Apu

Arja Koriseva on kotona sataprosenttisesti äiti ja vaimo: "Aplodit loppuvat kotiovelle"

Arja Koriseva on kotona sataprosenttisesti äiti ja vaimo: "Aplodit loppuvat kotiovelle"

Arja Koriseva elää estradilla hetken omassa pilvilinnassaan, flirttailee yleisön kanssa ja välillä lohduttaa kuulijoitaan. Kotiin Toivakkaan palatessaan hän on sataprosenttisesti äiti ja vaimo.
Teksti Tuomas Marjamäki
Kuvat Kirsi Tuura
Mainos

Arja Koriseva muistaa yhä sen tunteen, kun ensimmäistä kertaa nousi lavalle 40 vuotta sitten. Siskonsa Eijan kanssa esiintynyt tyttö tunsi mukavan kutkutuksen vatsanpohjassaan. Oli ihan luontevaa olla siinä yleisön edessä, saada aikuiset hyvälle tuulelle ja huomata, että hehän tykkäävät!

– Nautin edelleen siitä tuntemuksesta. En ole koskaan jännittänyt paljon. Pyrin minimoimaan sen harjoittelemalla huolellisesti, Arja sanoo.

Hän ehti esiintyä pienemmille yleisöille 11 vuoden ajan, kunnes varsinainen ura laulajana käynnistyi Seinäjoen Tangomarkkinoilla kesällä 1989. Juuri sillä kerralla harjoittelu oli jäänyt vähemmälle.

– Keskityin opiskelujeni viimeistelyyn ja aioin osallistua tangokisaan vasta seuraavana vuonna. Äitini kuitenkin kehotti kokeilemaan, sillä tuskin sitä kilpailua ensimmäisellä kerralla voittaisinkaan. Pänttäsin siis tangojen sanoja yhdessä tenttikirjojen kanssa.

Seinäjoella yleisön eteen asteli 24-vuotias siro nainen, jonka nimestä juontaja Heikki Hietamies veisteli monta vitsiä. Soliseva, helisevä ja kilisevä Koriseva ei piitannut naljailusta ja osasi olla jännittämättä kameroiden takana tuijottavaa miljoonayleisöä.

Hän voitti koko kisan.

Tangokuningattaren arvonimellä oli noihin aikoihin valtava merkitys. Arjasta tuli ammattiesiintyjä, joka haluttiin jokaiselle tanssilavalle, televisio-ohjelmiin ja Heikki Hietamiehen kanssa Apu-kerhon matkoille.

Kutsumus tehdä ihmisille hyvää

Laulajan työ ei ole paistattelemista yleisön edessä, vaan ihmisten kohtaamista. Näin ainakin Arja Koriseva asian näkee.

– Minua ei haittaa, vaikka lauluistani ei muistettaisi yhtäkään. Kutsumukseni ei ole olla valokiilassa, vaan tehdä ihmisille hyvää, laulaa heille tässä hetkessä. Olla lähellä ja läsnä.

Arja ehti valmistua tangokuningatarvuonnaan kasvatustieteiden maisteriksi, mutta ei ole työskennellyt päivääkään pätevänä opettajana. Toinen mahdollinen ammatti olisi ollut psykologi, sillä Arja on aina ollut kiinnostunut ihmisten mielestä ja hyvinvoinnista sekä ollut hyvä kuuntelemaan ja kohtaamaan ihmisiä. Samoille ominaisuuksille on käyttöä myös esiintymislavoilla.

Kohtaamiset ovat joskus hyvinkin herkkiä ja tulevat aina yllättäen. Kerran yksi usein Arjan keikoilla käynyt nuori nainen kertoi, että aikoo päättää pian päivänsä. Arja kävi illan aikana hänen kanssaan pitkän ja syvällisen keskustelun. Naista ei sittemmin enää näkynyt aikoihin yleisön joukossa, ja Arja pelkäsi pahinta. Pitkän tauon jälkeen hän kuitenkin ilmaantui paikalle – aiempaa itsevarmempana ja elämästä nauttien.

– Hiljattain konsertin tauolla luokseni tuli nainen, joka totesi, että häntä ja minua yhdistää yksi asia: rintasyöpä. Ero oli siinä, että minä olen siitä toipunut ja hänellä sairaus oli levinnyt niin pitkälle, ettei hän selviäisi. Toinen kuulija sanoi meidän tapaavan todennäköisesti viimeistä kertaa, sillä hänellä oli parantumaton aivokasvain.

Sairauksiaan ei kukaan ole valinnut itse, eikä edes laulaja voi niitä parantaa. Apua voi silti antaa kukin tavallaan.

– Ajattelen niin, että nämä ihmiset ovat tulleet siihen hetkeen saadakseen voimia, ja silloin musiikki ja läsnäoloni riittää. Jokaisella on joku syynsä tulla, useimmiten pelkkä viihde. Ymmärrän, että esityksen jälkeen nimmari, yhteiskuva ja rutistus ovat merkityksellisiä.

