Image

Arkistojuttu: Paratiisin porteilla



Arkistojuttu: Paratiisin porteilla

Göteborgiin mahtuu piiloutumaan sekä seksuaalivähemmistöihin kuuluvia muslimeja että ääri-islamisteja.
Teksti Sonja Saarikoski
Kuvat Timo Pyykkö

Korkealta kaikki näyttää samanlaiselta.

Kallion nimi on Ramberget eli korppikallio, sillä korpit pesivät täällä. Kirkkaalla säällä suositulta näköalapaikalta näkee koko Göteborgin risteilevine raitiovaunuineen, jokimaisemineen ja horisonttia halkovine tehtaanpiippuineen.

Yksi piippu on muita lähempänä. Sen päällä on pieni sirppi. Minareetti kuuluu Göteborgin uudelle, saudirahoitteiselle moskeijalle.

Göteborgissa asuu noin 40 000 muslimia. Se on noin 14 prosenttia kaupungin väestöstä. Näin muslimeja yleensä määritellään: numerona ja kokonaisuutena. Tapaamme ajatella, että muslimius on asia, johon kuuluvat tietyt arvot, ajatukset ja luonteenpiirteet.

Se ei tietenkään ole totta. Yksi moskeija ei sovi kaikille. Pelkästään yhteen ruotsalaiskaupunkiin mahtuu islaminuskon monta ääripäätä.

Göteborgia on kutsuttu Pohjoismaiden al-Shabaab-pääkaupungiksi, sillä täältä on lähtenyt ihmisiä somalialaisen ääri-islamistiverkoston leipiin. Vuonna 2011 täällä epäiltiin kolmea muslimimiestä islam-pilakuvia piirtäneen Lars Vilksin murhan suunnittelusta. Samassa kaupungissa on kuitenkin keskusteltu vakavis-saan myös Pohjoismaiden ensimmäisen homoille suunnatun moskeijan perustamisesta.

Alapuolellamme levittäytyvästä Göteborgista löytyy yhtä lailla seksuaalivähemmistöihin kuuluvia muslimeja kuin heitä, jotka haluavat räjäyttää itsensä ja kaikki lähelleen sattuvat uskontonsa vuoksi. He kaikki rukoilevat Mekkaa kohti, kutsuvat jumalaa Allahiksi, lukevat samasta Koraanista pyhät tekstinsä – ja erilaisen viestin.

Kadun vilinässä he kaikki haluavatkin sulautua joukkoon. Ääripäitä on etsittävä varjoista ja verhojen takaa.

Ruotsissa on ainakin 200 ihmistä, jotka suhtautuvat positiivisesti ääri-islamismiin ja hyväksyvät väkivallan käytön osana uskontoaan. Näin arvioidaan Ruotsin turvallisuuspoliisin Säpon vuonna 2010 julkaisemassa raportissa. Kaikki heistä eivät kuitenkaan suunnittele väkivallantekoja. Radikalisoitumisen määritelmään lasketaan myös ääri-islamististen ryhmien rahallinen tukeminen ja muiden ihmisten innostaminen väkivaltaan.

Göteborgilaista Bellevue-moskeijaa epäillään sidoksista terrori-verkostoihin, erityisesti al-Shabaabiin, joka on nykyisin virallisesti osa al-Qaidaa. Moskeijassa on käynyt luennoimassa muiden muassa al-Shabaab-johtaja šeikki Hassaan Hussein.

1990-luvun lopussa moskeijassa toimi aktiivisesti somalialainen Abdulkadir Mumin. Nykyään hän on yksi al-Shabaabin merkittävimmistä johtajista. Noin kuusikymppisen Muminin uskotaan radikalisoituneen nimenomaan Göteborgissa asuessaan.

Myös toimittaja-kirjailija Magnus Sandelin sanoo viime vuonna ilmestyneessä islamismikirjassaan Jihad – svenskarna i de islamistiska terrornätverken, että hänen lähteidensä mukaan Bellevuessa on tapahtunut rekrytointeja terroristiverkostoihin.

Bellevue-moskeija tönöttää lumen keskellä vähän nuhjuisena ja ränsistyneenä. Ruokakaupan edessä lojuu hedelmäkoreja, viereiseen kylttiin on kirjoitettu Bazaar. Ollaan Gamlestanissa, vartin raitiovaunumatkan päässä Göteborgin keskustasta.

Moskeijan ohi vaeltaa huntupäisiä naisia. Suurin osa on somaleja, niin kuin on myös Bellevue-moskeijaa pyörittävän Islamiska sunnicentretin johto.

