Eeva

Anna Puu: "Helppo tapa herkutella on hiippailla salaa tyttäreni karkkilaatikolle"

Anna Puu: "Helppo tapa herkutella on hiippailla salaa tyttäreni karkkilaatikolle"
Laulaja Anna Puu oppi jo lapsena muokkaamaan puolivalmisteita maustamalla niitä rohkeasti. Nykyisin herkkuja syntyy soijarouheesta, avokadosta ja myskikurpitsasta.
Julkaistu: 22.8.2020

Rakastan sitä tunnetta, kun syön jotain oikein hyvää ja maut ovat tasapainossa. Silloin ruoka aktivoi kielen jokaisen makunystyrän. Lihaa lukuun ottamatta olen kaikkiruokainen. Mutta maailman paraskaan ruoka ei maistu yksin syötynä niin hyvältä kuin yhdessä nautittuna. Ravintolassakin tilaan paljon erilaisia pieniä ruokia, jotka sitten jaetaan kaikkien kesken.

Ruokapöydässäni herkuttelevat avopuolisoni lisäksi joka toinen viikko kahdeksanvuotias tyttäreni ja usein myös muita lähisukulaisia. Kutsun mielelläni ruokavieraita, koska tykkään laittaa ruokaa muille. Viime jouluna innostuin. Kun kahden vuoden keikkakiertue loppui, halusin kaikki läheiseni saman pöydän ääreen. Paikalla olivat isä ja äiti, mummo, sisko perheineen ja tyttäreni isäkin. Vaikka jouluruokailu toteutettiin nyyttäriperiaatteella, se oli melkoinen urakka heti rankan työrupeaman jälkeen.

Kaapissani on aina kananmunia. Niitä syön tavalla tai toisella valmistettuna joka aamu. Lisäksi avokadopastaan on avokadoja ja sitruunoita sekä joko parmesaania tai pecorinoa. Pasta on tosin papupohjaista tai kesäkurpitsasta veisteltyä. Pakastimessa on aina jäätelöä ja soijarouhetta.

Kiinnostuin ruuanlaitosta jo lapsuudenkodissani Outokummussa. Olen perheemme keskimmäinen lapsi, ja keittiönakki napsahti minulle usein. Aluksi valmistin vain valmispusseista tehtäviä pataruokia. Pikkuhiljaa tajusin, että niistä voi muokata maukkaampia. Herkän makuaistini ansiosta minusta kehittyi aika hyvä maustaja.

Ruokafilosofiani mukaisesti syömisen pitää olla helppoa ja ruuan hyvää. Eikä siitä pidä tehdä turhan suurta numeroa. En ole varsinaisesti herkuttelija, ennemminkin tietoinen syöjä.

En syö lihaa, ja vuosi sitten päätin kokeilla australialaisen ystäväni innoittamana ketogeenista ruokavaliota. Siinä hiilihydraatteja on vain vähän ja pääenergialähteinä ovat hyvälaatuiset kasvirasvat. Sen noudattaminen on melko helppoa, mikä on minulle tärkeää. En tykkää, jos liiat rajoitteet vaikeuttavat elämää. Olen myös joustava tilanteissa, joissa ei voi valita. Silloin syön sitä, mitä on tarjolla.

Ruuanlaittoon olen saanut eniten vaikutteita isältäni, joka oli lapsuudessani perheen ruokavastaava. Katselin ja kyselin, kun hän kokkasi. Isä opetti, että maistella pitää. Siksi osaan soveltaa ja kehittää.

Olen melkoinen makujen mestarietsivä. Koetan jäljittää maistelemalla, mitä mausteita ja aineksia tarjottuun ruokaan on käytetty, ja kopioin parhaat yhdistelmät.

Intoilen edelleen viime kesänä hankkimastani siirtolapuutarhasta, ja odotan uutta kasvukautta malttamattomana. Ensimmäinen kesä meni opetellessa. Monta kertaa piti soittaa ja kysyä neuvoa Imatran supermummultani, joka osaa perusasiat. Kun mummu sitten tuli käymään, hän totesi, että porkkanat oli menetetty. En ollut tiennyt, että taimia olisi pitänyt harventaa.

Keittokirjoista raamattuni ovat Alex Niemisen ja Riikka Sukulan Vege! ja Pipsa Hurmerinnan Pipsan keittiössä. Luen aamukahvilla mieluummin kaunista keittokirjaa kuin romaania.

Nopea ja helppo tapa herkutella on hiippailla salaa tyttäreni karkkilaatikolle. Myös pala manchegojuustoa viikunahillon kera käy pikaherkusta.

Arjen bravuurini on kymmenessä minuutissa syntyvä soijarouhe-kukkakaali-hässäkkä. Se on lempiruokamme. Käytän paljon Hälsans Kök -kasvispakasteita, joista suosikkini on jauhelihamainen soijarouhe. Kuumennan sitä pussillisen pannulla ja maustan chilillä, soijakastikkeella ja mustapippurilla. Leikkaan kukkakaalista ohuita viipaleita lautasille, ja lorotan päälle seesamiöljyä ja limettimehua. Lopuksi lisään rouheen, ja valmista tuli.

