Apu

Arjen huumorin piirtäjä ja kuvittaja Markku Mäkelä on erikoistunut ristikoihin

Arjen huumorin piirtäjä ja kuvittaja Markku Mäkelä on erikoistunut ristikoihin
Markku Mäkelä on kuvittanut Apua ja Avun ristikoita jo 25 vuotta. Mäkelä lähti aikoinaan Turun telakalta ammattipiirtäjäksi ja kehitti helposti tunnistettavan tyylinsä, jossa on vaikutteita muun muuassa Asterix-klassikkosarjakuvista.
Julkaistu: 24.2.2019

Aikakauslehtien lukijat ja varsinkin ristikoiden ystävät tunnistavat tämänkin jutun kuvituksena olevat piirrokset todennäköisesti välittömästi, mutta mies niiden takana ei ole itsestään elämää pitänyt. Markku Mäkelän, 59, kuvittamia ristikoita ja pilapiirroksia on julkaistu Avussa ja Apu Ristikot -lehdessä jo neljännesvuosisadan ajan. Mies elättääkin itsensä jo kuvillaan.

– No joo, saan lehtien ristikkokuvituksista varmaan 90 prosenttia tuloistani, Mäkelä toteaa.

Mäkelä vastaa nimenomaan Avun ristikoiden kuvituksesta ja ulkoasusta, ei sanoista. Hän luonnostelee kuvat ensin lyijykynällä paperille, skannaa luonnoksen ja piirtää sen lopuksi puhtaaksi tietokoneella.

Tietty ajankohtaisuus pitää olla, ”ettei kesäkuvissa olla toppatakki päällä”, mutta eniten kuvituksiin vaikuttaa ristikoiden vaikeusaste.

Vaikutteita Asterixista

Mäkelä piirteli isonenäisiä hahmojaan jo koulupoikana. Hän kertoo saaneensa vaikutteita muun muassa René Goscinnyn ja Albert Uderzon legendaarisista Asterix-sarjakuvista.

Mäkelän ammatti piirtämisestä tuli 1990-luvun alussa, kun Turun telakalla työskennelleelle kuljetusmiehelle alkoi tulla tilauksia niin paljon, että yötkin kuluivat piirtäessä.

Ratkaisua ei ole tarvinnut katua.

– Jos joka aamu ottaa päähän lähteä töihin, työtä kannattaa vaihtaa. Ensimmäiset vuodet olivat kyllä vaikeita, kun päätin jäädä pois päivätöistä ja meillä oli kolme pientä lasta. Vaimokin kysyi, että onko tuo nyt ihan oikea valinta, Mäkelä hymähtää.

– Tässä hommassa ei tarvitse seistä pakkasessa, eikä kukaan ole pomottamassa tai kyttäämässä tupakkataukoja. Työyhteisöä hulvattomine juttuineen jäi kyllä ikävä, koska piirtäminen ullakkokamarissa on aika yksinäistä hommaa. Nykyisin tosin sosiaalinen media on omanlaisensa yhteisö.

Mäkelä poimii aiheensa etupäässä arjesta ja perhe-elämästä. Lähes mikä tahansa kelpaa, mutta ihan kaikesta pilapiirtäjäkään ei huumoria väännä.

– Väkivalta- ja seksuaalirikokset ja vakavat onnettomuudet eivät ole vitsailun aiheita. Muuten melkein kaikki voi naurattaa, sairaudetkin. Kyse on siitä, miten asiat käsittelee.

Astmapilakuva kimmastuti

Mäkelää itseään alkaa naurattaa, kun hän muistelee taannoista astmapilakuvaa. Muuan soittaja oli hermostunut siitä niin kovasti, että hän oli soittanut piirtäjälle kotiin – jolloin oli selvinnyt, että Mäkelä itsekin tarvitsee astmapiippua. Soittajan kiukku oli loppunut siihen, ja puhelu oli lopetettu yhteisymmärryksessä naureskellen.

Mäkelä myöntää, että huumori on vaikea laji. Se ei naurata kaikkia.

– Etenkin viime vuosina ihmiset ovat tulleet huomattavasti tarkemmiksi. Pyrin esittämään asiani sillä tavoin, ettei kukaan ihan kauheasti loukkaannu. Se ei tarkoita hampaattomuutta, mutta ei silläkään mitään voita, jos ilkeilee vain ilkeilemisen ilosta ja vain tietyille ihmisryhmille, rauhallinen mies pudottelee.

Mäkelän mukaan ongelmista ja sairauksistakin voi laskea leikkiä, mutta ilkeillä hän ei kuvissaan halua.

Palaute voi ylipäätään olla arvaamatonta. Kuvan tekemisessä 95 prosenttia ajasta kuluu piirtäjän mukaan yleensä aiheen ja esitystavan miettimiseen, mutta joskus tulee kiire, ja se voi johtaa yllättäviin tuloksiin.

– Jokin juttu voi olla omasta mielestäni tosi nokkela ja hauska, mutta silti siitä ei tule mitään palautetta. Sitten deadline-paniikissa sutaistu piirros, joka omasta mielestäni on ihan sontaa, on lukijoiden mielestä mahtava oivallus, Mäkelä virnistää.

Lehtimaailma on mullistunut 25 vuodessa, mutta ristikkopiirtäjän työhön se ei ole Mäkelän mukaan vaikuttanut niin paljon.

– Sen olen kyllä huomannut, että yhä harvemmassa lehdessä on omaa piirtäjää. Ennen lähes jokaisella isommalla julkaisulla oli oma pilapiirtäjä.

Toisaalta jotkut sarjakuvat ovat nousseet 2010-luvulla marginaalista valtavaan suosioon, hyvänä esimerkkinä Pertti Jarlan Fingerpori.

– Fingerpori on vaikuttanut etenkin strippisarjakuvan suosioon ja nostanut sen uudestaan esiin, Mäkelä arvioi.

Luovaa työtä duunariasenteella

Markku Mäkelä lähinnä kiusaantuu, jos hänestä puhutaan taiteilijana. Omien sanojensa mukaan hän tekee luovaa työtä duunariasenteella: aamulla keitetään kahvit ja sitten kiivetään sinne omakotitalon kammioon miettimään ja piirtämään, yleensä 12 tunniksi.

– Mutta vaikka välillä tökkii ja ideat ovat tiukassa, saan tehdä työkseni sitä, mitä haluan. Itsestäni hauskinta on, kun joku asia oikein potuttaa ja siitä saa väännetyksi jutun.

Markku Mäkelä

59-vuotias piirtäjä ja kuvittaja, erikoistunut ristikoihin.

Ura: Alun perin kuljetusmies Turun telakalla. 1990-luvulta lähtien töitä Avun ja Apu Ristikoiden lisäksi muun muassa Seuraan, TS-Extraan, Seiskaan ja eri ammattiliittojen lehtiin. Julkaissut sarjakuva-albumin Tunkio, johon on koottu yli 300 pilakuvaa kolmelta eri vuosikymmeneltä.

Asuu: Liedossa.

Perhesuhteet: Naimisissa. Kolme aikuista lasta ja seitsemän lastenlasta.

Juttua muokattu 26.2.2019 kello 9:03: Alussa väitettiin virheellisesti, että Mäkelä kuvittaa 90 prosenttia ristikoista. Hän siis saa 90 prosenttia tuloistaan ristikoista.

Kommentoi »