Laulaja Anita Hirvonen pohtii Avulle elämänsä kulkua.
– Hassua, että lapsuuden tapahtumat määrittävät ajatuksia aikusenakin. Olen iloinen ja tunteellinen ihminen. Mutta jääräpäinen olen ollut aina. Mummoni kutsui minua jänkkäkurpaksi, kun aina jänkkäsin vastaan. Se on luonteeni. Kun jotain päätän, niin mieltäni en muuta. Minulla on mielipiteitä enkä pelkää sanoa niitä.
Siksi koulunkäyntikin oli tahmeaa. Anita oli hyvä oppilas, mutta ei viihtynyt koulussa.
– Minua kiusattiin isäni lehmäkaupoista. Lopetin koulun kesken enkä saanut kansakoulun päästötodistusta. Olen käynyt rippikoulun ja autokoulun, eivätkö ne riitä?
Mummon tilalta oli kouluun seitsemisen kilometriä. Se taivallettiin kelissä missä hyvänsä potkukelkalla, suksilla, pyörällä tai joskus jopa maitoauton kyydissä. Maitolava oli tärkeä piilopaikka. Siellä Anitalla oli piilossa Boston-tupakka-aski, peili, huulipunaa ja James-farkut.
– Mummo kun komensi aina kouluun vekkihameessa, niin menin maitolavalle ja vaihdoin Jameksiin. Näistä muistoista kertoo yksi minun kirjoittamani hittikin, Maitolavan prinsessa.
Anita karkasi kotoa keskeytettyään koulun, polki pyörällä Hirvivaaraan ja käytti kaikki rahansa, 50 penniä, bussimatkaan Jyväskylään. Siellä asui isosisko.
– Kaksi kertaa poliisit hakivat minut takaisin, mutta livahdin aina uudestaan siskolleni. Aloin laulaa bändeissä, ja kun 16-vuotiaana muutin Helsinkiin vuonna 1962, urani alkoi.
Lue myös:
Teksti Jari Peltomäki