Salainen paheeni on suorastaan riippuvuus, eikä niin salainenkaan. Juon lähes joka päivä kevytkolaa, vaikka tiedän, ettei se ole minulle hyväksi. Tavallaan haluaisin siitä kokonaan eroon, mutta toisaalta en. Myös suolaiset perunalastut ovat heikkouteni. Niitä en halua lähelleni, sillä syön ne saman tien.

”Koetan jäljittää maistelemalla, mitä mausteita ja aineksia ruokaan on käytetty, ja kopioin parhaat yhdistelmät.”

Syystalvella teen erilaisia sosekeittoja, vaikka punajuuresta tai artisokasta. Ne ovat ainoita ruokia, jotka paranevat jääkaapissa ja ovat maukkaampia seuraavana päivänä.

Ihania ruokamuistoja on paljon. Kun olimme lapsia, isälläni oli tapana tehdä tiettyjä ruokia tiettyinä viikonpäivinä. Söimme maanantaisin mannapuuroa ja perjantaina pizzaa. Olisiko isäni peräti pizzaperjantaikäsitteen keksijä?

Katukeittiökokemus Pekingissä oli ikimuistoinen. Tilasin grillistä jotain, joka näytti pehmeältä ja mielenkiintoiselta. Ensipuraisulla selvisi, että herkkupala olikin luun ja ruston sekoitusta. Elekielellä kysyin myyjältä, mitä se oli. Hän vastasi ”bää”, ja osoitti polveaan. Tuli maistettua lampaan polvilumpiota.

Maailman ruokakulttuureista suosikkini on eteläamerikkalainen, mutta en nyrpistä nenääni millekään.

Perheemme asui Chilessä, kun olin 13–15-vuotias. Meidän ruokarepertuaarimme laajeni siellä valtavasti. Sellaisia mereneläviä en ollut ikinä nähnyt, saati maistanut. Siihen aikaan Suomessa ei vielä tunnettu korianteria, mutta Chilessä sitä pantiin joka paikkaan. Ensin vihasin sitä, mutta lopulta opin tykkäämään siitä. Ja sieltä se avokadorakkauskin on kotoisin.

Pahin mokani keittiössä on klassinen: liikaa suolaa. Säilytän avoimessa purkissa Mallorcalta tuotua roseepippurisuolaa, ja se oli paakkuntunut kosteudesta. Kun minun piti sirotella sitä ruokaan vähäsen, eikös sitä holahtanut iso klöntti. Artisokkakeitto ei ollut enää pelastettavissa.

Haluaisin oppia valmistamaan umamia huokuvaa japanilaista ruokaa, kuten heidän mielettömän maukkaita kastikkeitaan.

Parasta keittiössäni on koko keittiö. Se on äärimmäisen hyvin suunniteltu, ja kaikki tarvittava on käden ulottuvilla. Meillä on saareke mutta ei yläkaappeja. Vieraat istuvat selin työpisteeseen, ja katselemme itse ruuanlaiton jälkeistä sotkua.

Haaveilen, että keittiössäni olisi suurtalouskeittiön astianpesukone, jolla saa korillisen astioita puhtaaksi kahdessa minuutissa. Olisi ihana saada tiskit heti pois kuljeksimasta.

Menu

Sinihomejuusto-punajuurikeitto

armenialainen punaviini Yerevan Areni Karmrahyut 2015

Myskikurpitsat meksikolaisittain

alsacelainen valkoviini Black Tie by Pfaff 2017

Karamellisoidut calvadospäärynät

itävaltalainen jälkiruokaviini Lenz Moser Prestige Trockenbeerenauslese 2015

Samettisen sileä punajuurisosekeitto saa täyteläisyyttä homejuustosta.

Sinihomejuusto-punajuurikeitto

  • 4–6 annosta
  • 750 g punajuuria
  • 1 iso (150 g) punasipuli
  • noin 8 dl vettä
  • 2 kasvisliemikuutiota
  • 1 tl pippurisekoitusta
  • 1½ rkl punaviinietikkaa tai sitruunamehua
  • 150 g sinihomejuustoa
  • 2 dl ruoka-, kaura- tai soijakermaa
  • 2 rkl hunajaa

Pinnalle:

  • ½ dl hienonnettua lehtipersiljaa

Lisäksi:

  • hyvää leipää

Ohje:

  1. Kuori ja paloittele punajuuret ja punasipuli kasvisliemeen. Lisää pippurit ja etikka tai sitruunamehu. Keitä noin 45 minuuttia, kunnes punajuuret ovat kypsiä.
  2. Murustele joukkoon homejuusto. Lisää kerma ja hunaja. Keitä miedolla lämmöllä sekoitellen, kunnes juusto sulaa. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa.
  3. Ripottele persiljaa valmiin keiton pinnalle. Tarjoa hyvän leivän kera.
Uuniperunan tapaan nautittavat paahdetut myskikurpitsat on täytetty maukkaalla mustapaputahnalla, avokadolla ja tofulla.