Somalit ovat yksi huono-osaisimmista vähemmistöistä Ruotsissa, sanoo islamtutkija Göran Larsson. Työikäisistä somaleista alle 30 prosenttia käy töissä. Siksi heillä on aikaa käydä moskeijassa ja harjoittaa uskontoaan.

Moskeijan ovet käyvät tiuhaan. Sukupuolille on omat osastonsa, eikä väärää ovea parane valita.

Eteinen on täynnä kenkiä, oviaukosta kurkistaa lapsen pää. Naisten osasto on valoisa, lattiaa peittää kokolattiamatto. Osastoja erottavan verhon raosta näkyy, että miesten puoli on pimeä ja paljon suurempi. Pitkän käytävän perällä sijaitsevassa toimistossa istuu pitkä, valkeaan kaapuun pukeutunut somalimies, joka ei voi vastata mihinkään kysymyksiin, koska ei ole vastuussa mistään. Muita työntekijöitä ei ole paikalla. Useiden puhelinsoittojenkaan jälkeen sopivaa vastaajaa ei löydy.

Mahdolliset radikaalit pysyttelevät kaapissa.

Pioneeri ei piiloudu. Järjestötalon pienen toimiston keittiössä seisoo lyhyt mies ryhdikkäänä, rintaa eteenpäin työntäen. Asento on miltei uhmakas. Ilmassa leijuu partaveden tuoksu.

Ardeshir Bibakabadi on Göteborgin ainoa julkihomo muslimi. Koko Ruotsissakin heitä on vain muutama. Bibakabadi on heistä ylivoimaisesti aktiivisimmin osallistunut julkiseen keskusteluun homoseksuaalien muslimien oikeuksista.

Bibakabadi johtaa Homania, Ruotsin ainoaa aktiivisesti toimivaa homomuslimeille suunnattua yhdistystä. 1990-luvulla samanniminen yhdistys on toiminut Tukholmassa, mutta sitä ei ole enää olemassa.

Määreet ”ainoa” ja ”muutama” kertovat muslimimaailman asenteista homoseksuaalisuuteen.

Tutkimusten mukaan vain alle viidesosa muslimeista hyväksyy homoseksuaalisuuden. Maailmassa on yli 70 maata, joissa homoseksuaalisuus on laitonta ja seitsemän maata, joissa siitä tuomitaan kuolemaan: Saudi-Arabia, Jemen, Iran, Mauritania, Sudan sekä jotkut osat Nigeriasta ja Somaliasta. Kaikissa näissä maissa pääuskonto on islam.

Afrikan homokielteisissä maissa ajatellaan yleisesti, että homo-seksuaalisuus on länsimaista levinnyt pahe. Myös esimerkiksi Iranin entinen presidentti Mah-moud Ahmadinejad sanoi vuonna 2007, että Iranissa ei ole homoseksuaaleja.

Negatiivinen suhtautuminen on vain korostunut 1980- ja 90-lukujen jälkeen, kun asenteet läntisessä maailmassa ovat muuttuneet nopeasti suvaitsevaisemmik-si. Ennen tätä muslimimaat olivat jopa länttä avarakatseisempia, sanoo islamtutkija Jaakko Hämeen-Anttila. Homous oli yksi synti muiden syntien joukossa, niin kuin vaikka alkoholi.

Viime aikoina homoseksuaalisuudesta muslimien keskuudessa on alettu puhua enemmän. Joulukuussa 2012 Pariisiin avattiin Euroopan ensimmäinen ho-moystävällinen moskeija. Moskeijan perustaja Ludovic-Mohamed Zahed on tehnyt yhteistyötä pohjoisamerikkalaisen Muslims for Progressive Values -järjestön kanssa, joka pyrkii poistamaan muslimien välisen erottelun esimerkiksi seksuaalisuuden tai sukupuolen perusteella. Yhteensä homoystävällisiä moskeijoita arvellaan olevan maailmassa parisenkymmentä: Pariisin lisäksi Etelä-Afrikassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Julkihomoja muslimiyhteisöjen johtajia eli imaameja maailmassa on vain kourallinen.

Ardeshir Bibakabadi haluaisi perustaa homomoskeijan Göteborgiin, mutta ei ole saanut rahoitusta. Nyt hän järjestää Homanin tiloissa rukoushetkiä niitä haluaville.

Nyt ei kuitenkaan rukoilla vaan jutellaan. Joka keskiviikkoilta Homanissa on ryhmätapaaminen. Suuren pöydän ääressä istuu kaksi miestä, joista toisella on mukanaan pieni poika.

