Tammikuun lopussa julkaistava Mesmeria on CMX:n 15. levy. Image tapasi Porvoossa A. W. Yrjänän, jolle ei ole vielä selvinnyt, mikä hän oli entisessä elämässään.

Uuden levynne nimi on Mesmeria. Mesmerismi on 1700-luvulla käytössä ollut Franz Mesmerin kehittämä hypnoosiin perustuva hoitomenetelmä. Mistä on kyse?

Kyseessä on järjestelmä, josta on kehittynyt nykyinen hypnoosi kaikkine lajeineen. Opiskelin pari vuotta sitten amerikkalaisen 80-vuotiaan Dolores Cannon -nimisen hypnotistin johdolla regressiohypnoosia. Siinä asiakas viedään nykyisen elämän alueelta pois, laajemman tiedostamattoman mielen alueelle, jossa laajempi mieli tekee persoonallisuudelle diagnoosin. Näkökulma on jälleensyntymän: monet alkavat regressiohypnoosissa puhua ikään kuin toisen viettämänsä elämän näkökulmasta. Kyse ei ole uskomusjärjestelmästä, vaan tekniikasta, jota harjoittelen.

Minulla on harjoitusasiakkaita, joiden kanssa työskentelen. En tähtää hypnootikon ammattiin, vaan leikimme yhdessä amatööritiedemiehiä hypnoosin alueella.

Levyn nimenä Mesmeria ei viittaa hypnoosiin, vaan kulttuuriseen ilmiöön, tiedotukseen ja kaupalliseen propagandaan, siihen, mitä tiedostamaton maailmankatsomus tekee ihmiselle pienestä pitäen.

Levyn jokaisessa kappaleessa on keskushenkilönä ihminen, joka elää jonkinlaisen harhan vallassa. Ne voivat olla lohduttavia tai päinvastoin, painajaisia. Maailma on hypnoosin vallassa.

Mitä se tarkoittaa, että maailma on hypnoosin vallassa?

Syntyessään ihminen on melko ohjelmoimaton lohikäärme maalmankaikkeuden ytimestä. Jokaiseen kulttuurin ytimeen kuuluu paketti, jossa ihminen sivilisoidaan sen kulttuurin osaksi. Menetelmät muistuttavat hyväntahtoista aivopesua. Sen ohjelmoinnin taakse on vaikea katsoa. Monet psykologian ja terapian lajit sekä toisaalta propagandan lajit ovat sellaisia, jotka pyrkivät muuttamaan tätä ohjelmointia suuntaan tai toiseen. Näitä vaihtoehtoisia maailman malleja ja vaihtoehtoisia psykologioita olen viime vuosina harrastanut. Vaikeinta on nähdä oman ohjelmointinsa taakse.

Onko sinulle selvinnyt, mikä olit entisessä elämässäsi?

Ei. En pidä jälleensyntymän käsitettä ongelmattomana. Tosin on olemassa laajoja tutkimuksia, joissa on tutkittu lapsia, joilla on aikuisen muistoja. Niillä ei voida tosin todistaa mitään.

Kaikki reuna-alueet ovat kiinnostavia. Yleensä uudet asiat tulevat reuna-alueilta, jotka ovat keskimääräisen kansalaisen mielestä naurettavia tai pelottavia. Kaltaiseni taiteilija on vapaa olemaan naurettava tai pelottava. Yhden kerran ollessani hypnoosiasiakkaana koin olevani brittiläinen lääkäri 1800-luvun alkupuolella. Ihan helkkarin kuiva tyyppi.

Kuka on vihollisesi?

Pääviholliseni on oma egoni. Tietämättömyys ja penseys ovat asioita, jotka koen vihollisiksi muissa ihmisissä. Uteliaisuuden puute on pelottavaa, kuten myös narsismi erilaisissa muodoissaan. Ja kaljuuntuminen.

Ensimmäinen singlenne uudelta levyltä on nimeltään Rakkaudessa ja sodassa. Miksi niissä on kaikki sallittua?

Onko sanonta Tolstoita? Minua on syytetty vaikeaselkoisuudesta. Yritin kirjoittaa tekstejä, jotka olisivat yleisluontoisia. Ajattelin kokeilla kirjoittaa kappaleita, joissa ei ole kauheasti sanallisia kerroksia, mutta joissa kuulija saa yhä säilyttää tulkintavapautensa. Hyvä tapa on lähteä liikkeelle fraasista, josta saa hyvän kertosäkeen.

Harrastat scifiä. Miltä tulevaisuus näyttää?

En ole muutamaan vuoteen lukenut scifiä. Minulla on ollut niin hillitön lukuohjelma mystiikan, selkounien, ruumiistairtaantumisten ja kuolemanrajakokemusten kanssa.

Näen rationalistiskapitalistisen järjestelmän globaalin resurssipulasta johtuvan romahduksen. Näen ruokasotia, barbariaa sekä uskonnollisia ja nationalistisia kiistoja. Se aika kestää ehkä vain 70 vuotta.

No, seuraava kysymys kuuluukin: Sano jotain viisasta länsimaiden perikadosta.

Olemme rakentaneet toisen maailmansodan jälkeen kulttuurin, jonka pääasiallinen tehtävä tuntuu olevan hävittää oma älyllinen perintönsä.

