Vaalea poninhäntä heilahtelee tahdissa, kun Vilppulan Hybrid Oy:n toimitusjohtaja, maatilan emäntä Anita Mäkelä pakkaa autonsa jarruvarjoja varikkoteltassa. Top Fuel -kisakausi on kuumimmillaan, ja kumia palaa.

Kymmenhenkinen mekaanikkotiimi, puoliso Tommi Haapanen ja lapset Heikki, 16, ja Hanna, 18, hääräävät kukin tarkasti määrätyllä vastuualueellaan.

Pitkänokkaisen kiihdytysauton moottori puretaan, tarkastetaan ja kasataan 90 minuutissa jokaisen ajon jälkeen. Nopeusennätyksiä rikkonut Anita Mäkelä painottaa toimivan tiimityön merkitystä uralleen.

Mäkelä ajaa 10 000-hevosvoimaista kiihdytysautoa, joka saa voimansa alle neljän sekunnin räjähtävään suoritukseen nitrometaanista. 55-vuotiaan naisen voittoisa ura on ollut kilparadoilla monelle miehelle kova pala nieltäväksi.

Nopea reaktiokyky on tärkeää, ja sitä Anitalla on.

– Viime kesänä ajoin useita Euroopan ennätysaikoja. Ensimmäinen tuli toukokuussa Englannissa 496 kilometrin tuntinopeudella ajalla 3,97 sekuntia. Toisen voimassaolevan ennätyksen tein elokuussa Ruotsin EM-osakilpailuissa, joissa huippunopeuteni ylsi 504 kilometrin tuntivauhtiin ajalla 3,87 sekuntia, sanoo tiettävästi ainoa yli viittäsataa ajanut suomalainen.

Kansallinen autourheiluliitto AKK-Motorsport valitsi Anitan yleisön suosikkina Vuoden Autourheilijaksi vuonna 2015, kaikkien aikojen ensimmäisenä naisena.

Kesän kisakaudella on kuudet kisat: Englannissa, Ruotsissa, Saksassa ja Alastarolla. EM-osakilpailu Nitro Nationals FHRA Alastarolla jouduttiin sunnuntaina keskeyttämään sateen vuoksi, joten Anita lähtee neljänteen EM-osakilpailuun yhden pisteen jäljessä Tanskan Stig Neergaardista.

Anita Mäkelän Euroopan ennätys vuodelta 2015 (YouTube).

Onnettomuuksilta Euroopan nopein nainen ei ole säästynyt. Viime kesänä Ruotsin kisoissa Anitan auto syttyi palamaan heti maalilinjan jälkeen. Onneksi kuljettajalta kärähtivät vain ajohansikkaat, vaikka auto vaurioitui jonkin verran.

Ajotapahtumassa mekaanikkojen ja ajajan yhteistyön pitää sujua saumattomasti sekunnilleen. Pieninkin virhe kostautuu.

Turvallisuus on tärkeää. Anitalla on tulenkestävä alusasu ja haalari. Autossa on seitsemän pisteen turvavyöt ja niskatuki. Ajajan kypärä ja kädet kiinnitetään auton turvavyön solkeen remmeillä.

Kypärän visiirissä on sivuläpät takaamassa ajajalle keskittymisrauhan, vaikka mitä tapahtuisi auton sivuilla.

Auton kuppimainen istuin on valmistettu juuri Anitan takamusta varten. Yhtään ylimääräistä millimetriä ei saa olla.

– Auto kiihtyy maksimivauhtiinsa, ja vastaavasti vauhti tipahtaa jarruvarjojen lauettua niin nopeasti alas, että ihmiskeho ei pysty taistelemaan g-voimia vastaan ilman tukea. Olen autossa kiinni niin tiukasti, että tunnen pienenkin hipaisun kuin olisin osa autoa, Anita selvittää.

Kilpailujen järjestäjä sanoo, milloin auton saa käynnistää starttimoottorilla.

Ennen ajoa auton vetävien takapyörien kumi pitää lämmittää, jolloin pyörien pito paranee. Samalla kuljettaja säätelee auton toimintoja. Hän kaasuttaa suuret takapyörät sutimaan niin, että maa tärisee ja kumi savuaa. Sen jälkeen renkaat vielä pyyhitään mahdollisista kivistä ja roskista.

Renkaiden lämmittämisestä jää asfalttiin sutimisjäljet, joiden päällä pito on paras. Kamera kuvaa kaiken, mitä moottorissa tapahtuu, jolloin mahdollisten ongelmien havaitseminen helpottuu.

