Apu Terveys

Anni Suni, 82, on kokenut evakkomatkan ja lapsen kuoleman – Nyt hän jakaa iloa ja vertaistukea – "Parempi nauraa kuin itkeä"

Anni Suni, 82, on kokenut evakkomatkan ja lapsen kuoleman – Nyt hän jakaa iloa ja vertaistukea – "Parempi nauraa kuin itkeä"
Anni Suni on kokenut monia vastoinkäymisiä, mutta löytänyt ilon aina uudelleen. Sitä hän jakaa nyt muille monissa vertaistukiryhmissä.
Julkaistu: 18.10.2022

Porvoolaisen Anni Sunin, 82, arki on kiireistä. Joka päivälle on menoa, sillä hän kuuluu moniin yhdistyksiin ja vertaistukiryhmiin. Anni kokee vertaistuen antamisen tärkeäksi tehtäväksi. Jokainen tarvitsee jonkun, jolle puhua.

– Ryhmissäni sanon ihmisille, että minä olen tässä ja minulle voi puhua.

Annin mielestä vertaistukea tarvitaan kaikkialla, ei vain sairauksien ja vastoinkäymisten vuoksi. Hän muotoilee asian niin, että samanikäiset lapset leikkivät parhaiten samalla hiekkalaatikolla. Sama pätee myös aikuisena.

– Yleensä tietynikäisten ongelmat ovat samankaltaisia ja liittyvät ikään. Vertaistuella on äärettömän suuri merkitys esimerkiksi yksinäisyyden vähentämisessä.

Moni alkaa kärsiä yksinäisyydestä eläkkeelle jäämisen jälkeen. Elämässä ei tunnu olevan enää mitään. Anni muistuttaa, että yksinäisyyteen saa apua, mutta kukaan ei tule hakemaan kotoa. Jokaisen on itse hakeuduttava tuen pariin.

Anni on mukana myös invalidiyhdistyksen toiminnassa. Hän haluaa auttaa niitä, joiden elämä on yksinäistä liikkumisen hankaluuden vuoksi. Lisäksi hän vetää Porvoon Omenamäen palvelutalossa askartelu- ja käsityökerhoa eläkeläisille. Siellä tehdään yhdessä ja jutellaan samalla.

– Se ei ole juorukerho, eikä siellä puhuta pahasta olosta ja sairauksista, vaan keskitytään hyvään oloon. Kun on yksin, ihminen ajattelee helposti synkkiä asioita. Ryhmä ja toisten kanssa puhuminen ja tekeminen luovat myönteistä energiaa.

Käsityökerholaiset ovat tehneet puuvillalangasta koristeita, joita voi ommella vaatteisiin ja muihin tekstiileihin.

Avoin puhe syövästä auttoi

Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat ovat Annille erityisen tärkeitä, ja hän on perehtynyt niihin useilla kursseilla. Hän itse ohjaa nivelpiiriä, jossa puhutaan ravinnon ja liikunnan merkityksestä nivelrikkopotilaille. Ryhmän vetäjänä Anni hyödyntää usein osallistujien asiantuntemusta. Esimerkiksi nivelpiirissä on mukana kaksi kotitalousopettajaa, joiden ammattitaidosta on apua.

– Proteiini on minulle kova sana, sillä se on erityisen tärkeää ikääntyneiden lihaskunnon ylläpitäjänä. Suosin ruokakaupassa tuotteita, joihin on lisätty proteiinia.

Kiinnostus ravintoasioihin heräsi, kun Annilta löytyi syövän etäpesäke rinnasta seitsemän vuotta sitten. Se leikattiin, mutta Annin mukaan lääkärit eivät saaneet selville, minkä syövän etäpesäkkeestä oli kyse. Tauti ei kuitenkaan ole uusinut. Anni on yhä aktiivinen Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksen Porvoon jaostossa ja toimii sen sihteerinä.

– Uskon, että hyvän kunnon ja ravinnon ansiosta olen säilynyt terveenä. Käyn syöpäkontrollissa edelleen puolen vuoden välein.

Kun Anni sairastui, hän halusi alusta alkaen puhua sairaudestaan avoimesti. Se auttoi pitämään mielen virkeänä. Asian salaaminen olisi ollut raskasta.

Kylpylämatkoja eläkeläisille

Lapsena Anni harrasti yleisurheilua kotiseudullaan Janakkalassa. Tuohon aikaan liikunnasta kiinnostuneet nuoret kokoontuivat yhdessä urheilukentälle treenaamaan. Anni juoksi 800 metrin matkaa Janakkalan Janan joukkueessa ja voitti useita piirinmestaruuksia.