Jos Arja on antanut yleisölleen paljon, vastalahjakin on ollut suuri.

– Kun sairastuin kolme vuotta sitten rintasyöpään ja kerroin tästä faneilleni Facebookissa, sain vastaukseksi 170 000 kannustavaa viestiä. Minua ei ollut jätetty. Tiesin, että kuulijani jaksavat odottaa paluutani lavalle. Siitä sain voiman ja levon. Saatoin keskittyä paranemiseen.

Osa yleisöstä ottaa flirtin tosissaan

Arjan kuuluisa nauru kaikuu pitkälle kotipihan koivikkoon, kun hän miettii omaa lavakäyttäytymistään.

– Halaan hyvin herkästi ja kosketankin. Jos kaikki päättäisivät kerralla nostaa siitä metelin, jono olisi pitkä ja minä olisin kaltereiden takana, Arja heittää, mutta muistuttaa silti, että viime aikojen #metoo-keskustelu on tarpeellista ja tärkeää.

Hänen show’nsa on usein täynnä flirttiä, joka kohdistuu niin naisiin kuin miehiin.

– Pelaan sellaista vuorovaikutuspeliä. Jos joku innostuu, innostun itsekin. Se on hetkeen sidonnaista enkä halua sen loukkaavan ketään.

Aina ei voi olla varma, ymmärtävätkö kaikki yleisössä laulajan tekevän työtään. Ei ainakaan se mies, joka aikoinaan taivalsi 300 kilometriä useita busseja vaihdellen päästäkseen Arjan kotitalolle. Mukana oli sormus ja vakavat aikeet ottaa laulaja vaimokseen.

– Hän oli tulkinnut, että laulan juuri hänelle ja että olisin ihastunut häneen. En voinut kuitenkaan ottaa sormusta vastaan.

Vuodet miesvaltaisen Fortuna-orkesterin matkassa saivat Arjan ymmärtämään miesten maailmaa. Keikkabussissa viljeltiin muusikkojuttuja ja ihan omanlaista huumoriaan, jollaista ulkopuoliset eivät jaksaisi kuunnella. Kiertueiden jälkeiset karonkatkin pidettiin bändin kesken ja säästettiin kotiväkeä.

– Voisi sanoa, etten enää ihan pienestä hätkähdä. En kuitenkaan itse muuttunut jätkäksi – keikoilla emme miettineet, ollaanko tässä tyttöjä vai poikia, vaan olimme yksinkertaisesti tiimi.

Nykyään lasikatto on murtunut Fortunassakin. Bändiä luotsaa kapellimestari Minna Lintukangas, joka toimii myös Arjan korvaamattomana assistenttina.

Kotona Arja on äiti, vaimo ja kuntalainen

Toivakassa kotipihalla vastaan rientää ruskea labradorinnoutaja Bruno, 2. Se käyttäytyy tahdikkaasti kuin hovimestari, ja saattelee vieraat talon ovelle. Bruno seuraa emäntänsä meikkaamista, kampaamista, pukemista, kuvaamista ja haastattelemista kärsivällisesti. Välillä tulee tylsää ja koira käy pulahtamassa järvessä, minkä jälkeen se tulee taas pyytämään silitystä ja yrittää nuolla meikit Arjan kasvoilta pois.

Brunolla on oma tärkeä tehtävänsä vartioida perheen reviiriä. Koti on pyhä paikka.

Arja rakennutti yhdessä miehensä Pekka Karmalan kanssa talon synnyinkuntaansa parikymmentä vuotta sitten. Tontti on yhtä kuin hänen yksityisyytensä rajat. Niiden sisällä hän ei ole koko Suomen Arja, vaan rouva Karmala – äiti, vaimo ja aktiivinen Toivakan kuntalainen.

– Aplodit loppuvat kotiportille, Arja nauraa lakonisesti.

Laulaja käy keikan jälkeen aina kovemmilla kierroksilla, mutta ne hiljenevät matkalla kotiin omia mietiskellen tai äänikirjoja kuunnellen.

– Vaikka työstä jää yleensä hyvä hykerrys, kotona en enää leiju. Pystyn palautumaan arkiminäkseni saman tien, kun avaan kotioven.

"Mies ei saa olla mustasukkainen"

Uransa alkuvuosina Arja Korisevaa tituleerattiin valtakunnan puhutuimmaksi sinkuksi. Kuka tahansa mies ei olisi kestänyt Arjan matkassa.

– Miehen pitää olla hyväryhtinen eikä hän saa olla mustasukkainen. Nämä ohjeet sain kummisedältäni, kun rupesin miestä metsästämään.

On sanomattakin selvää, että Pekka Karmala täyttää molemmat vaatimukset.