Tommi ohjaa edestä käsimerkein vaimonsa juuri oikeille kohdille renkaiden lämmitysjälkien päälle. Sitten Anita nostaa kytkintä ja etsii kohdan, jossa auto on optimaalisen kiihtyvyyden reunalla. Hän testaa rattia, että suunta on varmasti suoraan eteenpäin. Tilanne vaatii lujia hermoja.

Tiimin jäsenet seisovat auton takana. Kaikkien varmistusten jälkeen Tommi näyttää peukkua ja menee rivistöön.

Lopullisen lähtövalmiuden varmistaa tiimin päämekaanikko. Sen jälkeen lähtövalotolppa lähettää erivärisillä valoilla kaksi rinnakkain olevaa kisaajaa vain noin 320 metriä pitkälle, räjähtävälle taipaleelleen.

– Minun on tärkeää lopettaa kiihdytys ja avata jarruvarjot ratissa olevasta napista puolen sekunnin tarkkuudella.

Lopuksi kuljettaja rullaa auton odottelualueelle. Nitrometaania on kulunut muutamassa sekunnissa 60 litraa.

Anita tietää ajon onnistuneen, mikäli vetoauton väki tulee taputtamaan. Auto punnitaan ja viedään varikolle purettavaksi sekä kasattavaksi uutta lähtöä varten.

Huoltorekkojen hyllyiltä löytyy kaikki tarvittava: kytkinlevyjä, varakansia ja -renkaita, mäntiä, sorvi, pystypora, kansihuoltopaikka sekä tietokoneet. Tiimi asuu erikoisvalmisteisiin rekkoihin rakennetuissa majoitustiloissa kisojen ajan.

– Varikkoalue on avoin yleisölle. Meillä auton huolto tapahtuu kahden rekkamme väliin rakennetulla varikolla. Nautin sosiaalisuudesta. Juttelen mielelläni yleisön ja muiden tiimien kanssa. Moni tuo leivonnaisia tai muuta pientä lahjaksi, Anita kertoo.

Tämän kilpakauden ensimmäinen kisa Englannissa ei Anitalta mennyt parhain päin, mutta 15.–20. kesäkuuta tuli kultaa Ruotsissa ajalla 3,95, jolloin nopeus oli 486 km tunnissa. Ruotsissa oli Kansainvälisen autourheiluliitto FIA:n historiassa ensimmäistä kertaa kaksi naista kisaamassa rinnakkain.

Anitan arvojärjestyksessä ensimmäisenä on perhe, sitten työ, vasta kolmantena kiihdytysautoilu. Kisakauden jälkeen kilpailijatar laittaa haalarit kaappiin. Nitroauto siirretään kotitilan autohalliin, puretaan ja säilytetään osina.

Anita keskittyy rooleihinsa äitinä ja Vilppulan Hybrid Oy:n toimitusjohtajana. Ylä-Pirkanmaalla, keskellä korpea sijaitsevalla sukutilalla elämä sujuu kanaloiden, toimiston ja kodin väliä tallatessa.

– Isäni teki elämäntyönsä kananjalostajana. Neljästä sisaruksesta ainoana kouluttauduin samalle alalle ja aloitin työt 1982. Jatkoin yrittäjänä vuosituhannen vaihteessa, jolloin jalostustoiminta loppui.

Hautomoista lähtee viikoittain 150 000–200 000 broileriuntuvikkoa kasvattamoihin. Osa Atrian broilereista syntyy täällä. Anita vastaa toimitusjohtajana hautomon työsuunnittelusta ja byrokratiasta. Tommi hoitaa tekniset laitteet, käytännön työt ja viljelee maatilan peltoja.

Vilppulan Hybridin toimiston hyllyt notkuvat pokaaleista, joita Anita on voittanut vuodesta 1987. Hän innostui ensin jenkkiautoista, sitten kiihdytysajoista ollessaan vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Kisaamisessa oli taukoa, kun lapset olivat pieniä, mutta Anita palasi radoille seitsemän vuotta sitten. Tommikin ajoi aikaisemmin, mutta moottorin virittäminen kiinnostaa häntä ajamista enemmän.

Ilman hyvää henkilökuntaa kisareissut eivät onnistuisi, kanalaa ja hautomoa ei voi jättää ilman päivystystä. Anita kiittää vanhempiaan takavuosien lastenhoitoavusta.

Anita ja Tommi tapasivat aikoinaan kiihdytysautoilun parissa. He työskentelevät ja asuvat samalla mäellä 24 tuntia vuorokaudesta. Kiihdytysautoilu on tarpeellista vaihtelua, ja antaa syyn välillä matkustaa.

– Lepään kyllä, kun menen kotirantaan laiturille istumaan, mutta 15 minuuttia pidempään en lepoa tarvitse, Anita sanoo.

teksti Kirsi-Klaudia Kangas