Eeva

Amedeo Modigliani, Ateneum

Amedeo Modigliani, Ateneum

Ateneumin näyttely tuo uusia näkökulmia Modiglianin taiteeseen. Herkullisinta on taiteilijan töiden kytkeminen vanhempaan taidehistoriaan.
Teksti Eeva toimitus
Mainos

Amedeo Modigliani, Lepäävä alaston hiukset avoinna, 1917.

Amedeo Modigliani (1884–1920) tunnetaan ennen kaikkea venytetyistä alastomista naishahmoista. Nyt Ateneumin näyttely tarjoaa laajemman näkökulman italialaistaiteilijan tuotantoon ja elämään.

Näyttely on kokonaisuudessaan kuin kurkistus 1900-luvun alun Pariisin taiteilijapiireihin, joissa vaikutteet ovat kulkeneet moneen suuntaan.

Aikalaistaiteilijoiden esittäminen Modiglianin näyttelyssä liittää taiteilijan laajempaan kokonaisuuteen, mutta katsoja saa olla tarkkana ja lukea teoskyltit huolella. Eri tekijöiden työt on helppo sekoittaa toisiinsa.

Näyttelyn herkullisin anti on taiteilijan kytkeminen vanhempaan taidehistoriaan. Modigliani oli kiinnostunut muinaisen Egyptin ja Kreikan taiteesta sekä aasialaisista ja afrikkalaisista niin sanotuista primitiivisistä veistoksista. Tämä tieto vaikuttaa siten, että Modiglianin omia teoksia alkaa katsoa uudella tavalla.

Amedeo Modigliani, Germaine Survage ja korvakoru, 1918.

Venytetyt hahmot saavat syvyyttä ja merkitystä. Niissä alkaa nähdä ajan ja paikan yli ulottuvaa kauneuden ja jumalallisuuden etsintää.

Erityisesti huomio kiinnittyy muotokuvien silmiin. Ne ovat omituisen eleettömät, usein vain mustat aukot. Vaikka ihmisen olemus muuttuu mallin myötä, toistuu silmissä sama ääretön mystisyys. Ne ovat kuin ovia johonkin tuntemattomaan, toiseen ulottuvuuteen.

Runoilija ja Modiglianin rakastettu Anna Ahmatova sanoikin taiteilijasta:

”Kaikki se ylimaallinen, joka säteili Modiglianista, tuli jostain pimeydestä. Hän oli erilainen kuin kukaan muu tässä maailmassa.”

Teksti: Minna Hujanen

Amedeo Modigliani Ateneumissa 5.2.2017 saakka. Arvio löytyy myös Eevan numerosta 12/2016.

Julkaistu: 18.11.2016