Antti Pennasen isänmurha koskien Jukka Jalosta ei tule onnistumaan: "Lopeta hiekkalaatikkoleikkisi!"
Aition jääkiekkotoimija Petteri Sihvonen pökkää lukijan ja oman jääkiekkoviikkonsa liikkeelle aina näin maanantaisin. Tällä erää Sihvonen ruotii Antti Pennasta ja Leijonia. Käsillä on Sveitsin Euro Hockey Tour.
On maanantai, ylivertainen viikonpäivä vertaistensa viikonpäivien joukossa.
Erinomaista käsillä ja lukeilla olevaa Jääkiekkoviikkoa lukijalle, tästä me hyökkäämme!
”Kurssinmuutos alkoi ja jatkuu EHT:llä.”
Puijaisin, jos väittäisin, ettei minua jopa hieman jännitä, että mitähän Pennasen Antti oikein meinaa. Ei ole ollenkaan se ja sama, miten Pennasen Leijonat pelaa tämän viikon torstaina Sveitsin Euro Hockey Tourilla Tšekkiä, lauantaina Ruotsia ja sunnuntaina Sveitsiä vastaan.
Asiaan vihkiytymättömät ovat möhlineet sanomalla, ettei EHT:llä ole juuri mitään väliä, että todellinen mittari on vasta Milano-Cortinan olympialaiset. Joo, mittari kyllä, mutta ennen muuta Pennasen on valmistettava itseään ja valmennustiimiään olympialaisiin siten, ettei viime sesongin pelitapasekaannus toistu Leijonissa. Kurssinmuutos alkoi ja jatkuu EHT:llä.
”Päävalmentajan ajatus ja itseluottamus tulevat hyvään järjestykseen maksimaalisen selkeällä pelinvalmentamisella.”
Kun oikein hulluus iski Pennaseen, kun ensin oli 2024–2025 kaudella menty syyskaudella Leijonissa pelitapalaboratorion kokeiluja EHT:llä, lopulta neljän maan NHL-turnaukseen Pennanen jätti pelaajansa suorastaan heitteille. Pennanen ajatteli, että lätkä on niin kompleksinen peli, että se pitää antaa taitavimpien pelaajiemme pelattavaksi väljästi luonnostelluin ohjein. Vihkoon meni!
Vastustajat eli Kanada, USA ja Ruotsi pelasivat tiukkaa pelikirjalätkää kukin – ja Suomi jäi turnauksen viimeiseksi pelaamalla surkeaa pelitapaa.
Kukkuraksi kuorman Pennasella oli sitten vielä eri lähestymistapa kevään 2025 MM-kisoihin, jolloin etenkin hänen oma korvienvälinsä oli valmiiksi sekaisin kuin seinäkello.
Onhan tämä Pennasen aika Leijonien päävalmentajana ollut silkkaa Jukka Jaloseen kohdistuvaa ammatillista isänmurhaa. Mitään muuta tolkullista syytä moiselle valmennusteutaroinnille ei ole edes kuviteltavissa.
”Ollaan tilanteessa, jossa Antti Pennasen leikit ovat leikitty, hänen on aika siirtyä valmentamaan jaloslaisittain Leijonia.”
Minulla oli tuonnottain Sihvonen 1vs1 -podcastissani vieraana Petri Kontiola. Hän nimesi kautta aikojen parhaaksi valmentajakseen Jukka Jalosen. Jalonen oli aina ollut erittäin selkeä kaikessa toiminnassaan. Hänellä ei ollut mitään kokeiluja, ei kommervenkkeja, pelitapa oli ollut selkeä, se oli lyöty aina joka turnaukseen suhteellisen samanlaisena tulille niin, että pelaajien oli sitä helppo toteuttaa.
Ollaan tilanteessa, jossa Antti Pennasen leikit ovat leikitty, hänen on aika siirtyä valmentamaan jaloslaisittain Leijonia. Suomalainen huippujääkiekkoilu ei ole Pennasen ikioma lasten hiekkalaatikko. Eikä Pennasen isänmurha koskien Jalosta tule onnistumaan.
”Sen sijaan on annettava pelaajien pelata, mitä peli pyytää pelaamaan määrättyjen periaatteiden puitteissa.”
Annan tunnustusta Pennaselle siitä, että marraskuun Karjala-turnauksessa hän otti jo kohtuullisen askelen kohti jaloslaisuutta, mutta vain kohtuullisen.
Jatkossa Pennanen ei saa tippaakaan säätää pelisuunnitelmalla, ei pelipalaverissa, ei erätauolla Leijonien pelitapaa niin, että hän ikään kuin määrää pelaajansa pelaamaan esimerkiksi nopeasti tai hitaasti. Sen sijaan on annettava pelaajien pelata, mitä peli pyytää pelaamaan määrättyjen periaatteiden puitteissa.
Mikä tarkoittaa muun muassa kiekollisena osapuolena vaihtamista, turhien ja ainakin liiallisten alivoimaisten hyökkäysten välttämistä, kiekkokontrollin viljelemistä, kolmea rytmiä hyökätessä, kaksivaiheista hyökkäys- ja keskialueen puolustamista, muutamia mainitakseni.
”Antaa vastustajien taas tulla nopeasti pystyyn ja pidemmillä syötöillä; se on sitten niiden hajanaisten viisikoiden surma se.”
Annan Pennaselle yhden vihjeen: Jos jopa Jalosen Leijonat sai hetkeksi kilpailuetua pelaamalla toisen erän pennaslaisittain eli hieman nopeammin pystyyn, nykyään kilpailuedun toisessa erässä voi saada sillä, että pelaa keskimmäisen erän mahdollisimman paljon samoin kuin ensimmäisen ja kolmannen periodin.
Käytännössä tuo tarkoittaa pelaajien kannalta hyvin yksinkertaista toimintaa pelata kaikki pelattavissa olevat viivelähdöt pois kuleksimasta.
Antaa vastustajien taas tulla nopeasti pystyyn ja pidemmillä syötöillä; se on sitten niiden hajanaisten viisikoiden surma se.
”Onhan tämä Pennasen aika Leijonien päävalmentajana ollut silkkaa Jukka Jaloseen kohdistuvaa ammatillista isänmurhaa.”
Väitän, että Pennasen on saatava ennen muuta omat ajatuksensa ja oma valmentajan itseluottamuksensa järjestykseen; ettei sitten olympialaisten jälkeen enää kuulu joukkueen pelaajilta, että ”on siinä outo ukko”.
Päävalmentajan ajatus ja itseluottamus tulevat hyvään järjestykseen maksimaalisen selkeällä pelinvalmentamisella.
Koko kriitikon toimintani on vuodesta 2004 asti tähdännyt suomalaisen jääkiekkoilun edistämiseen suhteessa kilpailijamaihin. Siksi hieman jännitän sitä, miten Pennanen valmentaa ja Leijonat pelaa tällä viikolla SWISS Ice Hockey Gamesissa.
Jalosen kera oli aina hieman helpompaa, Pennasen kanssa on ollut liki mahdotonta, mitä tulee kritiikin määrän ja laadun tarpeeseen. Tähän mennessä Jalosen oppipoika ei ole kunnolla yltänyt edes kisällin asteelle.