Bibakabadi kaataa kahvia. Hän puhuu täydellistä ruotsia, onhan hän asunut täällä jo 29 vuotta. Aluksi hän opiskeli kielen, sitten työskenteli siivoojana ja eteni erilaisiin järjestötöihin. Homanin hän perusti vuonna 2011. Keskusteluavun lisäksi Bibakabadi käy puhumassa kouluissa, järjestöissä ja poliittisissa tilaisuuk-sissa ulkomaita myöten. Suomessa hän vieraili vuonna 2011. Hänen sanomansa on, että homot ovat tavallisia ihmisiä. Siksi hän kertoo tilaisuuksissa omasta elämästään.

Bibakabadi pakeni Iranista vuonna 1985, Iranin ja Irakin sodan aikaan. 23-vuotias Bibakabadi ei nähnyt tulevaisuutta kotimaassaan, mutta hänen suurin motiivinsa jättää Iran ei ollut sota. Se oli homoseksuaalisuus.

Bibakabadi kyllä harrasti seksiä miesten kanssa kotimaassaan, mutta paljastumista oli varottava, ellei halunnut tulla teloitetuksi. Iranissa on vuodesta 1979 ollut voimassa sharia-laki, joka määrää homoseksuaalisuudesta kuolemantuomion.

Bibakabadi toivoi voivansa Ruotsissa vihdoin elää vapaasti, mutta esteet eivät loppuneet. Homosyöväksikin kutsuttu aids oli rantautunut Ruotsiin 1982, eikä miehiä ollut helppo tavata.

Sitten hän löysi naisen. Nainen oli ruotsalainen. Ehkä se sittenkin voisi toimia, Bibakabadi ajatteli.

Pariskunta meni naimisiin ja sai pojan. Kaiken aikaa hän kuitenkin tapasi miehiä salaa. Lopulta hän ei enää jaksanut teeskennellä. Vuonna 1993 hän erosi vaimostaan ja muutti yhteen miehen kanssa.

Kolmen yhteisen vuoden jälkeen mies kuoli keuhkosyöpään.

”Soitin asiasta perheelleni, mutta he eivät ottaneet minua vakavasti. Kukaan ei sanonut olevansa pahoillaan, koska mies ei ole heille oikea puoliso”, Bibakabadi kertoo.

Hän oli kertonut perheelleen seksuaalisuudestaan muutettuaan yhteen puolisonsa kanssa. Tämän kuoltua äidin ainoa toive oli, että Bibakabadi menisi naimisiin naisen kanssa.

Vaikka Bibakabadi oli varma tunteistaan kuollutta miestään kohtaan, hän ajatteli aluksi, että perhe oli oikeassa.

”Elin itsekin siinä kuplassa. Toisenlaiset tunteet tulevat myöhemmin.”

Tämä on kaikkien muslimihomojen tarina, sanoo Bibakabadi. Jos tulee kaapista, perhe hylkää.

Näin kävi myös iranilaiselle Mehdi Zaghianille, 34, toiselle Homanin kahvipöydässä istuvista miehistä. Viereisestä huoneesta kuuluvat hänen poikansa leikin äänet. Zaghian, kuten suuri osa homoseksuaaleista muslimeista, on aikaisemmin ollut yhdessä naisen kanssa.

Zaghianin isä raivostui saatuaan tietää poikansa seksuaalisuudesta.

”Isäni sanoi, ettei jätä mitään viranomaisten vastuulle. Jos menen takaisin Iraniin, hän sanoi hirttävänsä minut omin käsin takapihallamme”, Zaghian sanoo. Nyt hän hakee turvapaikkaa Ruotsista.

On siis ymmärrettävää, että suuri osa homomuslimeista valitsee piilottelun.

Beirutissa asuvia homoja haastatellut ruotsalainen tutkija Erica Li Lundqvist arvelee, että kielteiset asenteet seuraavat muslimeja myös Ruotsiin, vaikka yhteis-kunta täällä on sallivampi.

Bibakabadilla on häntä nuorempi poikaystävä, Saksassa asuva turkkilainen muslimi. Poikaystävän perheelle ja muslimiystäville Bibakabadi on vain tämän kaveri.

”Olin kaapista tullessani vanha gubbe. Islamissa homous on niin suuri tabu”, Bibakabadi sanoo.

Bibakabadin mielestä muslimien homopelossa on kyse ennen kaikkea poliittisesta vallankäytöstä.

”Monet muslimimaat ovat diktatuureja. Esimerkiksi Iranissa kivitetään kuoliaaksi naisia, jotka ovat uskottomia, ja teloitetaan, jos vaihtaa uskontoa. Siellä piilotetaan vammaiset ihmiset, hekään eivät ole yhtä arvokkaita aivan kuten mekään emme ole. Siellä valtaa haluavat miehet luovat normeja, ja jos et sovellu niihin, joko pakenet maasta tai kuolet”, hän sanoo.

