 happoiskua. Syövyttävän hapon heittäminen uhrin kasvoille on Intiassa yleinen väkivallan muoto, jonka tarkoituksena on tappaa tai tuhota toisen ulkonäkö.

Millainen tuomio tuo on maailmassa, jossa sosiaalinen toimintakyky on sidottu ulkonäköön?

Happoiskuja tapahtuu enimmäkseen maissa, joissa naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on muutenkin yleistä.

Uhrin fyysisen ulkonäön tuhoutumisen lisäksi hän menettää usein aistinsa ja monissa tapauksissa sokeutuu.

Hyökkäys liittyy usein kostoon, tai tekijä voi olla mies, jonka nainen on torjunut. Naisen on vaikea päästä enää naimisiin menetetyn ulkonäkönsä vuoksi, eikä hän myöskään saa työpaikkaa.

Tarinamme päähenkilö on yhdeksäntoistavuotias Neetu. Hän joutui happoiskun kohteeksi kolmevuotiaana, kun hänen isänsä yritti tappaa hänet ja hänen äitinsä sen vuoksi, ettei saanut poikalasta.

Happoisku on salamannopea tilanne, jossa hyökkääjä heittää happoa toisen kasvoille. Neetun fyysiset vauriot ovat vakavia, ja niitä täytyy hoitaa koko hänen ikänsä. Traumatisoivan kokemuksen vuoksi psyykkinen toipuminen on myös ollut hidasta.

Happoiskusta selvinneet kärsivät jatkuvista painajaisista, pelkotiloista ja erilaisista psyykkisistä ongelmista. On siis sanomattakin selvää, että happoisku on yksi kamalimmista asioista, minkä ihminen voi kokea.

Neetu menetti iskussa kasvonsa ja  90 prosenttia näkökyvystään. Hänen ylävartalonsa on pahasti palanut. Neetua on syrjitty ja haukuttu koko hänen ikänsä. Hän tarvitsee erilaisia leikkauksia, mutta niihin ei ole varaa.

Neetu on aina unelmoinut laulajan urasta. Kuulin Neetun laulavan, ja hänellä on upea ääni. Nykyään hän on töissä kahvilassa, jonka ovat perustaneet viisi happoiskusta selviytynyttä naista.

Kahvilassa hän on saanut vertaistukea, ja se on antanut hänelle valtavasti henkisiä voimavaroja. Hän elää onnellista elämää äitinsä kanssa ja on antanut isälleen anteeksi.

Kun tapasin Neetun tänään ensimmäistä kertaa ja kättelimme, lävitseni virtasi sähköä.

Harvoin olen tavannut noin elämäniloista ihmistä. Neetu säteili iloa, onnea sekä kauneutta.

Neetun kasvot olivat täysin tuhoutuneet, mutta edessäni seisoi kaunis ja säteilevä nuori nainen.

Me elämme yhteiskunnassa, joka vääristää kauneuden merkityksen. Yhteiskunta myös syrjii yksilöllisyyttä. Se sanoo kaikille ”ole oma itsesi”. Mutta kun joku on oma itsensä, se sanoo ”älä kuitenkaan ole tuollainen”.

Tällaisessa yhteiskunnassa kauneuden merkitys unohtuu ja ihmisiä syrjitään erilaisen ulkonäkönsä vuoksi. Kauneus on niin monta eri asiaa. Se on ihmisen tapa esiintyä ja olla. Se on ihmisen läsnäolo, karisma sekä koko hänen olemuksena.

Kauneus on sisäinen asia, kokonaisuus. Ihmisten pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, miltä muut ja he it­se näyttävät sisältä sekä kokonaisuu­tena.

Neetu on kaunis ja herättävä esimerkki siitä, että itsevarmuus, karisma ja onni ovat kauneinta, mitä päälleen voi pukea.