Apu

Arman Alizad: Bolivia opettelee tasa-arvoa

Arman Alizad: Bolivia opettelee tasa-arvoa

Arman Alizad vieraili aymara-intiaanien luona. - Bolivia tarvitsee naisia, jotka nousevat ylös ja sanovat: ”Nyt riittää, en aio sietää tätä enää hetkeäkään.”
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Minttu-Maaria Partanen
Mainos

Arman ja 18-vuotias Elena.

Viime joulukuussa matkustin Etelä-Amerikan köyhimpään valtioon Boliviaan tarkoituksenani selvittää machokulttuurin vaikutusta tyttöjen ja naisten asemaan aymara-intiaanien keskuudessa. Matka oli suunniteltu yhdessä Plan Suomi -järjestön kanssa.

Pääkaupungissa tapasin Planin työntekijän Consuelon, joka kertoi minulle enemmän Boliviasta. Kaksi kolmasosaa bolivialaisista on alkuperäisasukkaita, eri intiaanikansoja. Aymara-intiaanien asuinalue sijaitsee karussa maastossa, jossa viljely on vaikeaa eikä puhdasta vettä ole. Elämä on hyvin alkeellista.

Matkustimme Consuelon kanssa aymara-intiaanien pariin.

AYMARA-KULTTUURISSA ovat aina vallinneet vahvat sukupuoliroolit, ja ne vaikuttavat lasten kasvatukseen. Naisiin ja lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on hyvin yleistä.

Tytöt eivät pääse leikkimään, vaan heidät laitetaan tekemään kotitöitä jo pienestä pitäen. Tämän takia tytöt eivät myöskään aina pääse kouluun.

– Monet vanhemmat saattavat myös nähdä tytön kouluttamisen huonona sijoituksena itselleen, sillä avioituessaan tyttö vie osaamisensa uuteen perheeseen, Consuelo selittää.

Hän kertoi poikien kyllä auttavan isiään peltotöissä, mutta silti he saavat olla myös lapsia: he voivat leikkiä ja käydä koulua. Ennen vanhaan poikia myös ruokittiin enemmän, sillä peltotöitä pidetään raskaampina kuin kotitöitä.

Kasvatukselliset ongelmat eivät ole maaseudulla lasten ainoa uhka. Perun rajalla on hyvin yleistä, että lapsia kaapataan ja varastetaan rajan yli.

Alueella on paljon huijareita, jotka huijaavat vanhempia lehtimainosten avulla. Mainoksessa tarjotaan lapsille kunnon töitä, ja kun vanhemmat lähettävät lapsiaan töihin, he eivät enää koskaan palaa. He päätyvät usein seksiorjiksi tai lapsityöläisiksi. Myös elinkauppa on yleistä.

Kolmen tyttären isänä minun oli vaikea pitää itseni kasassa kuullessani ihmisten kertomia tarinoita.

PLANIN TYÖ maaseudulla on hyvin näkyvää. Järjestö on rakentanut monia varhaiskasvatuskeskuksia, joissa vanhemmille opetetaan tasa-arvoisen kasvatuksen merkitystä.

Planin varhaiskasvatuskeskukset tavoittavat yhteisöissä kaikki lapsien vanhemmat ennaltaehkäisevän roolinsa ansiosta.

– Lastensuojelu on erittäin tärkeä osa työtä. Vanhemmille kerrotaan, kuinka he voivat suojella lapsia sieppauksilta ja väkivallalta, Consuelo painottaa.

Kun vanhemmat tietävät lapsiin kohdistuvat vaarat, sieppauksia voidaan tehokkaasti estää.

– Planin keskuksissa koulutetaan irtaantumaan sukupuoliroolittamisesta. Tytöt voivat leikkiä autoilla ja pojat nukeilla, jos niin tahtovat, Consuelo kertoo.

Planin rakentamissa kouluissa näkee paljon onnellisia lapsia, joilla on unelmia tulevaisuuden ammatistaan. Moni haluaa lääkäriksi, poliisiksi tai opettajaksi. Heidän toiveenaan on pystyä aikuisena auttamaan oman yhteisönsä muita ihmisiä.

HAASTATTELIN monia perheitä maaseudulla. Planin toimivallan alueella vanhempien asenteet olivat hyvin nykyaikaisia. Isät olivat yhtä ylpeitä tyttäristään kuin pojistaan. He leikkivät ja viettivät paljon aikaa tyttäriensä kanssa. Bolivialaisen sanonnan mukaan pojista, jotka leikkivät nukeilla, kasvaa tyttöjä.

Kysyin isiltä, saisiko heidän poikansa leikkiä nukeilla.

– Miksi ei, jos poika niin haluaa! isät nauroivat.

Yhteisöissä, joissa Plan toimii, asenteet olivat jo muuttuneet ja lapsilla oli tasa-arvoinen kasvatus. Alueilla, joilla ei ollut Planin toimintaa, ongelmat olivat edelleen suuria. Tasa-arvoa ei ole, eivätkä asenteet ole muuttuneet.

– Inhimillinen avustustyö on edelleen äärimmäisen tärkeää, Consuelo muistuttaa.

18-VUOTIAS Elena asuu isänsä, äitinsä ja siskonsa kanssa pienessä talossa. Elena sai aikoinaan Planin kautta kummivanhemmat ja pystyi tämän avulla jatkamaan opiskeluaan. Nykyään hän on aktivisti, joka puhuu naisten ja lasten oikeuksista jopa kansainvälisissä seminaareissa.

Elenan kertomat tarinat lasten hyväksikäytöstä olivat raskasta kuunneltavaa.

– Monia ystäviäni on seksuaalisesti hyväksikäytetty. Raiskaaja voi olla kylän asukas tai oma sukulainen, Elena sanoo.

Raiskattu tyttö ei yleensä koskaan puhu tästä rikoksesta, sillä asian tultua julki häpeäkulttuuri tuhoaa tytön sosiaalisen aseman sekä elämän täysin.

– Oma perhe saattaa nähdä tytön likaisena. Ja vaikka tyttö puhuisikin viranomaisille, häntä harvoin otetaan tosissaan.

Oikeusprosessit ovat usein pitkiä eikä tutkintavankeutta aina ole. Raiskaaja ehtii monesti karata kaupungista. Moni raiskaaja jopa maksaa itsensä vapaaksi.

– Mikäli tuomio langetetaan, se ei koskaan ole pitkä ja rikoksen tekijä palaa kostamaan tytölle, Elena suree.

ONNEKSI PLANIN työ jatkuu. Se auttaa muuttamaan asenteita ja kouluttaa ihmisiä. Hyvin tehty kehitysyhteistyö on juurtunut yhteisöihin ja autettaviin, jotka jatkavat tätä arvokasta työtä yhteisöissään.

Oli sydäntälämmittävää nähdä, kuinka kummitoiminta on auttanut Elenaa itsenäistymään ja jatkamaan opiskeluaan, niin että hänestä on kasvanut aktiivinen ihmisoikeustaistelija.

Bolivia tarvitsee lisää Elenan kaltaisia naisia. Naisia, jotka nousevat ylös ja sanovat: ”Nyt riittää, en aio sietää tätä enää hetkeäkään.”

teksti ja kuvat Arman Alizad

Arman ja aymara-lapset esitetään maanantaina 2.3. klo 21.00 Jim-kanavalla.

Lue myös Armanin kolumnit Kiitollinen ja Omannäköinen elämä!

Julkaistu: 26.2.2015