Apu

Anna-Leena Härkönen: Mielikuvitusystäviä

Anna-Leena Härkönen: Mielikuvitusystäviä

"Samastuin kerran päähenkilöön niin paljon, että olin vähällä kirjoittaa hänen nimensä johonkin viralliseen paperiin, kun allekirjoitustani pyydettiin."
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Näin juuri Arena-teatterissa hauskan ja liikuttavan näytelmän Flirttikurssi 55+. Kun on itse näyttelijä, saattaa olla aluksi vaikeaa unohtaa se, että tuntee suurimman osan lavalla heiluvista näyttelijöistä. Sitä miettii, että onkohan tuo jo päässyt migreenistään eroon ja oliko tuolla hyvä Italian-matka. Jos esitys on hyvä, tällaiset joutavuudet unohtaa pian.  

Joskus liiankin helposti. Näytelmän henkilöt alkavat tuntua todellisilta ihmisiltä. Kun sitten käy esityksen jälkeen kiittämässä kollegoita, tulee puhuttua roolihenkilöitten esittäjillekin henkilöistä kuin todellisista ihmisistä.

– Se oli hyvä kohta, kun se sai sen raivarin, sanoin Eppu Salmiselle. ”Se sai.” Ei: ”Sinä sait.”

Sama pätee elokuviin ja tv-sarjoihin. Sairaalasarjassa Syke Matti Ristinen näyttelee anestesialääkäri Ilmari Nortamoa. Huomasin ajattelevani jo ensimmäistä jaksoa katsoessa, että jos minun pitäisi mennä leikkaukseen, haluaisin että juuri Matti Ristinen nukuttaisi minut. Ja voi kun voisin auttaa sitä Holopaista rentoutumaan!

Nyt minulla on kriisi. Downton Abbey jäi tauolle. Valehtelematta vaikeroin ääneen, kun lopputekstit tulivat. Tuntui kuin olisi hyvästellyt rakkaat ystävät, ja vielä määrittelemättömäksi ajaksi. 

Enhän minä tiedä, milloin seuraavaa kautta aletaan näyttää Suomessa. Erityisesti Edithin kohtalo kiinnostaa minua. Joitakin toisia henkilöitä tulee huoriteltua ja haukuttua kavereille.

Joskus kartanon rikasta herrasväkeä käy kateeksi, mutta toisaalta: ajatelkaa, miten raskasta olisi pukeutua joka päivä illalliselle. Oman perheen kesken syödään ja silti vedetään parhaat päälle. Olisi ilahduttavaa nähdä edes kerran koko porukka mukavissa oloasuissa, tohvelit jalassa.

Downton Abbeyn isäntää näyttelevä Hugh Bonneville kertoi haastattelussa seuraavan tapauksen.

Hän oli ollut siviilissä farkkuostoksilla palvelijaansa John Batesia näyttelevän kollegansa Brendan Coylen kanssa. Joku vanha mummo oli mennyt heidät nähdessään täysin tolaltaan.

Hän oli järkyttynyt siitä, että isäntä ja palvelija valikoivat yhdessä farkkuja, ja varsinkin siitä, että he elivät muina miehinä nykyaikaa. Bonneville ja Coyle olivat joutuneet rauhoittelemaan naista pitkään.

Joskus television sketsihahmoilta varastaa tiedostamattaan repliikkejä. Kerran avioriidan keskellä kuulin itseni sanovan: ”Mulla on oikeus mun omiin tunteisiin!”

Repliikki kuulosti etäisesti tutulta, ja saman tien tajusin, että siinähän tuli Putouksen Antskun hokema. 

Pelkäsin hetken, että mies huomaa asian ja pääsee sanomaan, että en osaa keksiä itse edes riitapuheitani, mutta sitten muistin, ettei hänellä ole televisiota. Imatralainen Antsku on hänelle täysin vieras hahmo.

Kun  kirjoitan intensiivisesti kirjaa, omat  romaanihenkilöt tuntuvat todellisemmilta kuin oikeat ihmiset. Samastuin kerran päähenkilöön niin paljon, että olin vähällä kirjoittaa hänen nimensä johonkin viralliseen paperiin, kun allekirjoitustani pyydettiin.

Jos joku arvostelee minulle rakkaitten henkilöitten tekemisiä, puolustan heitä kuin raivokas äiti, jonka lapsia on haukuttu rumiksi.

Toisinaan rentoudun kuvittelemalla, että menen heidän luokseen kylään. On kuitenkin parempi, ettei Matti Ristinen nukuta minua mihinkään leikkaukseen. Voi olla, etten heräisi siitä.

Julkaistu: 18.2.2015