Apu

Anne Rikala kahdeksas melontafinaalissa

Anne Rikala kahdeksas melontafinaalissa

"Tämä oli viimeinen olympiastarttini,", kuittasi 35-vuotias Anne Rikala 8. sijaan päättyneen kajakkifinaalin jälkeen.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat Timo Pyykkö
Mainos

Anne Rikalalla oli ennakkoon ja radallakin pieni mitalisauma - mutta niin oli kaikilla muillakin kajakkiyksikön 500 metrin A-finalisteilla. Suomalainen ei ollut täysin tyytyväinen omaan suoritukseensa Eton Dorneyn stadionin huutomyrskyssä:

- En saanut vauhdinjakoani ihan optimaaliseksi, vaan puskin liikaa menemään alussa. Sitten meno hyytyi lopussa enkä pystynyt kirimään viimeistä sataa metriä kuten olisi pitänyt.

Minään jättipettymyksenä tai alisuorittamisena Rikalan kisaurakkaa ei silti voi pitää. Oli tiedossa, että mitali vaatisi parin sekunnin parannusta kauden ykkösnoteeraukseen.

Matkan maailmankärki on myös äärimmäisen tasainen. Ennakkosuosikki, Unkarin Danuta Kozak otti omansa, mutta periaatteessa kellä tahansa lopusta seitsemästä finalistista oli loppusuoralla mahdollisuudet himmeämpiin mitaleihin.

Ne menivät Ukrainan Inna Osypenko-Radomskalle ja Etelä-Afrikan Bridgitte Hartleylle. Jälkimmäinen sai mixed zonella totaalisen itkukohtauksen ja hyppäsi isänsä kaulaan, joka rauhoitteli itsekin liikuttuneena tytärtään pidemmän aikaa.

Rikala, 35, on jo pitkään tiennyt, että nämä olivat hänen viimeiset olympialaisensa. Hetken mietinnän jälkeen 8. sija alkoi tuntua paremmalta, mutta takaportin Jyväskylän yliopiston liikuntafysiologiassa kirjoilla oleva nainen jätti uran jatkolle.

- Nyt ei varmaan kannata tehdä mitään isoja päätöksiä... Mutta ainakin olen tällä kaudella melomassa SM-pisteitä Kangasalan Melojille, hän virnisti.

Pyydettäessä Rikala summasi uransa ja piti sitä "olosuhteisiin nähden todella hyvänä."

- Kahdeksas sija olympialaisissa on aika lähellä sitä maksimia, mikä minusta irtoaa. Ok, mitaliin olisi ollut tietty mahdollisuus tänään. Kokonaisuutena pidän silti hyvänä saavutuksena, että olen Suomen oloissa ja resursseilla pystynyt luomaan itselleni ammattiurheilijan elämän, melomaan useita arvokisamitaleja ja kamppailemaan tasaväkisesti isojen organisaatioiden urheilijoita vastaan, hän napautti.

Melonnan kansainvälinen mittakaava aukeaakin monelle vasta paikan päällä. Eton Dorneyn stadion pullisteli täysillä mukana elävää ja asiantuntevaa yleisöä, ja median työtilat riittivät nipin napin. Melonta ja soutu ovat pitkälti ex-itäblokin maiden valtakuntaa, mutta lajit ovat suosittuja myös Etelä-Afrikassa, Saksassa, Iso-Britanniassa ja Australiassa.

Päätti Anne Rikala uransa jatkosta mitä tahansa, lajia hän ei jätä. Avopuoliso Petteri Pitkänen valmentaa Suomen nuorten (17-23-vuotiaat) maajoukkuetta, ja sekä opintojensa että oman uransa puolesta valmennuksesta kiinnostunut Rikala aikoo "melko varmasti" siirtyä jossain vaiheessa valmennuspuolelle.

- Nuorissa on hyvä ryhmä. Sieltä kehittyminen kansainväliselle huipputasolle vie melonnassa vuosia, mutta jos resursseja ja kärsivällisyyttä riittää, tietotaidosta homma ei jää kiinni.

Julkaistu: 9.8.2012