”Se vaikuttaa ihmisten mieliin. Jos presidentti sanoo että meillä ei ole homoseksuaaleja, ihmiset hyväksyvät sen. Se on sama asia, mitä Hitler teki juutalaisille 70 vuotta sitten.”

Kyse on myös yhteisön paineesta, Bibakabadi uskoo. Perheet eivät halua leimautua viranomaisten ja toisten ihmisten silmissä. Kun huhut Bibakabadin seksu-aalisuudesta levisivät Iranissa, hänen perheenjäseniään joutui kuulusteluun.

Miksi Bibakabadi ja hänen asiakkaansa ylipäätään haluavat olla muslimeja, kun kukaan muslimi ei näytä hyväksyvän heitä?

”Sillä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Koraanissa ei edes sanota suoraan, että homous on synti”, Bibakabadi sanoo painavasti.

Kuulostaa tutulta. Samantyyppistä keskustelua on käyty Suomessa siitä, mitä Raamatussa sanotaan homoseksuaalisuudesta. Ihmiset tulkitsevat tekstejä eri tavoin. Se, mikä toiselle tarkoittaa kirjaimellisesti otettavaa totuutta, on toiselle kirjoitushetkeen ja -paikkaan sidottua tekstiä.

Bibakabadin mukaan ainakin itsensä kieltäminen on ristiriidassa islamin kanssa.

”En voi rukoilla Jumalaa ja olla samalla epärehellinen, se ei ole oikein.”

Asenteita muuttaakseen Bibakabadi haluaisi perustaa Göteborgiin moskeijan, johon mahtuisivat islamin ankarista normeista poikkeavat muslimit – homojen lisäksi esimerkiksi musliminaiset, jotka eivät halua käyttää huntua.

”Normit pitää murtaa, haluan olla uudistaja. Koraani on kirjoitettu yli tuhat vuotta sitten, kaikki ei päde enää nykyään. Islam elää nyt samaa vaihetta kuin kris-tinusko noitavainojen aikaan. Uskonto ei ole politiikkaa, se on yksityisasia”, sanoo Bibakabadi.

”Minä olen ylpeä muslimi ja homoseksuaali, moderni muslimi.”

Oven repeytyneestä tarrasta erottuvat yhä kirjaimet TUFF. Se tarkoittaa Troende unga framtida förebilder eli uskovaiset nuoret, tulevaisuuden esikuvat.

Valtaosa radikalisoitumisesta ei tapahdu suurissa moskeijoissa. Ihmiset tutustuvat niissä mutta saavat innoituksensa pienimuotoisemmissa tilaisuuksissa.

Tämä eräänlainen lähetyssaarnaus toimii siten, että ryhmä karismaattisia miehiä kiertää puhumassa nuortenilloissa kerätäkseen rahoitusta ja värvätäkseen nuo-ria miehiä taisteluihin, viime aikoina erityisesti Syyriaan. Säpo tietää, että ainakin 75 ihmistä on lähtenyt taistelemaan Syyriaan al-Qaida-sidonnaisiin joukkoi-hin ja noin 30 ihmistä puolestaan al-Shabaabin koulutusleireille Somaliaan. Magnus Sandelinin tietojen mukaan matkoja Somaliaan koordinoidaan erityisesti Göteborgista.

Erityisen alttiita radikalisoitumiselle ovat nuoret. Nuortenillassa, mukavassa ympäristössä, on helppo kertoa identiteettiään vasta etsivälle yleisölle, että Allahille elämänsä tarjoaville on paratiisissa sata omaa tasoa.

Tänään nuortenilta järjestetään Bellevue-moskeijan liepeillä TUFF:n entisessä toimistossa. Samantyyppisiä iltamia järjestetään harva se päivä Göteborgin muslimijärjestöissä: Mångkulturella Ungdoms Centerissä, Unga muslimer i Biskopsgårdenissa, Afrikas Hornissa... Illan puhuja, Abu Zakariya ZamZam, on kiertänyt niistä monissa.

TUFF oli yksi Göteborgin tunnetuimmista islamilaisista nuorisojärjestöistä. Se perustettiin vuonna 1998 Hisingenissä sattuneen diskopalon jälkeen paikaksi, jossa nuoret voisivat surra yhdessä. Diskopalon uhreina oli paljon maahanmuuttajia. Nopeasti alkoi kuitenkin vaikuttaa siltä, että TUFF:n päämäärät ovat jossain muualla. Huhut kertoivat, että TUFF:ssä opetettiin radikaalia islamintulkintaa ja rekrytoitiin ihmisiä terrorijärjestöihin.

