Vaikka Risto Wolin, 57, olisi työpalaverissa, kun perheenjäsen soittaa, hän vastaa puhelimeen. Tähän on hyvä syy. Oma henki pelastui nelisen vuotta sitten kesällä, koska vaimo nosti luurin ja toimi ripeästi.
Se oli ihan tavallinen, kuuma elokuinen torstai-iltapäivä kotona Sipoossa vuonna 2010. Seuraavana päivänä oli tiedossa golfinpeluuta yritysasiakkaiden kanssa. Aamulla vaimo oli pyytänyt, että Risto Wolin veisi turvetta kotipihan tallin kahdelle hevoselle.
Wolin käveli nurmikon poikki saappaissa, shortseissa ja t-paidassa.
Tien vieressä heinikossa sijaitsi lava, jolle 250 litran turvepaalit oli keväällä purettu. Paalien eteen oli ehtinyt kasvaa nokkospuskaa, joten Wolin huitaisi nokkosia pois tieltä saappaallaan. Hän ei huomannut maassa olevaa reikää.
Ampiainen hyökkää raivokkaasti, jos sen kotipesää uhkaa vaara. Risto Wolinin saapas hälytti liikkeelle koko pesän, ja siivekäs toisensa perään lennähti tunkeilijan kimppuun. Ampiaiset iskivät jalkoihin ja käsivarsiin, jopa t-paidan ja shortsien alle. Wolinille tuli kiire.
– Kohtaus oli kuin suoraan Aku Ankasta. Juoksin pihan poikki noin 50 metriä sisälle taloon kokonainen parvi kimpussani.
Matkalla vaatteet lensivät maahan ja pistoja sateli joka puolelta. Heti sisälle päästyään Wolin huomasi voivansa pahoin, joten keittiössä hän heitti suuhunsa kyypakkauksen sisällön ja soitti vaimolleen. Onneksi työpuhelimen linja sattui olemaan auki.
Aviomies ehti sanoa puhelimeen vain ”ampiaiset”, ennen kuin hän tuupertui lattialle.
Langan toisessa päässä vaimo hätääntyi, mutta toimi tehokkaasti. Hän soitti ambulanssin ja pyysi kahden kilometrin päässä asuvaa naapuria tarkistamaan tilanteen.
Kun naapurin rouva saapui paikalle, hän löysi alastoman Wolinin tajuttomana keittiön lattialta. Pian ambulanssin ensihoitajat elvyttivät Wolinia puoli tuntia yhteen menoon.
Automatkalla Porvoon aluesairaalaan Wolinin elintoiminnot lakkasivat, mutta ambulanssin ensihoitajat saivat ne palautettua. Elvytys jatkui sairaalassa.
Wolinin turvonneelta ja läikikkäältä iholta poistettiin yhteensä 57 ampiaisen piikkiä. Hän sai monia eritehoisia lääkkeitä adrenaliinista ja antihistamiinista hydrokortisoniin. Kyseessä oli anafylaksia eli vaikea allerginen yleisreaktio, joka aiheuttaa iho-oireiden lisäksi ongelmia sydämen, verisuoniston ja hengityselinten toimintaan.
Elvytys venyi lähes kuusituntiseksi. On pieni ihme, että Wolinin keho ja sydän kestivät nuo tunnit.
Teho-osastolta Risto Wolin muistaa vain välähdyksiä. Ympärille kerääntynyt hoitohenkilökunta pohti, miten tilanne kehittyy. Porvoossa ei ollut koskaan nähty lähellekään näin pahaa ampiaisenpistotapausta.
Heti kun Wolin palasi kunnolla tajuihinsa, hän hätäili seuraavan päivän työgolfista ja pyysi hoitajia ilmoittamaan klubille peruutuksesta. Pyyntö herätti hilpeyttä: kuinka tyypillinen suomalaisen miehen tärkeysjärjestys.
Vasta tilanteen rauhoituttua Wolin ymmärsi, mitä oikeastaan oli tapahtunut. Hän oli melkein kuollut.
Makaaminen pienen teho-osaston sängyssä sai miettimään.
– Katselin osaston muita kolmea potilasta ja havahduin. Minulle tapahtui se voimakas tajuaminen ja pysähtyminen, jonka hengenvaarallinen onnettomuus usein aiheuttaa. Muistin, että on elämässä tärkeämpiäkin asioita kuin meidän firmamme kynät ja kumit.
Ensimmäisen ampiaisen näkeminen seuraavana keväänä muistutti pistiäisallergiasta. Toukokuisessa allergiatestissä selvisi, että jos ampiainen pistää joskus uudestaan, Risto Wolinilla on 15 minuuttia aikaa hakeutua sairaalahoitoon.
Kesää vasten siedätyshoitoa ei voitu aloittaa, mutta Wolin alkoi kantaa mukanaan adrenaliiniruisketta ja pientä ensiapupakkausta. Helteet kuluivat pitkähihaisissa vaatteissa ja hattu päässä.
Lokakuussa 2011 alkoi viisivuotinen siedätyshoito. Sen tavoitteena on poistaa anafylaksian riski kokonaan. Risto Wolin sai vuoroviikoin eri käsivarsiinsa pistoksia, jotka sisältävät hyvin pieniä määriä ampiaisen myrkkyä.
Annosmäärää on lisätty asteittain ja hoitokertojen määrät ovat vähentyneet. Aluksi pistoksia annettiin viikottain, sitten kaksi kertaa kuussa ja kerran kuussa. Nyt Wolin ajaa Porvoon sairaalaan enää joka kuudes viikko. Julkisella puolella siedätys on edullista. Yksi hoitokerta maksaa reilut kahdeksan euroa.
Hoidot ovat rankkoja, ja niiden jälkeen on pakko nukkua koko päivä, mutta Wolin ei valita. Hän on kiitollinen elämänsä jatkoajasta sekä vaimolleen että hoitajilleen.
– Kiitän kädet ristissä Porvoon sairaalaa ja ambulanssihoitajia. Heidän toimintansa on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Julkisen puolen palveluista ja jonoista valitetaan usein, mutta minulla on täysin päinvastainen kokemus. Olen saanut todella hyvää hoitoa ja menen aina keuhkopolille kuin kotiini.
Yli 90 prosenttia siedätetyistä saa hoidon ansiosta allergiansa kuriin. Risto Wolin ei käytä aikaa sen miettimiseen, kuuluuko hän sittenkin siihen pieneen ihmisjoukkoon, johon siedätys ei tehoa yhtä vahvasti. Todennäköisempää on, että hoito auttaa.
– Viime kesänä kuljin jo shortseissa. En pelkää allergiaa enää, vaikka ampiaisen surina meinaa vieläkin laukaista pakoreaktion. Nykyään katson aina, mihin astun.
Teksti: Saara Pakarinen
Kuva: Petri Mulari