Liikunta on kulkenut mukana koko elämän. Anni kokee, että hänen on pakko liikkua. Nyt hän vetää Porvoon Yhdistyskeskuksessa senioreille tuolijumppaa, johon kuuluu lihaskuntotreeniä ja venytyksiä.

Anni on myös järjestänyt yhdistyskeskuksen jäsenille matkoja Toilan kylpylään Viroon jo seitsemän vuoden ajan. Kaikki alkoi, kun hän tapasi sattumalta kylpylän henkilökuntaa, joka kutsui hänet tutustumaan paikkaan.

– Ensimmäisellä käynnillä meitä oli kolme tut­tavapariskuntaa ja minä, mutta myöhemmin mukaan ovat voineet lähteä kaikki halukkaat.

Anni on tehnyt matkustamisen ikäihmisille hel­poksi. Porvoolainen tilausbussi hakee kotoa, vie perille ja tuo takaisin. Viime kevään porukka innostui niin, että haluaisi uudelle matkalle jo nyt syksyllä.

Vaikeudet tehty voitettaviksi

Nuorena Anni kouluttautui laboratorioalalle ja teki sitten työuransa Nesteen laboratoriossa Porvoossa. Nykyisin hän on sitä mieltä, että valitsi väärän alan.

– Enhän minä milloinkaan ollut kiinnostunut aineista, vaan ihmisistä.

Anni sai kolme tytärtä, mutta esikoinen kuoli vain kymmenvuotiaana. Se on ollut hänen elämänsä raskain vastoinkäyminen.

– Lapsen kuolemasta ei voi selvitä koskaan, mutta sen kanssa oppii elämään. Vaikeudet on tehty voitettaviksi. Minulle helpointa oli ajatella kaikkia mahdollisia vaikeuksia, joita lapsi olisi voinut joutua elämässään kohtaamaan.

Nykyisin Anni tapaa tyttäriään ja seitsemää lastenlastaan säännöllisesti. Hän on hoitanut lapsenlapsiaan paljon. Mummo on tärkeä heille ja he mummolle.

"Minulle helpointa oli ajatella kaikkia mahdollisia vaikeuksia, joita lapsi olisi voinut joutua elämässään kohtaamaan."

Kun toinen tyttäristä muutti Floridaan, Anni matkusti usein sinne hoitamaan lapsenlapsiaan. Myöhemmin tytär muutti Singaporeen, ja sinnekin mummo lensi perässä. Nykyään molemmat tyttäret perheineen asuvat Helsingissä.

Annin erosi lastensa isästä, kun nämä olivat aikuisia.

– Kukaan ei eroa, jos avioliitossa ei ole ongelmia. Toisaalta ei ihminen voi olla paha, jos on häntä niin paljon rakastanut, että on saanut hänen kanssaan kolme lasta.

Eron jälkeen Annin elämään astui uusi mies. He tapasivat, kun mies tuli Nesteelle tekemään diplomityötään. Pariskunta asuu edelleen yhdessä.

– Hän ihastui minuun jo silloin, kun olin vielä naimisissa. Erottuani ajattelin, että otanpa siitä miehen.

Anni Suni käy säännöllisesti tapaamassa Omenamäen palvelutalossa asuvaa Annelia. Anni on Annelin vertaistukihenkilö ja tärkeä ystävä.

Pikkulapsena evakkomatkalle

Annin juuret ovat Karjalankannaksella. Synnyinkoti sijaitsi Antreassa, joka jäi sotien jälkeen rajan taakse.

– Karjalaiseen luonteeseen kuuluu uteliaisuus elämää kohtaan ja jatkuva uuden oppiminen. Seuratoiminnassa olin mukana jo nuorena, koska olen aina ollut todella sosiaalinen.

Anni oli pikkutyttö, kun perhe lähti kotoaan evakkomatkalle Lopen Kyöstilään. Hänellä on silti muistikuvia matkasta.

– Evakkoajoilta minulla on vain myönteisiä mielikuvia ihmisistä. Olen myös käynyt entisellä kotiseudullani. Ihmiset siellä olivat ystävällisiä.

Anni on aina kuunnellut itseään ja omaa kehoaan. Kroppa ja mieli kertovat hänelle, miten on hyvä elää.

– Ei kannata hakea elämiseen kaavaa jostakin muualta, kun sen voi löytää kuuntelemalla itseään. Kukaan ei voi sanoa toiselle, miten tämän pitää elää.