TUFF lakkautettiin viime vuonna. Viimeinen niitti oli, että järjestö kutsui julkisella rahoituksella järjestämäänsä konferenssiin puhujaksi brittiläisen Bilal Philipsin, joka vaatii kuolemantuomiota homoille ja jota on syytetty itsemurhapommittajien tukemisesta.

Niinpä tämäniltaisen Koraani-tilaisuuden järjestää Sveriges förenade muslimer eli SFM, joka vaikuttaa olevan hyvinkin läheisessä yhteydessä TUFF:ään. Toimisto sijaitsee samoissa tiloissa ja SFM:n puhemieskin on entinen tuffilainen.

Tilaisuuteen emme kuitenkaan pääse. Huntupäinen nainen sanoo sen olevan vain heille, jotka ”oikeasti haluavat oppia Koraanista”.

Ramin aloitti seksin 13-vuotiaana. Jos hän olisi ollut hetero, hän olisi voinut mennä saman tien naimisiin ja harrastaa laillista seksiä. Mutta koska hän on homo, hän tapasi miehiä työpaikallaan tehtaassa, salaa.

17-vuotiaana Ramin järjestettiin avioon kaksi vuotta nuoremman serkkunsa kanssa. Ramin ei kuitenkaan pystynyt harrastamaan vaimonsa kanssa seksiä, koska ei tunne vetoa naisiin. Serkukset joutuivat hääyönä sotkemaan lakanan voidakseen näyttää sen aamulla häävieraille todisteeksi tytön siveellisyydestä.

Seitsemän kuukauden avioliiton jälkeen Raminille riitti. Hän karkasi Kreikkaan, asui siellä 13 vuotta ja lopulta muutti viime vuonna Ruotsiin.

Nyt Raminilla on ruotsalainen miesystävä, mutta heteromuslimien keskuudessa hän ei ole suhteestaan avoin. Pari Ruotsissa asuvaa afgaania on saanut vihiä Raminin seksuaalisuudesta tämän sukulaisilta, ja he soittelevat hänelle uhkapuheluita. He nimittelevät häntä huoraksi, kertovat, että homoseksuaalisuus ei sovi tähän uskontoon ja että hän on häpeäksi perheelleen ja toivottavat hänet helvettiin.

Näin hänen perheensäkin ajattelee. Ramin ei ole ollut heihin yhteydessä vuosiin. Ei hän silti usko soittelijoiden puheisiin.

”Voin jakaa vartaloni kenen kanssa haluan”, hän sanoo Homanin toimistolla.

Jos Ramin olisi elänyt muutama vuosisata aiemmin, hänen ei ehkä olisi tarvinnut lähteä Iranista. Persialaisessa kirjallisuudessa, varsinkin runoudessa, homoerotiikka oli vahvasti läsnä 900-luvulta aina 1900-luvulle asti. Eroottinen ihailu nuoria poikia kohtaan oli runouden vakioaiheita. Näin oli myös esimerkiksi antiikin Kreikassa ja Roomassa.

Jos jokin on piilossa, se ei tarkoita, ettei sitä olisi olemassa. Asiat, jotka länsimaissa ovat enemmän tai vähemmän sallittuja, kuten homous, avioliiton ulkopuoliset suhteet ja prostituutio, piilotetaan muslimimaissa tiukasti katseilta, sanoo Jaakko Hämeen-Anttila.

”Avioliitto on usein kulissi.”

Muslimimaissa tapahtuu asioita aivan samalla skaalalla kuin länsimaissakin, hän huomauttaa.

”Ihmiset ovat pohjimmiltaan aika samanlaisia.”

Mies Göteborgin rautatieaseman ketjukahvilassa sanoo asiat suoraan.

”Ekstremistit ovat kaikkialla. He dominoivat täällä, eivätkä vain täällä, vaan myös Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja niin edelleen. Kaikkialla lännessä. He saavat rahaa Saudeista ja Qatarista, ja täällä he käyttävät hyväkseen ruotsalaisen yhteiskunnan avoimuutta. He ajavat tavoitteitaan kunnan tuella, he ovat hyvin ahkeria käyttämään tätä hyväkseen. Tämä on terroristien taivas.”

Taustalla kaikuvat rautatieaseman kuulutukset. Mies vain jatkaa paasaustaan.

”Vihaan sitä, että heitä kutsutaan islamisteiksi. Minä kutsun heitä uskonnolliseksi mafiaksi. Ekstremistit pistävät katon tälle yhteiskunnalle. He ovat ympäril-lämme kaikkialla. Ekstremismin kanssa ei voi elää.”

Ei, mies ei ole ruotsidemokraatti eikä vastajihadisti.

