Laulajan työ ei ole paistattelemista yleisön edessä, vaan ihmisten kohtaamista. Näin ainakin Arja Koriseva asian näkee.

– Minua ei haittaa, vaikka lauluistani ei muistettaisi yhtäkään. Kutsumukseni ei ole olla valokiilassa, vaan tehdä ihmisille hyvää, laulaa heille tässä hetkessä. Olla lähellä ja läsnä.

Arja ehti valmistua tangokuningatarvuonnaan kasvatustieteiden maisteriksi, mutta ei ole työskennellyt päivääkään pätevänä opettajana. Toinen mahdollinen ammatti olisi ollut psykologi, sillä Arja on aina ollut kiinnostunut ihmisten mielestä ja hyvinvoinnista sekä ollut hyvä kuuntelemaan ja kohtaamaan ihmisiä. Samoille ominaisuuksille on käyttöä myös esiintymislavoilla.

Kohtaamiset ovat joskus hyvinkin herkkiä ja tulevat aina yllättäen. Kerran yksi usein Arjan keikoilla käynyt nuori nainen kertoi, että aikoo päättää pian päivänsä. Arja kävi illan aikana hänen kanssaan pitkän ja syvällisen keskustelun. Naista ei sittemmin enää näkynyt aikoihin yleisön joukossa, ja Arja pelkäsi pahinta. Pitkän tauon jälkeen hän kuitenkin ilmaantui paikalle – aiempaa itsevarmempana ja elämästä nauttien.

– Hiljattain konsertin tauolla luokseni tuli nainen, joka totesi, että häntä ja minua yhdistää yksi asia: rintasyöpä. Ero oli siinä, että minä olen siitä toipunut ja hänellä sairaus oli levinnyt niin pitkälle, ettei hän selviäisi. Toinen kuulija sanoi meidän tapaavan todennäköisesti viimeistä kertaa, sillä hänellä oli parantumaton aivokasvain.

Sairauksiaan ei kukaan ole valinnut itse, eikä edes laulaja voi niitä parantaa. Apua voi silti antaa kukin tavallaan.

– Ajattelen niin, että nämä ihmiset ovat tulleet siihen hetkeen saadakseen voimia, ja silloin musiikki ja läsnäoloni riittää. Jokaisella on joku syynsä tulla, useimmiten pelkkä viihde. Ymmärrän, että esityksen jälkeen nimmari, yhteiskuva ja rutistus ovat merkityksellisiä.

Jos Arja on antanut yleisölleen paljon, vastalahjakin on ollut suuri.

– Kun sairastuin kolme vuotta sitten rintasyöpään ja kerroin tästä faneilleni Facebookissa, sain vastaukseksi 170 000 kannustavaa viestiä. Minua ei ollut jätetty. Tiesin, että kuulijani jaksavat odottaa paluutani lavalle. Siitä sain voiman ja levon. Saatoin keskittyä paranemiseen.

Lue koko juttu Avusta 25-26/2018!