Apu

Anna-Leena Härkönen: "Vessaan tunkeutunut mies huusi suoraa huutoa"

Anna-Leena Härkönen: "Vessaan tunkeutunut mies huusi suoraa huutoa"
Anna-Leena Härkönen kirjoittaa kolumnissaan loukkaantumisista ja loukkaavista asioista.
Julkaistu: 24.10.2018

Ihmiset loukkaantuvat yllättävistä asioista. Minusta on kauhean loukkaavaa, jos yleisen vessan ovenripaa rämpätään, vaikka ovi on selvästi lukossa. Tosin teen sitä joskus itsekin, kun en ole aivan varma onko sisällä joku, ja olisi kiire päästä sisälle.

Jos avaa joskus yleisen vessan oven, ja siellä onkin joku, molemmat loukkaantuvat. Oven auki repäissyt on loukkaantunut siitä, että säikäytti vessassa olijan, joka ei ollut lukinnut ovea. Siitä tulee syyllinen olo, vaikka ei ole tehnyt mitään väärin. Vessassa olijaa loukkaa se, ettei hän saa olla rauhassa, ja se ettei ovi mennytkään lukkoon. Ja se vasta loukkaavaa on, että hän mahdollisesti unohti lukita oven!

Kerran olin unohtanut lukita invavessan oven (tiedetään, enhän minä ole invalidi) ja ovi kiskaistiin auki. Pelästyimme molemmat, sekä minä että sisään tunkeutuja, niin paljon että huusimme suoraa huutoa toisiamme silmiin tuijottaen. Tunkeutuja paiskasi oven kiinni. Hän oli ilmiselvästi loukkaantunut. Jopa raivoissaan. Toisaalta, mikä oikeus hänelläkään oli yrittää sisälle? Terve mies. Minua pelotti tulla ulos. Mutta hän ei odottanut oven ulkopuolella, oli varmaan lähtenyt etsimään toista vessaa.

"Sun nenäs on kasvanu"

Toinen loukkaantumistapaus. Olin kylässä ystäväni luona. Hänen sisarensa tuli käymään. Emme olleet tavanneet vähään aikaan. Kun katselimme televisiota, huomasin hänen tarkkailevan sivuprofiiliani.

– Anna-Leena, sun nenäs on kasvanu vuosien varrella, sisar huudahti.

– Ei aikuisen ihmisen nenä kasva enää, vastasin.

Mutta epäilys oli jo hiipinyt mieleeni. Kotimatkalla tarkastelin nenääni näyteikkunoista. Tarvittiin aviomiehen vakuutteluja ja aikaa, jotta epäilykseni menivät ohi. Olen suunnitellut ­mitä vastaan, jos kyseinen henkilö kutsuu minut kylään.

– Tulisin muuten mielelläni, mutta en mahdu enää kulkemaan ihmisten ilmoilla, kun mun nenä on kasvanu niin paljon!

Hänellä on muuten itsellään hyvin pitkä nenä.

"Mun syömisiin ei sekaannuta!"

Kerran pyysin hotellin uima-altaalla tarjoilijaa nostamaan aurinkovarjoni. Hän nosti. Varjo osui vähän vieressäni itseään grillaavan naisen päälle, ja hän nousi istumaan. Jos katse voisi tappaa, olisin jo vainaa. Vaikka olin ajatellut hänenkin parastaan. Melanooma ei ole mikään mukava sairaus.

Viimeksi loukkaannuin tuttavalle, koska hän alkoi taas kerran jankuttaa minulle hiilihydraattien vahingollisuudesta. Olen jo tehnyt selväksi, että jos minulla on vatsaongelmia, luotan erikoislääkärin ja ravitsemusterapeutin mielipiteeseen.

– Mutta jos sä jättäisit perunan, leivän, sokerin ja valkoiset jauhot pois, niin sun refluksitauti paranis etkä sä tarttis enää lääkkeitä, tuttavani selitti.

– Mä olen lukenu netistä että yhden ihmisen kaikki oireet katosi tolla keinolla.

– Sinulla ei ole koulutusta näihin asioihin, minä kilahdin.

– Jos olis joku ihmeitä tekevä ruokavalio, siitä olis kyllä kerrottu mulle.

– Ei ne tiedä, tuttavani intti.

– Mä uskon asiantuntijoita enkä nettikirjoittelua! Mun syömisiin ei sekaannuta!

Hetken näytti siltä, että koko ilta menee pilalle. Jotenkin sain tilanteen pelastettua ja olin loppuillan erityisen kiva. Miksiköhän? Jos en voi sietää sitä, että minua holhotaan, saan sanoa siitä. Tai tässä tapauksessa huutaa.

1 kommentti