Apu

Anna-Leena Härkönen: Loma

Anna-Leena Härkönen: Loma

Avun kolumnisti Anna-Leena Härkönen: ”Elämäntapasurija on ansainnut loman aina.”
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Petri Mulari
Mainos

Näin jokin aika sitten painajaisunta. Minulta oli tilattu dramaturgia Punahilkka-näytelmästä. Näkökulman piti olla uusi ja tuore.

Tuskailin tietokoneen äärellä ja yritin keksiä jotain uutta loppuunkaluttuun lastensatuun siinä onnistumatta.

Jotenkin jouduin vielä näyttelemään itse Punahilkkaa kirjoittamassani kammottavassa tekeleessä. 

Hyppelehdin pitkin näyttämöä ja yritin vaikuttaa pirteältä ja viattomalta. Kumpikaan adjektiivi ei sovi enää minuun.

Herättyäni tunsin valtavaa huojennusta. En ollutkaan Punahilkka enkä käsikirjoittaja.

Minulla oli kesäloma.

Mutta on varmaan hyvin tyypillistä, että juuri työt lopettanut lomalainen ei alitajuisesti päästä itseään vapaalle.

Loman alku on aina samanlainen.

Saanko muka vain olla? Olenko varmasti ansainnut tämän loman? Hyvin tyypillisiä kirjailijan ajatuksia.

Yksi kirjailijakollegani suri sitä, ettei ole ansainnut kesälomaa, koska ei ole saanut koko kevään aikana juuri mitään kirjoitettua.

Lohdutin häntä sanomalla, että sekin on työtä, jos suree sitä, ettei saa tehtyä työtä. Eri asia ovat ne, jotka vaan hilluvat kuin ellun kanat piittaamatta velvoitteista pätkääkään. Elämäntapasurija on ansainnut loman aina.

Voi kun muistaisin tuon itsekin.

Mutta kaikenlainen suorittaminen synkistää aina loman alun.

Pihalla pitäisi istua vaikka väkisin, oli sää mikä tahansa. 

Ruskettuakin pitäisi, vaikka auringon vaaroista huudellaan joka puolella. Vähintään jalkoja pitäisi jaksaa grillata, etteivät ne näyttäisi kahdelta koivuhalolta. Koska pianhan tulee pitkä talvi, jolloin pitää muutenkin olla sisätiloissa.

Mutta entä jos haluaa pysyä välillä sisällä myös kesäisin?

Entä jos viihtyy sisällä? Siitä saa hullun maineen, mutta entä sitten?

Ruokailuvälinelaatikot pitäisi pestä ja järjestää. Vaatekaapista pitäisi viedä kierrätykseeen kaikki, mitä ei ole enää aikoihin käyttänyt.

Ja jotain pitäisi tehdä niille kaikille käyntikorteille, joita on talven aikana kertynyt lompakkoon. Ei niitä voi heittää roskiin käymättä ensin joka ikistä läpi. Näinhän voi kadottaa jotain elintärkeää!

Usein tällainen lomaskitsoilija on muuten nainen. En kadehdi miehiltä mitään enkä varsinkaan sitä, mitä herra Freud väitti naisten miehiltä kadehtivan. Paitsi yhtä asiaa: kykyä olla murehtimatta turhista.

Siltä se ainakin ulospäin näyttää, että miehet siihen pystyvät.

Nyt olen ollut lomalla kuukauden, ja tämä alkaa jo sujua.

Rentoutuminen lähti käyntiin muutaman Kaari Utrion historiallisen romaanin lukemisella.

Hietalahden kirpputorilta löytyi kolmella eurolla koko Angelika-sarja. En ole lukenut kirjoja ennen, mutta nuorena rakastin Angelika-elokuvia. Siitä huolimatta, että sankaritar ei juuri tehnyt muuta kuin läähätti kauhuissaan puvun etumus revittynä.

Olen tuijottanut television muotikanavaa ja muita hömppäohjelmia kuin hypnoosissa. Tiedostan ehdottomasti sen, että monilla muilla loma lähenisi jo loppuaan.

Kirjailijan ammatissa ei ole kovin montaa hyvää puolta, mutta ainakin se, että saa itse päättää kesälomansa pituuden.

Minulla loma on vasta puolivälissä.

Julkaistu: 18.7.2013