Apu

Ari Lahti kertoo juuristaan ja pohtii elämää: "Käärinliinoihin ei saa yhtään euroa mukaan"

Ari Lahti kertoo juuristaan ja pohtii elämää: "Käärinliinoihin ei saa yhtään euroa mukaan"

Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti kertoo, mitä on elämässä oppinut.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat Heikki Saukkomaa/Lehtikuva
Mainos

"Kun päivät joskus päättyvät, käärinliinoihinsa ei saa yhtään euroa mukaan. Tai saa kai halutessaan, mutta ei niillä tee mitään.

Raha ei ole kaikki kaikessa. Sillä voi joissain asioissa mitata onnistumista, mutta ei onnellisuutta. Raha on väline, jolla saa asioita, mutta rahaa tai rahanhimoa ei auta päästää elämässä valtaan.

Juureni ovat Pohjois-Savossa: Sorsakoskella ja Leppävirralla. Maalaislapsuus opetti ymmärtämään kaikenlaisia tyyppejä ja kunnioittamaan ihmisarvoa. Olisin ehkä aika erilainen, jos olisin syntynyt vaikka Helsingissä kultalusikka suussa.

Pankkimaailman oleellisia oppeja ovat olleet hyvän tiimin ja asiakkaiden kuuntelemisen merkitys. Jälkimmäiseen liittyy tietty nöyryys: vaikka kuinka lujaa menisi, pitää muistaa, mitä asiakas tarvitsee.

Epäonnistumiset pitää pystyä käsittelemään ja nollaamaan. Virhepäätöksiä, ohimenneitä diilejä ja tappioita tulee joskus.

Leijonan luola -ohjelmaan en mennyt ainakaan tekemään rahaa (naurua). Halusin välittää käytännön oppeja ja auttaa aloittelevia yrittäjiä. On tärkeää, että löytyy yrittäjähenkisiä nuoria. Kahdessa tuotantokaudessa olen saanut aika kattavan kuvan Suomen startup-maailmasta. Yrittämistä ei silti kannata tuputtaa kaikille. Iso osa yrityksistä epäonnistuu.

Guggenheim-projekti opetti minulle paljon yhteiskunnallisesta ja poliittisesta päätöksenteosta. Myös sen, miten näköalatonta se Suomessa pahimmillaan on.

Taide tuottaa inspiraatiota, luovuutta ja iloa. Olen kuvataiteen ja elokuvan suuri ystävä. Luen myös paljon.

Olen toista kertaa naimisissa. Molemmat vaimoni ovat pitkälti vastanneet arjen pyörittämisestä, mikä on mahdollistanut oman urani. Olen paljon poissa kotoa, mutta kun olen paikalla, yritän olla täysillä läsnä. Ja kai se on jotenkin onnistunut, koska lapset kuuntelevat, mitä iskä sanoo.

Yrityselämässä on sadan päivän sääntö: niiden aikana pitää tutustua ihmisiin, selvittää toimintatapoja ja rakenteita ja alkaa tehdä tarvittavia muutoksia. Palloliitossa tämä on lähtenyt käyntiin hyvin, helpommin kuin luulin.

Jalkapallossa olen ollut aktiivisesti mukana yli 20 vuotta, eniten Kuopion Palloseuran kautta. Siinä on kokenut tunne-skaaloja, joita harvoin tulee muuten vastaan. Laji on tuonut myös uusia ystäviä ja sisältöä elämään sekä vastapainoa työlle.

Jalkapallo ei ole oikein missään kannattavaa bisnestä, mutta olenkin sijoittanut KuPSiin muista syistä. Historian, sukupolvien ja kulttuurin siirtymisen kaari ja pelin tuottamat elämykset ovat mahtava juttu. En pidä itseäni niinkään omistajana kuin viestikapulan viejänä.

Tulin Kuopiosta Helsinkiin vuonna 1983 selässäni rinkka, jossa oli koko omaisuuteni. Olen usein sanonut, että voisin koska tahansa lähteä samalla tavalla takaisin."

Julkaistu: 10.8.2018