Myskikurpitsat meksikolaisittain

4 annosta

  • 2 (à 700 g) myskikurpitsaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • suolaa ja mustapippuria myllystä

Mustapaputahna:

  • 2 tlk (à 380/230 g) kypsiä mustapapuja
  • 1 sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • ½ punaista chilipalkoa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1–2 tl savupaprikajauhetta (mieto)
  • 1 laakerinlehti
  • 1 tl suolaa
  • ½ tl mustapippuria
  • 1–2 rkl vaahterasiirappia

Lisäksi:

  • 1 pkt (300 g) kylmäsavutofua
  • 1 rkl seesami- tai avokadoöljyä
  • 2 syöntikypsää avokadoa
  • 1–2 limettiä
  • 4 rkl kurpitsansiemeniä paahdettuna
  • ½ ruukkua korianteria

Päälle:

  • 4 rkl kaurafraichea tai ranskankermaa

Ohje:

  1. Halkaise myskikurpitsat. Kuopaise ruokalusikalla siemenet pois, ja pistele haarukalla reikiä maltoon. Puhdista siemenet ja paahda kuivalla pannulla.
  2. Sivele kurpitsojen halkaisupintaan oliiviöljyä. Ripottele päälle suolaa ja pippuria. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia, kunnes kurpitsat ovat pehmeitä. Peitä ne tarvittaessa loppuvaiheessa foliolla.
  3. Tee mustapaputahna. Valuta pavut siivilässä ja huuhtele juoksevalla kylmällä vedellä. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Halkaise chilipalko, poista siemenet ja silppua hienoksi.
  4. Kuumenna öljy kattilassa tai paistokasarissa. Kuullota siinä sipulit ja chili. Lisää pavut ja sen verran vettä, että pavut juuri ja juuri peittyvät. Mausta savupaprikalla, laakerinlehdellä, suolalla ja pippurilla. Anna porista miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia, kunnes neste on haihtunut. Poista laakerinlehti. Sekoita joukkoon vaahterasiirappi, ja surauta tahna sileäksi sauvasekoittimella. Tarkista maku.
  5. Kuivaa tofu talouspaperilla, ja leikkaa se kuutioiksi. Paista palat ruskeiksi ja rapeiksi öljyssä paistinpannulla.
  6. Halkaise avokadot, poista kivet ja leikkaa hedelmäliha kuutioiksi. Valuta päälle puolen limetin mehu tummumisen estämiseksi.
  7. Lusikoi paputahnaa kurpitsoille. Lisää paistetut tofupalat ja avokadokuutiot. Ripottele pintaan paahdettuja kurpitsansiemeniä ja korianterisilppua. Tarjoa lisänä kaurafraichea tai ranskankermaa ja limettilohkoja.
Päärynät karamellisoituvat paistinpannulla herkulliseksi jälkiruuaksi. Tarjoa lisänä mascarponevaahtoa tai vaniljajäätelöä.

Karamellisoidut calvadospäärynät

4 annosta

  • 4 (à noin 125 g) päärynää
  • ripaus sokeria ja kanelia

Makuvesi:

  • ½ dl vettä
  • 3 rkl fariinisokeria
  • 2 rkl calvadosta
  • ½ vaniljatankoa

Paistamiseen:

  • 1–2 rkl voita

Mascarponevaahto:

  • 1 dl kuohukermaa
  • 1 prk (250 g) mascarponea
  • 2–3 tl vaniljasokeria

Ohje:

  1. Huuhtele päärynät, halkaise ne ja poista siemenet. Sirottele halkaisupintaan hieman sokeria ja kanelia.
  2. Sekoita vesi, sokeri, calvados ja halkaistu vaniljatanko.
  3. Sulata voi paistinpannussa. Nosta päärynät pannuun leikkuupinta alaspäin. Anna kypsyä, kunnes päärynät alkavat karamellisoitua, noin 5 minuuttia. Käännä ympäri. Kaada joukkoon makuvesi ja kypsennä kannen alla noin 5 minuuttia.
  4. Nosta päärynät pois, ja keitä voi-sokeriseosta ilman kantta, kunnes se karamellisoituu toffeemaiseksi.
  5. Vatkaa kerma vaahdoksi. Kääntele se mascarponen joukkoon ja mausta vaniljasokerilla.
  6. Tarjoa päärynät lämpiminä toffeen ja mascarponevaahdon kanssa. ●

Juttu on julkaistu Eevassa 10/2018. Nettiversiota on muokattu.

Kommentoi »