Apu

Ananasmehutehtaan tutkija Andy Hall: Jos olisin thai, olisin jo kuollut



Ananasmehutehtaan tutkija Andy Hall: Jos olisin thai, olisin jo kuollut

Apu uutisoi kevättalvella Natural Fruit -tehtaan väärinkäytöksistä Thaimaassa. Pirkalle, Rainbow’lle ja Eldoradolle ananasmehun raaka-ainetta tuottavissa tehtaissa paljastui vakavia puutteita työoloissa, -turvallisuudessa ja palkoissa. Tutkija Andy Hall kävi Suomessa kertomassa työstään - ja sen hinnasta.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat Meeri Utti

Natural Fruitin nuorimmat työntekijät olivat vain 14-vuotiaita, ja kansalaisjärjestö Finnwatch kuvasi tehtaan oloja ”lähes orjatyöksi”.

Mies tutkimuksen takana oli Andy Hall. Seurauksena hänen työsopimustaan Mahidol Universityn siirtolaistutkijana ei jatkettu, ja Natural Fruit haastoi hänet oikeuteen vaatien yli seitsemän miljoonan euron vahingonkorvauksia.

– Asun nyt Burmassa, ja oikeuskäsittelyä varten on ollut kolme kuulemista. Mutta en ole saanut virallisia haasteasiakirjoja ja juttu seisoo paikallaan, Hall kertoo.

Miten kolmekymppinen britti päätyi Kaakkois-Asiaan tutkimaan niitä, joita juuri kukaan ei auta: usein paperittomia siirto- ja muita työläisiä, joita suuryritykset pompottavat mielensä mukaan?

Andy Hall on kotoisin Spaldingista, Lincolnshirestä – pikkukaupungista, jonka huomionarvoisin piirre on miehen mukaan parin tunnin matka Lontooseen. Terävä poika pääsi opiskelemaan oikeustiedettä University College Londoniin ja suunnitelmat olivat selvät: hänestä tulisi hyvin ansaitseva juristi suurkaupungin sykkeeseen.

Paitsi että se ei tuntunut oikealta. Mitä pidemmälle opinnot etenenivät, sitä vähemmän Hall tajusi haluavansa elää Lontoon tai ylipäätään mitään lakimaailmaa. Ensin hän keskittyi rikosjuttuihin, mutta yksittäisten ihmisten tekemiset tuntuivat enemmän seuraukselta kuin syyltä.

– Tajusin, että jos haluan oikeasti vaikuttaa asioihin, minun on mentävä käytännön tasolle – ja sinne, missä ihmiset ovat heikoimmassa asemassa. Hakeuduin ihmisoikeusjärjestön konsultiksi Bangkokiin ja johdin Migrant Justice Program -kampanjaa, koordinoin siirtotyöläisten työterveyden ja -turvallisuuden parantamista ja niin edelleen. Kymmenen viime vuotta olen tehnyt töitä Thaimaassa ja Burmassa.

Suurimmalla osalla ihmisistä on jonkinlainen sosiaalinen omatunto, mutta harvemmat haluavat, osaavat tai jaksavat tehdä siitä ammatin. Miksi Hall halusi?

– Lontoossa silmäni aukesivat sille, kuinka epätasaisesti vauraus jakautuu ja keiden selkänahasta länsimaiden ja Euroopan hyvinvointia revitään. Minusta todellisia rikollisia eivät ole yksittäiset ihmiset, vaan heitä riistävät suuryritykset, Hall lataa.

Maailmanparantajan työ on kuitenkin käytännönläheistä. Ruohonjuuritason kenttätyön jälkeen Hall huomasi, että kaupan ja tehtaiden tutkimus, paineen luominen suuryrityksille lobbareineen ja kansainvälinen julkisuus on se, jolla on eniten vaikutusta.

Tällainen työ ei ole missään helppoa ja kehittyvissä maissa vähiten. Hall puhuu sujuvaa thaita, mutta todellisen työn takana on ihmisten luottamuksen hankkiminen.

Kymmenessä vuodessa Hall on hankkinut laajat verkostot, mutta Natural Fruitin kaltaisissa tehtaissa, joiden vallan koetaan yltävän korruption ja suku- sekä muiden kytkösten vuoksi lähes kaiken yli, ihmiset pelkäävät työnsä ja toimeentulonsa puolesta.

Eivätkä vain niiden. Hall sanoo asian suoraan:

– Jos olisin thai tai burmalainen, olisin jo kuollut, ajat sitten. Niin siellä toimitaan, kun joku yrittää puuttua korruptioon ja suuryritysten toimintaan. Palkkamurhaaja asialle ja pum: helppoa ja halpaa.  Eikä rikos selviä koskaan.

– En ole koskaan kokenut henkilökohtaista pelkoa, mutta minua suojaavat länsimaisen tutkijan status, diplomaatti- ja muut kontaktit ja korkea julkinen profiili.

Monet Hallin kollegat ja yhteistyökumppanit sen sijaan pelkäävät.

Iäisyyskysymys on se, mitä yksittäinen kansalainen voi tehdä. Ja kenellä vastuu vääryksien oikaisemisesta lopulta on: kansalaisjärjestöille, hallituksilla, firmoilla vai meillä kaikilla?

– Meillä kaikilla. Ihmiset voivat pitää asiaa esillä: käyttää sosiaalista mediaa, lähettää kirjeitä, painostaa yrityksiä, yhteisöjä, kaupan edustajia, suurlähetystöjä, hallituksia... Kuluttaja on oikeasti kuningas.

Boikotteihin Andy Hall sen sijaan uskoo vain harvoissa tapauksissa: ne vievät töitä jo muutenkin kovilla olevilta ihmisiltä.

– Mutta sillä on merkitystä, että ostajat kiinnittävät huomiota tuotanto-oloihin. Suomen keskusliikkeiden käyttävä BSCI-sertifikaatti on eurooppalaista painostusta, mutta tällaiset keinot ja tarkistukset toimivat vain rajoitetusti Thaimaan kaltaisissa maissa.

– Työntekijät pakotetaan valehtemaan, oloihin tehdään näennäiskorjauksia ja myöhemmin palataan vanhaan. Pitää mennä sinne, missä väärinkäytökset tapahtuvat, ja pitää meteliä.

Eikö Hall koskaan väsy?

– Totta kai. Mutta jos ihminen ei usko tekemisiinsä, on kyyninen eikä välitä muista, se tuhoaa myös hänet itsensä. Hänen persoonansa, sen mikä hänessä on hyvää.

Julkaistu: 3.6.2013