Joskus tulee mieleen H. G. Wells -pohjainen visio, jossa ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa jotenkin vallassa, ovat muuttuneet täysin kulttuurittomiksi olennoiksi, jotka eivät kestä minkäänlaisia vastoinkäymisiä, eivätkä tunne omaa historiaansa. Ennen muinoin porvarillisen yhteiskunnan konservatiivit pitivät yllä klassista kulttuuria. He kuuntelivat korkeatasoisia konsertteja ja lukivat hyviä romaaneja. Jossain vaiheessa he alkoivat tunnustaa sisäisiä ristiriitoja ja löysivät Joycen ja T. S. Elliotin, ja jossain vaiheessa modernismi tuli Suomeenkin.

Nyt valtaeliitti ja ylempi keskiluokka eivät ole kiinnostuneita kulttuurista. Duunarit, vähemmän koulutetut, ovat vihamielisiä kulttuuria kohtaan. Se koetaan elitistiseksi.

Amerikkalainen mediakriitikko Neil Postman kirjoitti 1990-luvulla, että kulttuurissamme on olemassa vaara, että se viihdyttää itsensä hengiltä.

CMX on viimeisiä suomalaisia rockjättiläisiä. Kuoleeko rock?

Rockin liikevoimaa on aina ylläpitänyt kriittinen ja ylimielinen suhtautuminen tavalliseen elämänmenoon ja pikkuporvarillisiin arvoihin. Jos se on jäänyt rockista pois, se ei vetoa kapinoiviin kansanosiin eli teineihin. Rock menettää yleisönsä, jos se muuttuu mainosmusiikiksi. Kauempaa katsottuna rapmusiikki, joka on ottanut rockin aiempien vuosikymmenien roolin, on vielä nopeammin kesytetty kuin rock.

Rockia on ollut olemassa 50 vuotta, ja sillä on ollut aina sama sanoma: seksiä, vapautta ja huumeita. Olemme saaneet seksiä, vapautta ja huumeita. Ehkä ihmiset ovat väsyneitä niihin kaikkiin. Toistaalta 1960-luvun lopulla rock teki pitkäksi aikaa liiton avantgardetaiteiden kanssa. Sekin näkökulma on poistunut.

Nuoriso ei kuuntele albumeja. Se striimaa biisejä. Vaikuttaako tämä musiikintekoosi?

Albumi oli minua vähän vanhemmille ja nuoremmille sukupolville niin kuin romaani joillekin sukupolville. Albumi oli mitta, teos, jolla tarinaa, soundia ja kokemusta välitettiin. Jos kuulijoilla ei ole albumille aikaa ja kärsivällisyyttä, se poistuu. Itse kuuntelen uudelta artistilta koko levyn, en biisejä. Olen kiinnostunut albumien tekemisestä, kappaleiden välisistä suhteista, koko albumin tunnelmasta.

Kun musiikkimakuni kehittyi, musa oli kuin autiomaassa ryömimistä, joskus sieltä löysi kauniin kiven. Jos nyt olisin 13-vuotias ja haluaisin rockin historian haltuuni, sen voisi ahmia viikossa. Kokemuksesta tulisi erilainen.

Voiko viisikymppinen mies tehdä rockmusiikkia tosissaan?

Voiko kuusikymppinen mies soittaa bluesia tosissaan? Popmusiikki on siitä erikoinen uravalinta, että muissa ammateissa katsotaan päälle nelikymppisten osaavan jollain tavalla hommansa. Meidän alalla kaikki on ensimmäisen sinkun jälkeen alamäkeä.

En osaa muutakaan kuin kirjoittaa ja tehdä lauluja. Uuden laulun repiminen olemattomuudesta maailmaan on aina yhtä kiehtova projekti.

Lähtisitkö Vain elämää -ohjelmaan?

Se olisi varmasti helkkarin hauskaa, mutta samalla menettäisi yksityisyytensä. Kun ei ole kysytty, ei tarvitse miettiä. Nyt olen menossa MasterChef VIP -ohjelmaan. Kun televisioon ei pääse nykyään soittamaan musiikkia, ajattelin, että johonkin voisi mennä näyttämään naamaa.

Miksi paasaat virallisia ruokasuosituksia vastaan?

Tutkimusteni mukaan ne ovat puutteellisia eivätkä kiinnostuneita yksilön hyvinvoinnista vaan kansanterveydestä eli taloudesta. Eli siitä, millä saadaan mahdollisimman suuri joukko ihmisiä pysymään suhteellisen terveinä, eikä siitä, miten saataisiin kaikki pysymään mahdollisimman terveinä.

Olet kulinaristi. Suosittele Imagen lukijoille helppoa ja hyvää reseptiä.

Hyvä talviruoka, ranskalainen bouillabaisse: kaikenlaisia kalan ja äyriäisen paloja, appelsiininkuorta, sahramia, kalalientä, sipulia. Vettä, kaikki pataan, keitä miedolla lämmöllä puoli tuntia, lisää suolaa ja persiljaa. Bouillabaisse on vanha kalastajien iltaruoka, joka tehtiin perkeistä. Sahrami tekee siitä kuninkaallisen. Olen himoinnut sitä monta päivää. ■

Muokattu 14.2. kello 13, levyn nimi korjattu.