Hän on šeikki Abdirahman. Valkoiseen kalotti-hattuun sonnustautunut mies on Mogadishusta Göteborgiin muuttanut pakolainen, harras muslimi, Göteborgin suufiyhdyskunnan johtaja, imaami ja työssäkäyvä perheenisä. Hän on ensimmäinen Göteborgissa kohtaamamme muslimi, joka sanoo, että täällä on ää-ri-islamisteja. Hänen mukaansa heitä on paljon.

Abdirahman on koulutukseltaan arabian, somalian ja englannin opettaja. Hän työskenteli kääntäjänä YK:lle Mogadishussa 1990-luvun alussa. Sillä työllä oli hintansa. Länsimaalais-vastaiset islamistit ottivat maalitaulukseen tunnetun suufijohtajan pojan, joka heidän mielestään oli astunut väärälle puolelle.

”Ekstremistien mielestä kukaan, joka ei allekirjoita heidän näkemystään, ei ole oikea muslimi.”

Aivan niin kuin homotkaan eivät fundamentalistimuslimien mielestä ole oikeita muslimeja.

Abdirahman pakeni Somaliasta vuonna 1995.

Hän kertoo tajunneensa nopeasti, että al-Shabaab vaikuttaa myös Ruotsissa. Hän alkoi puhua ekstremisteistä yhä avoimemmin lehdissä ja televisiossa. Vuonna 2010 joku kaivoi hänen isänsä ruumiin haudasta Somaliassa. Sitä ei ole löytynyt vieläkään. Abdirahman on vakuuttunut, että al-Shabaab on teon takana.

”He haluavat näyttää, mitä he voivat tehdä myös minulle. Mutta minä en antaudu. Juuri pelko on se, mitä he haluavat.”

Abdirahman on varma, että rekrytointeja tapahtuu Bellevue-moskeijassa. Hän jopa sanoo, että osa moskeijan johtajista on entisiä al-Shabaab-johtajia. Mistä hän sen tietää?

”He eivät ole niin tyhmiä, että rekrytoisivat minun nähden, he tietävät kuka minä olen. Mutta tunnen muissa kaupungeissa asuvia perheitä, joiden lapset on rekrytoitu esimerkiksi Syyriaan.”

Säpon pelkona on, että Syyriasta takaisin tulevat alkavat tehdä terrori-iskuja myös Ruotsissa, jos palaavat hengissä takaisin. Moni ei palaa.

Miksi he haluavat lähteä?

Islamisti sanoisi, että heidän velvollisuutensa on jihad, pyhä sota. Abdirahman on eri mieltä. Hän sanoo samalla tavalla kuin Ardeshir Bibakabadi sanoi homouden kieltämisestä:

”Sillä ei ole uskonnon kanssa mitään tekemistä.”

Imaamin mukaan lähtijät ovat aivopestyjä nuoria.

”Ei kukaan räjäytä itseään ilmaan nelikymppisenä. Koraani kieltää itsemurhan yksiselitteisesti.”

Ruotsin valtioneuvoston kanslian tammikuussa julkaisemassa raportissa on lueteltu radikalisoitumisen mahdollisia syitä. Niitä ovat muun muassa tunne glo-baalista epäoikeudenmukaisuudesta, vaikeat perhesuhteet, henkilökohtaiset traumat, vaikeudet identiteetin etsinnässä ja huono itsetunto.

Aika tavallisia ongelmia. Silti vain harva radikalisoituu.

Terrorismitutkija Magnus Norellin mukaan ongelma on, että uskonto tarjoaa vastauksen kaikkeen.

”Keskimäärin esimerkiksi vasemmisto- ja oikeistoradikaalit tajuavat vanhemmalla iällä muslimiradikaaleja useammin, että ehkä tämä ei ollutkaan niin hyvä idea. Heille on helpompi näyttää, että toinenkin tie on mahdollinen. Argumentointi missä tahansa uskonnollisessa kontekstissa on vaikeampaa, koska henkilön on tällöin kyseenalaistettava oma uskonsa.”

Yhteyksiä erilaisilla ääri-ideologioilla kuitenkin on. Esimerkiksi tunnettu göteborgilainen ääri-islamisti Ralf Lennart Wadman on entinen uusnatsi. Al-Shabaabin tärkeimpiin kuuluva verkkofoorumi al-Qimmah oli pitkään hänen nimissään.

Norell sanoo, ettei ruotsalainen järjestelmäkään ole syytön muslimien radikalisaatioon. Poliittiset puolueet ovat hänen mukaansa kalastelleet ääniä ja ottaneet listoilleen ruotsalaista demokratiaa vastaan toimivia poliitikkoja. Esimerkiksi Moderaterna-päähallituspuolueen kansanedustaja Abdirizak Waberi sanoi vuonna 2009, että mies voi ottaa neljä vaimoa ja että hän itse haluaisi asua maassa, jossa on sharia-laki. Waberi sai Göteborgissa enemmän ääniä kuin pääministeri Fredrik Reinfeldt.

