Apu

Menestynyt rikoskirjailija Anna Jansson: "Enää en kehtaa ottaa vaatteita kirpputorien ilmaislaatikoista"

Menestynyt rikoskirjailija Anna Jansson: "Enää en kehtaa ottaa vaatteita kirpputorien ilmaislaatikoista"
Rikoskirjailija Anna Jansson kertoo kasvaneensa mestarilliseksi tarinankertojaksi perheensä avulla.
Julkaistu: 8.11.2022

Ruotsalainen Anna Jansson on Suomessakin suosittu rikoskirjailija, hänen teoksiaan on myyty meillä yli puoli miljoonaa kappaletta. Janssonin poliisihahmo Maria Wern on ratkaissut rikoksia – ja ihmissuhdeongelmiaan – jo 25 kirjassa, Suomeksi niitä on käännetty 22. Tuottelias Jansson on nyt kehittänyt uuden sarjan, jonka päähenkilönä on rikoskomisario Kristoffer Bark.

Olet hyvin suosittu kotimaassasi. Onko kuuluisuudesta ollut haittaa?

Ostan mielelläni vaatteita kirpputoreilta, mutta sen verran tunnettu olen, etten kehtaa ottaa kotikaupunkini kirpputorien ilmaislaatikoista enää mitään!

Vuonna 2007 eräs naisfani ahdisteli minua niin paljon, että jouduin hankkimaan henkivartijan. Hän tuli työpaikallenikin sairaalaan, missä työskentelin kirjoittamisen ohella. Kun kävin tilaisuuksissa puhumassa, hän istui eturivissä. Lopulta häirintä loppui, toivon hänen saaneen tarvitsemansa avun. Mutta tuolloin poliisi ei voinut tehdä mitään, ennen kuin häirikkö vahingoittaa joko itseään tai kohdettaan, onneksi laki Ruotsissa on nyt muuttunut.

Mitä voit sanoa seuraavasta suomennettavasta Maria Wern -kirjasta?

Onda drömmar -kirjassa Maria näkee outoja unia pienistä pojista – ja pian kaksivuotiaat pojat alkavat paikkakunnalla kadota… Kaikki Wern-kirjat kertovat naisesta, joka yrittää parhaansa arjen keskellä. Saadakseen kunnioitusta hänen täytyy olla puolet parempi kuin samassa asemassa olevien miesten. Kirja ilmestyy suomeksi ensi syksynä.

Haluaisitko tuntea Maria Wernin oikeassa elämässä?

Ehdottomasti, hän olisi hyvä ystävä! Hänellä on empatiakykyä, mutta hän ei ole minua fiksumpi – ja hän on tasaisempi luonteeltaan kuin minä.

Kristoffer Barkilla on mutkikas rakkauselämä. Päättyykö se onnellisesti?

Ruotsiksi Bark-kirjoja on ilmestynyt jo neljä, viides julkaistaan kesällä. Seuraavan suomennetun Bark-kirjan tapahtumapaikka on mielisairaala Örebrossa, jonne “hairahtaneita” naisia suljettiin vastoin tahtoaan, jopa steriloitiin. Minäkin toivon Barkin rakkaustarinalle onnellista loppua!

Miksi olet valinnut tyylilajiksi rikoskirjallisuuden?

Se sallii kirjoittamisen kaikista mahdollisista aiheista – sitä paitsi kaikki kirjani ovat oikeastaan rakkaustarinoita.

Työskentelit vuosikymmeniä sairaanhoitajana ennen täyspäiväiseksi kirjailijaksi ryhtymistä. Mikä sai hakeutumaan terveydenhoitoalalle?

Kysyin samaa itseltäni 50 vuotta täyttäessäni, ja tajusin, että perheenihän oli täynnä keuhkosairaita. Vanhempani tapasivat, koska isäni oli tubipotilas, ja äitini sairaanhoitaja. Synnyttyäni jouduin neljäksi kuukaudeksi eroon äidistäni, koska hänelle tehtiin tuberkuloosihoitoja. Vanhempani elivät lopulta 90-vuotiaiksi.

Miten uskalsit jättäytyä kirjailijaksi?

Mieheni kuoli vuonna 2007, ja kolme lastamme olivat muuttaneet pois kotoa opiskelemaan. Jäljellä olimme vain minä ja kissa, arvelin pystyväni elättämään meidät. Olin siihen mennessä kirjoittanut kahdeksan kirjaa ja kuullut, että Maria Wernistä tehdään elokuva – mieheni ei valitettavasti ehtinyt kuulla sitä uutista.

Sinulla on kuitenkin nykyään uusi rakkaus?

Kyllä, en tiennyt tarvitsevani psykologia, mutta nyt minulla on sellainen!

Miten sinusta tuli tarinankertoja?

Insinööri-isäni oli mahtava tarinankertoja, ja hän kierteli työkseen maaseudulla tekemässä esimerkiksi tiesopimuksia maanviljelijöiden kanssa. Minä karkasin päiväkodista pikkuveljeni kanssa, jotta pääsimme isän kierroksille mukaan. Siihen aikaan työasioihin ei menty suoraan, vaan ensin juteltiin kuulumiset ja juotiin kahvia – ja me saimme istua pöydän ääressä kuulemassa kaikki jutut. Isoäitini oli myös mahtava tarinankertoja, ja kehityin lapsena tarinoiden kertomisessa, kun onnistuin pysäyttämään perheenjäseneni kuuntelemaan.

Vietit paljon aikaa isoäitisi kanssa?

Karkailin niin paljon päiväkodista, että lopulta hän muutti noin 90-vuotiaana meille hoitamaan minua. Kasvoin hänen lämmössään. Sain leipoa uunissa ja käyttää veistä alle viisivuotiaana, hän juurrutti minuun uskon itseeni.

Ehditkö tehdä muuta kuin kirjoittaa kirjoja?

Hoidan lapsenlapsiani, yhdeksänvuotiaita kaksosia sekä neljä- ja puolitoistavuotisia lapsia. Yritän myös urheilla, koska niin tässä iässä kuuluu tehdä. Polveni eivät ole enää entisenlaiset. Olen kehittänyt voimisteluohjelman, jota voin tehdä hotelleissakin: päivittäin yhtä monta punnerrusta kuin ikävuosia. Tavoitteeni on tehdä ne ilman taukoa.

Mikä on tuotteliaisuutesi salaisuus?

Kirjoittaminen on niin hauskaa! Se on minulle helppoa ja hauskaa, teen sitä kaikkein mieluiten.

Luetko itse rikoskirjoja?

Luen paljon kaikenlaista, mutta enimmäkseen rikoskirjoja, elämäkertoja ja historiallisia kirjoja vahvoista naisista. Patrick Süskindin Parfyymi on suursuosikkini, se on niin hienosti kirjoitettu, että tuntuu kuin lukija olisi paikan päällä Pariisissa. Tarina on täysin uskomaton, mutta kirjailija on niin hyvä, että tekee siitä mahdollisen.

Anna Jansson

Syntynyt: 13. helmikuuta 1958 Visbyssä, Ruotsissa.

Ura: Kirjoittanut yli 30 romaania. Maria Wern -rikossarjaa on myyty yli neljä miljoonaa kappaletta, Suomessakin yli puoli miljoonaa. Työskenteli sairaanhoitajana ennen kirjailijan uraa.

Ajankohtaista: Uusimmat teokset Synnin vartijat (Gummerus 2022) ja Kristoffer Bark -dekkari Varjo kannoillasi (Gummerus 2022).

Kommentoi »