Lapsena olin ujo tarkkailijaluonne enkä koe edelleenkään itseäni esiintyjäksi yksityishenkilönä. Seurueessa mieluummin vetäydyn ja tarkkailen kuin toimin seremoniamestarina.

Lapsena en esiintynyt. Laitoin ainoastaan radion täysille ja tanssin yksin.

En osaa oikein edes selittää, kuinka päädyin näyttelijäksi. Luotan intuitioon ja siihen, että asiat loksahtavat paikoilleen.

Elän hiljaisempaa syksyä monen kiireisen vuoden jälkeen. Vaikka en ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä – ainahan freelance-elämä on aaltoliikettä – huomaan jälleen opettelevani tässä hetkessä olemista ja sitä, etten hirveästi huolehtisi, mitä tuleman pitää. Olen turvallisuushakuinen, ammatinvalinnastani huolimatta.

Monille asioille on hyvä nauraa.

Minussa tapahtuu henkisiä kasvupyrähdyksiä aika ajoin. Haluan ankkuroida itseni uskomaan siihen, että elämä – maailman ja yhteiskunnan murroksesta huolimatta – menee eteenpäin ja positiivista kehitystä tapahtuu.

Elämään kuuluu vaiheita: helpompia ja haastavampia. Kipuilujen täytyy saada kulkea reittinsä ulos kehosta ja mielestä, samoin kuin sallia onnen ja hyvänolon hetkien täyttää onkalot itsessä. Helpommin sanottu kuin tehty – näitä opettelen.

Olen hyvä piiskaamaan itseäni.

Ihastelen usein naiivillakin tavalla kollegojeni tapaa tehdä työtä. Heitä voisi hämmästellä loputtomiin.

Olen pyrkinyt rikkomaan loputonta ymmärtämistäni ja kiltteyttäni. On tärkeä pitää rajoistaan kiinni eikä muiden mielipiteiden pidä antaa vaikuttaa itseen liikaa.

Yksitoistavuotias löytökoirani Pinja on lempeä kumppani. On ihmeellistä seurata, kuinka Pinja reagoi tilanteisiin, ja opetella sen kieltä.

Tasa-arvoasiat ovat menneet eteenpäin, mutta naisilla ei ole vieläkään yhtäläiset oikeudet miesten kanssa. Saa nähdä, koenko aikaa, jolloin sukupuolesta ei enää rangaista. Miksei kaikista johtajista puhuta johtajina, vaan naisten kohdalla käytetään nais-etuliitettä?

Tietoinen sisään- ja ulos hengittäminen toimii. Se purkaa jännittyneisyyttä ja palauttaa tähän hetkeen.

Mottoni on: Kuuntele ja anna mennä. Kroppani kertoo kyllä, haluaako se liikuntaa ja milloin on karkkipäivän aika.

Olen hyvin pedantti, varsinkin työasioissa. Omalla ajallani myöhästyn usein enkä odota toistenkaan pysyvän aikatauluissa.

Eri osoitteissa asuminen sopii minulle ja Antille, kun emme ole enää perustamassa perhettä. Voimme molemmat nauttia yhdessä- ja yksinolosta.

Pidän neljästä vuodenajasta. Syksyllä minun on hyvä olla pehmeässä kynttilänvalossa, hiljaisten äänien ympäröimänä.

Tulevaisuus näyttää, tuleeko minusta mummoa. Se ei ole itseisarvo, mutta mummona oleminen olisi mukavaa, koska mummoilla on ihan omat säännöt. Aikuisen poikani kanssa olemme todella hyviä ystäviä.

Teksti Leila Itkonen, kuva Jaakko Jaskari