Monet pyhät kirjat ovat täynnä väkivaltaa. Koraanin antamilla ohjeilla voi päätyä räjäyttämään itsensä ja muita ihmisiä. Tai hylkäämään lapsensa. Tai tekemään paljon hyvää. Vastuu tulkinnasta on lukijalla.

Usein ihmiset unohtavat analyyttisyyden ja etsivät lukemastaan vain vahvistusta omille ajatuksilleen, toiveilleen ja peloilleen.

”Uskonto voi olla mitä hyvänsä. Siksi ainoa vaihtoehto on erottaa se politiikasta, luoda poliittinen järjestelmä, joka ei mahdollista väkivallan tekoja uskonnon nimissä”, Magnus Norell sanoo.

Näin ei kuitenkaan monissa muslimimaissa tapahdu. Kun tulee sellaisesta maasta Ruotsin kaltaiseen maallistuneeseen demokratiaan, joutuu väistämättä kyseenalaistamaan oman tapansa elää. Samalla joutuu todennäköisesti kyseenalaistamaan myös kasvatuksensa, ystävänsä, historiansa, valtionsa, ammattinsa, puolisonsa, kaiken.

Šeikki Abdirahman korostaa, että myös ääri-islamistit ovat uhreja.

”Ekstremismille altistavat köyhyys, työttömyys, taitamattomuus, epäonnistuminen koulussa, korruptio…. Ne, jotka epäonnistuvat, tarvitsevat vahvistusta identiteetilleen. Ekstremistit etsivät tietä vapauttaakseen itsensä jotenkin.”

Sitten Göteborgista löytyy ekstremismille altistunut muslimi. Edessämme seisoo Mirsad Bektasevic, joka yhdeksän vuotta sitten yritti räjäyttää itsensä ja joukon sivullisia Sarajevossa.

Hän muutti viisivuotiaana vuonna 1992 Bosnian sodan pakolaisena Kungälviin, muutaman kymmenen kilometrin päähän Göteborgista. Vaikeudet alkoivat koulussa. Yläasteella Mirsad joutui tekemisiin poliisin ja sosiaalityöntekijöiden kanssa uhkailtuaan koulun työntekijää ja potkaistuaan luokkakaveria päähän. Yhdeksännellä luokalla hän löysi Bellevue-moskeijan. Kotona hän vietti aikaa huoneessaan Koraania ja erilaisia islamistisia nettisivustoja lukien ja keskustelufoorumeilla pyörien. Niillä hän käytti muun muassa nimimerkkiä Maximus. Erityisesti Mirsadia viehätti al-Qaida.

Pari vuotta myöhemmin Mirsad suunnitteli nettikontaktiensa kanssa perustavansa yhteisön nimeltä al-Qaida i Norra Europa. Sen tarkoituksena oli tehdä terro-ri-iskuja ympäri Eurooppaa.

Mirsadin itsemurhaiskun oli määrä tapahtua lokakuussa 2005, kun hän oli 18-vuotias. Syyskuussa hän matkusti bussilla Göteborgista Kööpenhaminan kautta entiseen kotikaupunkiinsa Sarajevoon. Laukussa oli pommintekovälineitä, jotka oli tilattu netistä ja noudettu ICA-ruoka-kaupasta kotona Kungälvissä.

Sarajevossa Mirsad tapasi ystävänsä Abdulkadirin, jonka kanssa hän aikoi toteuttaa suunnitelmansa. He valmistautuivat siihen Mirsadin enon omistamassa tyhjässä asunnossa Poliganska-kadulla. Pommivyö oli jo mustassa laukussa. Heillä oli pomminteko-ohje, ajastimia ja lähes 20 kiloa räjähdysainetta. Al-Qaidalle oli jätetty videotervehdys, jossa Mirsad kertoi käyttävänsä aseita länsimaalaisia vastaan, heitä, joiden joukot olivat Irakissa ja Afganistanissa.

Todennäköisesti Mirsadin suunnitelmana oli räjäyttää itsensä jonkun länsimaalaisen suurlähetystön edustalla. Hän ei kuitenkaan tiennyt, että häntä oli seurattu.

Ovikello soi. Mirsad avasi. Siellä oli poliisi.

”Ase”, Mirsad ehti huutaa Abdulkadirille, mutta ei se enää auttanut. Molemmat pidätettiin. Mirsad Bektasevic tuomittiin vankilaan 15 vuodeksi ja 4 kuukau-deksi. Ensikertalaisena hän ei istunut koko aikaa. Hän vapautui toukokuussa 2011. Nyt hän asuu Göteborgin Hjällbossa.