Itselle nauraminen tuottaa Annille iloa, koska hän on omasta mielestään melkoinen koheltaja.

– Olisi raskasta, jos surisi ja murehtisi elämäänsä. Parempi on nauraa kuin itkeä.

Anni ohjaa Omenamäen palvelutalossa käsityökerhoa, joka on tarkoitettu myös muualla kuin siellä asuville eläkeläisille. Tällä kertaa mukana ovat Anneli Lehto (vas.) ja Sirkka Sorvali. Käsillä tekemisen ohella tarkoituksena on yhdessäolo ja yksinäisyyden vähentäminen.

Annin tyypillinen viikko

Maanantai

Herään Helmi Orvokin märkään pusuun. Helmi on tyttärentyttäreni ihana puudeli, joka on ollut kylässä mummolassa. Ulkona paistaa aurinko, ja sisällä tuoksuu kahvi. Viikko alkaa iloisin odotuksin. Lapsenlapseni Iida ja hänen sulhasensa Charles tulevat hakemaan Helmin kotiin. Keskustelemme heidän lähestyvistä häistään, joista tulee ihana sukutapahtuma. Mummon sydän täyttyy jälleennäkemisen ilosta.

Tiistai

Aamukuudelta koko Porvoo nukkuu vielä ja on täysin hiljaista. Kokoan kaikki seitsemän lastenlastani ajatuksiini ja tunnen suurta kiitollisuutta ja iloa. Papu-kissa tulee ilmoittamaan, että on ylösnousun aika. Venyttelemme yhdessä yöllä jäykistyneet lihakset vetreksi. Menen suihkuun, ja Papu hyppää sänkyyn. Juoni kissa herätti minut, jotta pääsisi lämmitettyyn paikkaan.

Keskiviikko

Tänään on hämärää ja hiljaista. Minun on niin hyvä olla, aivan kuin leijuisin ilmassa. Mihinkään ei satu, ja mieli on levännyt. Menen tapaamaan ihania ystäviäni Omenamäen palvelutaloon, jossa olen ollut vertaistukihenkilönä yli kaksikymmentä vuotta.

Torstai

Rauhallinen kotiaamu, jolloin saan vihdoinkin kaikki sekaisin olleet paperini järjestykseen. Ystäväni Esko soittaa ja ilmoittaa, että minua odotetaan torille kahville. Siellä istuu iloinen ystäväjoukko. Voi, miten ihanaa, että he ovat kaivanneet minua. Siinä sitten muistelemme menneitä ja suunnittelemme tulevaa.

Perjantai

Ihana ropina ikkunalaudalla herätti unesta. Yöllä on satanut, ja vieläkin on pientä pisarointia. On niin ihanan raikasta, että melkein kuulen luonnon kiitoksen. Menen parvekkeelle ja tanssin pienen sadetanssin. Tunnen, kuinka ilo täyttää mielen ja askeleet tuntuvat kevyiltä. Käsityökerholaiseni soittaa ja varmistaa, että jatkan syksyllä kerhon vetämistä. Kyllä jatkan, koska kerho on aina päivän piristys, kuten monet muutkin yhdistystoimintaan liittyvät menot.

Lauantai

Tänään suunnittelen tulevaa viikkoa. Olen lupautunut vetämään invalidien kesätapahtuman ja tarkennan ohjelman ja tarjoilut. Tein viime vuonna invalideille tuoli­jumppavideon ja käyn sen läpi muistin virkistämiseksi. Iloitsen, että voin tarjota heille taas jotain. Sitten lähden uimaan.

Sunnuntai

Sunnuntaiaamu on ihana, kun ei ole kiirettä. Aamu alkaa kunnon venyttelyllä, johon kuuluu kyykkyjä ja pystypunnerruksia. Molemmat tyttäreni tulevat Porvooseen, ja vietämme naisten päivää. Meillä on aina todella kivaa. Vietän paljon aikaa lasteni ja lastenlasteni kanssa. Olemme tavanneet silloinkin, kun he ovat asuneet ulkomailla.

Ilmianna Ilomieli!

Tunnetko yli 60-vuotiaan ihmisen, joka levittää ympärilleen iloa ja antaa muille energiaa? Ilmianna hänet meille!​ Esittelemme näitä ilomieliä Apu Terveyden juttusarjassa. Ilomielen ilmiantajalle annamme vinkkipalkkioksi Apu-lehden kolmen kuukauden lehti­tilauksen. Ehdota ilomieltä.

Kommentoi »