Apu

Apu-tonni Espooseen: Väylä-yhdistys pursuaa aitoa työniloa


Espoolainen Väylä-yhdistys pitää huolen siitä, että kehitysvammaisille työntekijöille maksetaan asiallista palkkaa siivoustyöstä. Me palkitsimme heidät siitä.
Kuvat Petri Mulari

Tältä voittoporukalta ei puutu huumoria tai itsetuntoa: kun espoolaisen Väylä ry:n työntekijät esittäytyvät Avulle, yksi ilmoittaa olevansa ”Jaajo Linnonmaa”, ja räppiä rakastava tummahiuksinen Ahmet Özturk puolestaan on ”ilmiselvä Antti Tuisku”.

Ei ihme, että näin lahjakas porukka on palkittu Apu-tonnilla!

Väylä ry on espoolaisen Iiris Mikkilän perustama yhdistys, joka tarjoaa kotisiivous- ja kotiapupalveluita pääkaupunkiseudulla. Yhdistys työllistää osatyökykyisiä työntekijöitä työehtosopimusten mukaisesti.

– Teemme tiivistä yhteistyötä Espoon kaupungin vammaispalveluiden kanssa. Emme rajaa ketään pois, vaan haluamme tarjota kaikille mahdollisuuden kokeilla työtä. Kehitysvammaisille tämä tuntuu sopivan parhaiten, toiminnanjohtaja Mikkilä kertoo.

Suomessa on noin 25 000 työikäistä kehitysvammaista, mutta heistä vain noin 500 tekee työsuhteista palkkatyötä. Kehitysvammaliiton mukaan jopa 3 000 kehitysvammaisella henkilöllä olisi koulutus sekä halua työntekoon, jos heille vain annettaisiin mahdollisuus.

– Haluamme Väylässä luoda pysyvää työtä, ja testaamme, miten se onnistuu yhdistysmallilla. Usein vedotaan siihen, että työllistäminen on liian kallista, ja kehitysvammaisille tarjotaan vain palkattomia työn malleja, Mikkilä puuskahtaa.

Siivouksen lisäksi toimintaa haluttaisiin laajentaa kokoonpano-, pakkaus- ja purkutöihin. Monet työntekijät pitävät paljon työtoimintakeskuksissa tehtävistä alihankintatöistä, mutta haluaisivat saada siitä palkan, toiminnanjohtaja kertoo.

Entinen psykiatrian alan sairaanhoitaja sai idean Väylä ry:stä hoitaessaan kahta pientä lastaan kotonaan. Vauvavuoden ajan perheen apuna kävi kerran viikossa Mervi, jolla on Downin oireyhtymä.

– Se oli avotyötoimintaa, eli Mervin ainoa palkka oli lounas kanssamme. Mervi jäi eläkkeelle vauvavuotemme jälkeen, mutta minua jäi vaivaamaan se ruokapalkka. Ryhdyin selvittämään, voisinko palkata jonkun toisen osatyökykyisen, Mikkilä kertoo.

Syyskuussa 2016 hän perusti yhdistyksen, joka työllistää osatyökykyisiä. Nyt palkkalistoilla on yli kymmenkunta vakituista työntekijää muutaman keikkatyöläisen lisäksi.

– Psykiatrisessa sairaalamaailmassa työ oli suurelta osin niin sanottua tulipalojen sammuttelua. Tarinat jäivät kesken, kun ihmiset kotoutettiin. Tällä työllä voin nyt lisätä toisten hyvinvointia ja kokonaisvaltaista osallisuutta yhteiskuntaan, Iiris Mikkilä sanoo.

Palaute Väylän työntekijöiltä on ollut kannustavaa. Monen mielestä töissä on kivaa.

– Työ kävelee nopeasti työntekijöidemme identiteettiin, se nostaa tunnelmaa, ja heistä on nopeasti tullut väyläläisiä. Työn antaman sysäyksen myötä muutkin asiat, kuten asunto- ja seurusteluasiat, alkavat rullata.

Yhdistyksen kahvipöydässä käy iloinen kuhina, kun väyläläiset juhlivat Apu-tonniaan.

– Tämä tuntuu erinomaiselta ja oikein kunnialla otettavalta, Krista Nevalainen kommentoi tunnustusta.

Kaikkien katseet ovat jo juhlissa, jotka rahalla järjestetään myöhemmin syksyllä.

– Juhlissa pitää olla hyvää ruokaa. Ja vaimon otan mukaan! kiirehtii Mikko ”Jaajo” Levänen sanomaan.

Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että bileisiin tarvitaan hyvää musiikkia. Väylän omat Flory Pambou, Ahmet Özturk, Mikko Levänen ja Krista Nevalainen ovat kaikki musikaalisia, joten ehkä ohjelmaa saadaan jo omasta takaa. Yhdistyksen hallituksessa istuva Henrik Särkkäkin on käynyt kehitysvammaisille suunnatun musiikkikoulu Resonaarin.

– Jotain ihanaa valssimusiikkia saisi olla, tanssimisesta haaveileva Nevalainen huokaa.

– Ja Metsäkukkia! Minun kuntoni kestää kyllä juhlia vaikka aamuun asti, ja jatkot Helsingissä ravintola Zetorissa, Levänen visioi.

Ennen juhlia puhutaan kuitenkin vielä hetki politiikkaa. Kaikkien väyläläisten mielestä palkkatyö ja oikea työsopimus ovat rautaa. Mahdollisuus tehdä oikeita töitä veti 20 vuotta eläkkeellä olleen Mika Similänkin takaisin työelämään.

– Kuulin, että saan ansaita 750 euroa eläkkeen lisäksi. Nyt olen ollut jo parilla Väylän keikalla. Mutta lisää töitä me tarvittais. Kaikki työ kelpaa, hän vakuuttaa.

– Työsopimus on tosi kiva asia. On hienoa, että saa auttaa asiakkaita, Ossi Serpola puolestaan toteaa ujosti.

Väyläiset tekevät työnsä pareittain, ja tiimin mukana on aina yksi täystyökykyinen. Mikko Levänen ei malta olla letkauttamatta vitsiä.

– Tein kesällä pihahommia mun ”kesämiehen” kanssa, hän viittaa Eteva kuntayhtymän työvalmentaja Samuli Soiniseen kahvihuoneen seinustalla.

Krista Nevalaiselta Väylän asiakkaat, joiden kotona siivousta tehdään, saavat osakseen pelkkää suitsutusta.

– He ovat mukavia, ihania ja sosiaalisia. Ja kohteliaita, töihin tulee hyvin mielin.

Seuraavasta tasavallan presidentistäkin väyläläisillä on selvä mielipide.

– Sellainen, joka tukee kehitysvammaisten oikeuksia. Sellaista äänestämme. Ei ole kauhean kiva juttu, jos ei tue meidän oikeuksia: meilläkin on tarpeita ja haluja. Muuten tuo Sauli on ihan kiva, Krista selventää.

Siihen voi luottaa, että Mikko Leväseltä löytyy viimeinen sana tähänkin asiaan.

– Sipilä vaan pois hallituksesta. Iiris pääministerin pallille. Ja Kristasta presidentti!

Julkaistu: 20.9.2018