Tällä kertaa hän ei avannut, kun ovikello soi. Sujautettuamme haastattelupyynnön postiluukusta hän soitti heti perään.

Bektasevicin parta on lyhentynyt sitten lehtikuvien. Päällä on verkkarit ja college-paita. Hän kertoo heränneensä juuri ja kutsuneensa käymään, koska ajatteli, että meillä saattaa olla kylmä. Hän pahoittelee asuntonsa sotkuisuutta ja sitä, ettei hänellä ole mitään tarjottavaa, ja menee pesemään hampaat.

Suuren olohuoneen nurkassa on kaksi rukousmattoa, ikkunalaudalla lepää Koraani. Katto on maalattu osittain siniseksi, samanväriseksi kuin Somalian lippu. Bektasevic sanoo, ettei pidä katon väristä. Hän sanoo myös häpeävänsä asuntoaan.

Bektasevicin tuomiosta on pitkä aika. Katuukohan hän? Siitäkin on maailmalla esimerkkejä. Ääri-islamismia vastustava Quilliam-ajatushautomo Lontoossa on entisten ääri-islamistien perustama.

Bosnialaisessa vankilassa kaksi vuotta yrityksensä jälkeen Bektasevic ei ainakaan katunut. Hän kertoi silloin ruotsalaisen TV4:n haastattelussa ihailevansa Osama bin Ladenia.

”Tiedän, että ihmiset ajattelevat, että tämä ei ole oikein”, hän sanoi silloin. ”Että olen aivopesty, mutta en tunne itseäni aivopesdyksi. Ei ole hauskaa nähdä kuolleita ihmisiä, mutta pysäyttääkseen jotain pahaa täytyy tehdä jotain pahaa.”

Myöhemmin hän kuitenkin anoi armahdusta Ruotsin valtiolta. Hän kirjoitti, että haluaa takaisin kotikaupunkiinsa ja aloittaa alusta, saada työn, perheen ja ehkä koulutuksenkin.

Pitääkö Bektasevic yhä kaikkea eurooppalaista ja länsimaista tuomittavana? Mitä hän haluaisi elämässään muuttaa? Ajatteliko hän tosiaan pääsevänsä paratiisiin, jos olisi onnistunut suunnitelmassaan?

Näihin kysymyksiin Mirsad Bektasevic ei vastaa. Hän sanoo, että haastattelu maksaisi 20 000 kruunua.

Tehdessämme lähtöä Bektasevic alkaa availla laskuja. Niitä on paljon. Suusta pääsee raskas huokaus.

Bragebacken-niminen mäki on kuulemma kesäisin suosittu homojen kohtauspaikka. Mäen päällä on näköalatorni, josta näkee kirkkaalla säällä koko Götebor-gin risteilevine raitiovaunuineen, jokimaisemineen ja horisonttia halkovine tehtaanpiippuineen. Siellä alhaalla elävät elämäänsä Mirsad Bektasevic, Ramin, Mehdi Zaghian, šeikki Abdirahman sekä yli puoli miljoonaa muuta göteborgilaista.

Täällä Ardeshir Bibakabadi kävi vuosia eläessään kaksoiselämää. Enää ei. Hän ajattelee, ettei hänen tarvitse piilotella.

”Jos olet oikea muslimi, olet rehellinen ja vilpitön sieluasi kohtaan”, Bibakabadi sanoo.

Uskonnossa on kyse siitä, mitä ei tiedetä. Suurin kysymys on, mitä on kuoleman jälkeen. Itsemurhapommittajat uskovat, että heitä odottaa paratiisi neitsyineen. Homouden tuomitsijat ajattelevat, että homojen kohtalona on helvetti.

Ardeshir Bibakabadi ei edes kuvittele tietävänsä, mitä hänelle kuoleman jälkeen käy. Hän uskoo, että tuomiopäivänä edessä on keskustelu Jumalan kanssa. Hänestä Jumala on ainoa, joka tuomitsee, ei toinen ihminen.

Juuri siksi hän on päättänyt keskittyä tähän elämään. Hän haluaa auttaa heitä, jotka tarvitsevat tukea. Esimerkiksi kymmeniä asiakkaitaan, joiden kanssa hän täyttää turvapaikkahakemuksia uudelleen ja uudelleen. Hän haluaa, että he saisivat saman, jonka hän on saanut itse.

Diktatuurissa eläneille koti Göteborgissa on melkein kuin paratiisi.

Artikkeli on julkaistu Imagessa 4/2014

Julkaistu: 1.3.2018