Mies punaisessa hupparissa näyttää hieman kiireiseltä. Rovion markkinointijohtaja Peter Vesterbacka on ehtinyt marraskuisena tiistaina käymään Espoon Keilarannassa, Rovion konttorilla.
Takana on viikko Aasiassa: Tokio, Peking, Shanghai ja Soul. Aika lailla normi viikko siis, jos katsoo Vesterbackan Twitter-päivityksiä muutaman kuukauden ajalta.
– Tuo oli tommonen opetusfokusoitunut matka. Tapasimme Krista Kiurun kanssa opetusministerit kolmessa maassa, Vesterbacka sanoo.
Muuten matkat koostuvat presentaatioista, workshopeista ja partneri-, asiakas- ja ministeritapaamisista.
– Eilen kävin Vilnassa, siellä oli joku hässäkkä, jossa kävin sparraamassa.
MAAILMANMIEHEN puheesta kuuluu selvästi pori. Sanat tulevat nopeasti ja jäävät katki. Vesterbackan ei tarvitse erityisemmin valmistautua tapaamisiin. Kun tietää mistä puhuu, ei tarvitse miettiä etukäteen.
– Noita on tullut tehtyä jokunen aika. Ei se jännitä, menee rutiinilla.
Rutiinilla on mentäväkin, sillä matkalla Vesterbacka on 24/7 töissä. Palavereja on aamusta iltaan.
Viimeisen viikon pisin unirupeama oli lento Soulista Suomeen.
– Kun tahti on kaupunki per päivä, nukun koneessa. Ihanne on kuusi tuntia unta, se on luksusta, mutta neljälläkin menee.
Vesterbackalle on aivan sama, lentääkö hän yöllä vai päivällä.
– Kun on eri aikavyöhykkeissä harva se viikko, ei siinä mitään jet lagia ehdi potea. En varmaan edes ole missään aikavyöhykkeessä. Tai ehkä jossain Aasia-tyyppisessä.
Hänen ei tarvitse erityisemmin totutella uuteen rytmiin. Jos lento laskeutuu aamulla Kiinaan, hän käy hotellilla suihkussa ja suuntaa suoraan palaveriin. Kun ei ehdi, palaveriin mennään suoraan koneesta.
Jos koneiden vaihdon välissä on kuuden tunnin odotus, Vesterbacka käy lentokentän loungessa suihkussa, tekee töitä, päivittää Twitteriä tai pelaa Rovion pelejä.
– Totta kai pelaan meidän kaikki pelit läpi.
Pitkät lennot hän lentää bisnesluokassa, Euroopan tai Kiinan sisäiset lennot turistiluokassa.
VESTERBACKAA VOI PITÄÄ ammattilaismatkaajana. Siksi hän voikin antaa reissuun muutaman neuvon.
– Tärkeintä on se, ettei ota stressiä sellaisista asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Jos koko ajan olisi ärsytys päällä, että tämä ja tämä ei toimi, siitä ei tulisi mitään.
Jos turvatarkastuksessa jonotetaan kaksi tuntia, sille ei voi mitään. Tai jos myöhästyy jatkolennolta, niin ärsyyntyminen on turhaa.
Toisaalta, Vesterbacka tietää myös, että aina voi ehtiä koneeseen. Kerran hänelle sanottiin New Yorkissa, ettei jatkolennolle ole mitään saumaa ehtiä. Mies meni kuitenkin nopeasti turvatarkastuksen läpi. Portti oli jo kiinni ja autio, mutta kone vielä maassa. Niinpä Vesterbacka pyysi toisen portin työntekijöitä avuksi. Yhdessä he koputtivat lähdössä olevan koneen ovea. Mies pääsi lennolle.
Vesterbacka tietää, että koko ajan pitää olla skarppina: olla ensimmäisenä tiskillä kysymässä korvaavaa lentoa myöhästyneelle.
– Ei saa jäädä odottelemaan, että joku muu ratkaisee sen ongelman. Perässä tulee 200 muuta, jotka haluavat sille samalle lennolle.
TÄRKEÄ KEINO eliminoida matkustusstressiä on se, että Vesterbacka tietää tasan tarkkaan, mitä hän tarvitsee matkalle.
– Punainen huppari, t-paitoja, alkkareita, sukkia. Pitää vain tietää, montako päivää matka kestää, montako paria sukkia otan. Viikon tai kahden retkelle pakkaamiseen menee vartti. Sitten olen ready to go, Vestebacka summaa.
