Kesäkuun alussa Itä-Suomen oikeustieteiden laitoksella professorin pestinsä aloittanut Anna Mäki-Petäjä-Leinonen tekee pioneerityötä. Suomen ensimmäinen vanhuusoikeuden professori perehtyy työssään ikäihmisiin liittyviin oikeudellisiin kysymyksiin ja ongelmakohtiin.

– Vuonna 2003 valmistunut väitöskirjani koski dementoituvan ihmisen oikeudellista asemaa. Kaikki, mitä olen tutkimuksen saralla tehnyt, on liittynyt ikääntyviin ihmisiin, Mäki-Petäjä-Leinonen kertoo.

Yhtenä suurimpana epäkohtana vanhusten oikeuksien toteutumisessa Mäki-Petäjä-Leinonen pitää hoitoon ja hoivaan liittyviä asioita. Resurssipula koskettaa sekä kotona että ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä asuvia.

– Kotona asuva huonokuntoinen vanhus on heitteillä kodissaan, jos hoitajat eivät käy riittävästi hänen luonaan. Kun oma koti ei enää ole turvallinen paikka asua, pitäisi ikääntyvän päästä hyvään hoivaan.

Hän kehottaa ihmisiä ikääntymisen ennakointiin. Tämä tarkoittaa hoitotahdon tai edunvalvontavaltuutuksen tekemistä, kun vielä on riittävän terve kertomaan omien asioidensa hoitamisesta.

– Jos esimerkiksi muistisairaus estää omista asioista päättämisen, niin hoitotahdon tai edunvalvontavaltuutuksen noudattamisella voidaan huomioida ja kunnioittaa henkilön omaa tahtoa.

Mäki-Petäjä-Leinonen on tyytyväinen siihen, että sosiaali- ja terveysministeriö on nostanut itsemääräämislain laatimisen esiin.

– Muistisairaiden ihmisten vapauksia joudutaan rajoittamaan esimerkiksi lukitsemalla ovet tai asettamalla hänet geriatriseen tuoliin. Itsemääräämislain tarkoituksena on säätää sallituista rajoitustoimista niin, että henkilön itsemääräämisoikeus turvataan mahdollisimman pitkälle.