– Olemme olleet 22 vuotta naimisissa ja hienosti hän on seisonut rinnallani. Meille on ollut alusta asti selvää, ettemme mene toistemme työpaikoille vaan luotamme toisiimme ja siihen, että hoidamme hommat tyylikkäästi. Kaikille alalle pyrkiville annankin saman vinkin kuin kummisetäni. Mustasukkaisuus ja esiintyvä taiteilija on huono yhtälö.

Parisuhteensa Arja arvelee toimivan hyvin siksi, ettei kyse ollut enää mistään teinirakkaudesta. Kumpikin puolisoista oli heidän tavatessaan aikuisia ihmisiä ja löytänyt oman yhteiskunnallisen paikkansa.

– Vasta normaali elämä punnitsee parisuhteen. Jos arki pyörii, juhlia voi kenen kanssa tahansa. Arjesta pitää pystyä nauttimaan, Arja huomauttaa.

Keikkaelämää Arja ei dramatisoi, sillä hän ei ole lastensa synnyttyä ollut kovinkaan usein pitkiä jaksoja poissa perheen luota, vaan palaa yleensä yöksi kotiin.

Kun Patrik, 23, Karla, 17, ja Verna, 12, olivat pieniä, isä-Pekka hoiti iltapuuhat Arjan ollessa keikalla. Kun lapset aamulla heräsivät, äiti oli jo kotona.

– Lapin-kiertueilla olen vähän pidempään poissa pitkän matkan takia. Koemme ikävää ja se on hyvä tunne. Se kertoo rakkaudesta.

Toisin kuin monet kollegat ja muidenkin paljon liikkuvien ammattikuntien ihmiset, Arja on onnistunut pitämään ikioman elämänsä onnellisena ja tasapainoisena sekä olemaan läheisilleen läsnä koko 29-vuotisen uransa ajan.

– Kaikki vaatii paljon tahdonvoimaa, mutta kaiken pystyisi myös helposti romuttamaan. Olen ollut hyvin onnekas, että olen saanut ympärille ihmiset, jotka haluavat rakentaa tällaista elämää yhdessä kanssani.

Arja ymmärsi kaksoisroolinsa aivan uran alussa. Pysäyttäjänä toimi kirje parhaalta ystävältä, joka muistutti, että ystävyys vaatii työtä. Ennen kirjettä Arja oli ajattelemattomasti lähettänyt sydänystävälleen joulukortin sijasta fanikuvan nimmarilla.

– Se sai tajuamaan, että minulla alkoi mennä liian lujaa. Sosiaalinen elämäni oli jäänyt heitteille. Sen jälkeen olen tiedostanut, että pilvilinnani ovat estradilla ja sen ulkopuolella olen ihan tavallinen ihminen, joka ei missään suhteessa ole kenenkään yläpuolella. Ystäväni kanssa olemme bestiksiä edelleen!

Poikkeuksellinen kesä

Tämä kesä on Arjalle poikkeuksellinen. Ensimmäistä kertaa lähes kolmeenkymmeneen vuoteen hän pitää neljän viikon yhtämittaisen kesäloman ihan vain kesästä nauttiakseen.

– Emme ole suunnitelleet vielä mitään matkoja, mutta tuntuu hyvältä, että sellaisenkin voisi halutessaan tehdä. Olen iloinen jo siitä, ettei tarvitse lähteä mihinkään ja saan olla vaikka vain rauhassa kotona, tavata kavereita ja osallistua juhliin. Yleensä pääsen korkeintaan pyörähtämään paikalla alkuillasta.

Lomasta huolimatta Arjalla on kesällä vientiä. Juhannuksena hän keikkailee Leppävirralla ja Lappeenrannassa sekä tekee Suomi-Filmin sävelin -konsertteja Hannu Lehtosen kanssa.

Arja nähdään myös Kummeli-ryhmän tuoreessa Kontio ja Parmas -poliisisarjassa. Timo Kahilainen ja Heikki Hela olivat Arjan opiskelukavereita Hämeenlinnan OKL:ssä.

Hyvä uutinen on sekin, että laulaja on viettänyt paljon aikaa myös studiossa.

– Teen uutta musiikkia. Single tulee ulos ihan pian. Koetan saada lomani aikana kirjoitettua laulutekstejä, ainakin aihioita, joita työstän valmiiksi ammattilaisten kanssa.

Syksyllä luvassa on ainakin Nenäpäivä-reissu Etiopiaan sekä keikkamatka Kanadan Vancouveriin sikäläisten suomalaisten pariin. Ensi vuonna Arja aikoo juhlistaa 30-vuotistaiteilijajuhlaansa.

Rauha löytyy kuitenkin Toivakasta. Arjan ja Pekan lapset alkavat olla jo isoja ja heillä on omat haaveensa toteutettavana, mutta kotonaan järven rannalla perhe ehtii tavata toisiaan usein ja antaa toisilleen aikaansa.

Niin, ja tietysti osansa saa myös Bruno, joka saapuu jälleen paikalle ja työntää märän päänsä Arjan rapsutettavaksi.

Julkaistu: 1.7.2018