Punainen Angry Birds -huppari on paitsi loistava tavaramerkki, myös äärimmäisen kätevä matkalla. Ei tarvitse silitellä kauluspaitoja tai raahata pukupusseja mukana. Kaikki mahtuu käsimatkatavaroihin. Kun lentää joka päivä uuteen kaupunkiin, ei voi ottaa riskiä, että matkatavarat menisivät väärään paikkaan. Jos ne häviäisivät ensimmäisellä lennolla, ne eivät ehtisi koko matkan aikana perille.
Vesterbackalla on kaksi passia, sillä jompikumpi saattaa olla Venäjän tai Kiinan suurlähetystöstä odottamassa viisumia. Sim-kortit hänellä on Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja Suomeen.
Vesterbackalle ehdoton apu on myös iPadin World Clock Office -sovellus, joka näyttää, mitä kello on missäkin päin maailmaa. Näin pystyy sopimaan puhelinpalavereita toiselle puolelle maailmaa.
– Pää hajoaisi, jos alkaisin kelata kellonaikoja itse. Ajan saisi ihan takuulla väärin.
VESTERBACKA ON joinakin viikkoina Suomesta pois kuutena päivänä seitsemästä. Eikö hänelle tule ikinä koti-ikävä? Mies on hetken hiljaa.
– Hyvä kysymys. Se on oikeastaan tätä samaa asennejuttua. Totta kai olisi jees, jos voisin olla himassa. Mutta jos ei voi, niin siitä ei kannata ottaa stressiä.
Vesterbackan perheeseen kuuluu vaimo sekä 8- ja 10-vuotiaat lapset.
– Vähän väliä tuntuu siltä, että pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Mutta kaikkeen tottuu, ja niin lapsetkin ovat tottuneet, että tuo tulee ja menee. Kyllä he mielellään toivoisivat, että olisin enemmän mestoilla, mutta heillekin on tarttunut se samanlainen asenne kuin minulla.
Vesterbackan kaverisuhteet ovat jääneet viime vuosina vähemmälle.
– Sehän on suurin haaste, että kun olen Suomessa, olen mieluiten himassa. Käytännössä harrastan omien lasteni harrastuksia. Juuri sunnuntaina olin pojan jalkapallo-ottelussa.
Urheilun Vesterbacka hoitaa siten, että hän pyrkii kaupungista riippuen siirtymään paikasta toiseen kävellen. New Yorkissa hyötyliikunta on helppoa. Jos Vesterbacka on maanantai-iltana Suomessa, hän käy pelaamassa sählyä.
MAAILMALLA MATKATESSAAN Vesterbacka tuntee harvoin itseään yksinäiseksi tai ulkopuoliseksi.
– Olin juuri Kiinassa yhdessä tilaisuudessa, jossa oli minä ja kolmesataa kiinalaista. Se tuntuu ihan siistiltä. Etenkin kun on tulkki mukana, pystyy olemaan keskusteluissa mukana, kun ei puhu kiinaa.
Vesterbacka sanoo tarttuvansa helposti keskusteluihin. Punainen huppari erottuu pukumiesten joukosta, ja moni haluaa jutella Änkkäri-miehelle.
– Kun tulee pienestä maasta, tietää, että pitää sopeutua muiden kulttuuriin. Mikään ei kuitenkaan tunnu kauhean vieraalta.
Vesterbacka ei tapaa pelkästään isoja pomoja matkoillaan, vaan tekee ruohonjuurityötä. Hotelliin kirjautuessa hän kysyy respasta, pelaako henkilökunta Angry Birdsiä. Hänellä on aina pieniä lintu-reppuleluja taskuissaan, joita hän jakaa faneille.
– Kävelin Soulissa lentokentällä ja näin 10-vuotiaita poikia. Yhdellä oli Änkkäri-laukku, joten menin antamaan hänelle ja hänen kavereilleen lelut.
Angry Birds -peliä on ladattu yli 2 miljardia kertaa. Silti useimmiten juuri lapset kehtaavat kiljahtaa iloisina ”Angry Birds!” nähdessään miehen punaisessa hupparissa, jossa on lintu rinnassa.
– Siitä tulee aina hyvä fiilis. Joka päivä matkoilla tulee pieniä ja suuria onnistumisen hetkiä, Vesterbacka sanoo.
Seuraavana päivänä hän lähtee New Yorkiin, josta jatkaa Washingtoniin. Normi viikko tulossa siis.
Julia Thurén, teksti
Paavo Martikainen, kuva
