Anne Rikala ei asettanut ennakkoon tarkkaa sijoitustavoitetta ainakaan julkisesti, mutta sanoi Avun ennakkohaastattelussa finaalipaikan olevan realismia ja mitalin venymisellä mahdollinen. Eton Dorneyn radalla hän selviytyi naisten K1-luokan 500 metrillä helposti välieriin ja niissä eränsä kolmanneksi.

Erien kaksi parasta ja kaksi nopeinta kolmosta lunasti finaalipaikan. Suomalaisen ei lopulta tarvinnut juuri vertailua jännittää: Rikalan 1.51,852 oli välierien neljänneksi paras noteeraus.

- Ei paljon hienompia puitteita olympiafinaalille voi olla kuin nämä, Rikala viittasi perinteisen tyylikkääseen soutustadioniin.

15-vuotiaana lajinsa valinneen tytön kotiranta on hieman eri tasoa. Vesaniemen maja ja kuntosali, melojien slangissa "Veskun Dynamo" Kangasalla ovat suoraan 1970-luvulta.

Mutta nykyisin Tammisaaressa avopuoliso-valmentajansa Petteri Pitkäsen kanssa asuva Rikala harjoittelee Kangasalla edelleen, kun on Suomessa.

Kun Suomessa ei tunnetusti voi meloa ympäri vuoden, tällä kaudella Rikalalle on tullut matkavuorokausia Espanjan ja Saksan leirien sekä kisamatkojen vuoksi yli 200. Niistä on usein glamour kaukana:

- Tätä hommaa ei voi tehdä, jos säikkyy karuutta tai huonoja kelejä. Ja taito- ja kestävyyslajin yhdistelmässä jo perustan luominen vie niin monta vuotta, että tähtäin ei voi olla vain yhdessä kisassa, Rikala muistuttaa.

Torstain finaali tosin on sellainen kisa: se todennnäköisesti päättää 35-vuotiaan, moninkertaisen arvokisamitalistin uran. Pekingissä 2008 Rikala ylsi Jenni Honkasen (nyk. Mikkonen) parina sijalle 7.

- Naisten ratamelonnassa on usempi nimi, joka voi viedä potin. Unkarin Danuta Kozak (välierien nopein) on ennakkosuosikki, mutta sen jälkeen voi tapahtua mitä vain, Rikala sanoo.

- Mitali vaatii arviolta 1,5-2 sekunnin parannuksen kauden parhaisiin aikoihini. Se on yksi poijurivi, jolla pallilla seisojat ratkotaan.