Apu

Näyttelijä Alina Tomnikov: ”En ole koskaan tehnyt elokuvaa näin” – Paola Suhosen toista elokuvaa kuvataan sissimeiningillä

Näyttelijä Alina Tomnikov: ”En ole koskaan tehnyt elokuvaa näin” – Paola Suhosen toista elokuvaa kuvataan sissimeiningillä
Vaatesuunnittelijana tunnettu Paola Suhonen etsi elokuvaansa aitoja kuvauspaikkoja ja löysi muun muassa ”Pohjois-Karjalan Twin Peaksin”, paikan, josta löytyy hylätty kaivos, sota-ajan vankileiri ja Alvar Aallon arkkitehtuuria.
Julkaistu: 5.9.2021

Mätäsvaara. Nimi jää kerralla mieleen, mutta harva on sitä kuullut tällä vuosituhannella. Toisin oli 1940-luvulla: silloin tähän Pohjois-Karjalan Lieksassa sijaitsevaan kylään panostettiin Suomen toiseksi suurimman kaivoksen takia.

Mätäsvaarasta kaivettiin vuosina 1939–1947 molybdeeniä erityisesti aseteollisuuden erikoisteräksien raaka-aineeksi.

Kun toinen maailmansota loppui, molybdeenin kysyntä maailmalla hiipui, ja kaivoksen toiminta loppui. Mätäsvaarassa oli asunut kaivoksen kukoistaessa jopa tuhat ihmistä, useimmat heistä arkkitehti Alvar Aallon 1939–1940 suunnittelemissa tyyppitaloissa.

Mätäsvaarassa oli sota-aikana myös vankileiri. Satakunta venäläistä vankia työskenteli kaivoksen avolouhoksessa tai kahdeksan kilometriä pitkissä käytävissä.

Nyt Mätäsvaarassa asuu alle sata ihmistä. Moni taloista on pahasti rapistunut. Osa huoneistoista on jäänyt siihen kuntoon, mihin viimeinen asukas sen vuosikymmeniä sitten jätti.

Juuri tämä autenttisuus vetosi Paola Suhoseen. Hän tuli heinäkuussa Mätäsvaaraan tekemään elokuvaansa Miehiä keskiyön auringossa.

Ohjaaja Paola Suhonen ja tämän puoliso, tuottaja Olli Happonen Pohjois-Karjalan Enossa. Siellä elokuva-auto Jeep jätti tielle.

Hellepäivän pysähtynyt fiilis

Toista pitkää elokuvaansa ohjaava Suhonen, 47, tunnetaan vaatesuunnittelijana ja Suomen ulkopuolelle levinneen Ivana Helsinki -vaatemerkin perustajana. Suhonen ehtii silti muuallekin kuin suunnittelupöydän ääreen.

Hän on opiskellut New Yorkissa ja Los Angelesissa elokuvan tekemistä. Lisäksi hän esiintyy muusikkopuolisonsa Olli Happosen kanssa Lone Deer Laredo -yhtyeessä ja järjestää kerran vuodessa Superwood -musiikki- ja elämysfestivaalin.

– Juuri tällaisia paikkoja halusin elokuvaani, Suhonen sanoo Mätäsvaaran ainoassa liiketilassa, kahvila-kirpputori-majoitusliikkeessä Sivukylän valinnassa.

Miehiä keskiyön auringossa -elokuvassa pääosia näyttelevät Mikael Rautasalo ja Alina Tomnikov.

Takana on kymmenen päivää kuvauksia ja pitkälle iltaan venähtänyt kuvauspäivä Mätäsvaarassa. Suhonen jäi vielä elokuvan tuottajana työskentelevän Happosen kanssa kahville, kun muu kuvausryhmä jatkoi matkaa.

– Kun meidän porukka pölähti pois, kylään laskeutui hellepäivän kultainen, vähän pysähtynyt fiilis, täydellinen hiljaisuus, Suhonen kuvailee.

Sellaista tunnelmaa ei olisi helppo lavastaa elokuvaan, ja juuri lavastamista Suhonen vierastaa. Hän päätyi kuvaamaan Mätäsvaaraan nimenomaan sen takia, että täältä löytyi ajan aitoa patinaa, kauan sitten seisahtuneen elämän jälkiä, joita ei ole myöhemmin korjailtu.

Kuvauspaikaksi löytyi yksi huoneisto Aallon suunnittelemasta talosta, entisen kaivostyöläisen asunto, jossa on viimeksi asuttu 1950- tai 1960-luvulla – ja johon ei tosiaankaan ole kajottu asukkaan kuoleman jälkeen.

– Hän oli laittanut jenkkilipun seinälle, koska oli ollut Amerikassa töissä. Asuntoon oli jäänyt kahvipurkkikin pöydälle. Emme lavastaneet mitään, Suhonen kertoo.

Mitä on true fiction?

Suhonen löysi Mätäsvaaran kiertäessään parin vuoden ajan etsimässä kuvauspaikkoja ympäri Suomea.

Hän kehitti jo opiskeluaikanaan Yhdysvalloissa tyylin, jota kutsuu nimellä true fiction. Vaikka tarina olisi keksitty, kuvauspaikat ovat todellisia, eivät vain elokuvaa varten rakennettuja.

– Perustin muiden opiskelijoiden kanssa salaseuran, jossa määrittelimme, miten elokuvia tehdään True fiction -manifestin mukaan: reaaliajassa, autenttisissa paikoissa, ei mitään studioihin lavastettuja pahviseiniä… uskon, että tästä tarttuu elokuvaan paljon olennaista, jota ei voi lavastaa. Eihän tällaista voi lavastaa, Suhonen sanoo ja huitaisee ympärilleen, monitoimiliiketilaan ja näyteikkunan taakse, Mätäsvaaraa halkovalle Varpasentielle. Sen varrelta löytyvät kaivos, Aallon piirtämät talot ja käytöstä poistettu voimalakin.

Paola Suhonen toteuttaa ohjaajana periaatetta, jonka mukaan kuvataan vain lavastamattomissa paikoissa.

Pieni kylä Pielisen takana

Fordson Super Major

Kahvin juotuaan Suhonen haluaa kiertää kirpputorin vielä kerran. Tiedä, vaikka mukaan tarttuisi jotakin. Suhonen ihastelee mätasvaaralaisten asennetta ja ammattitaitoa. He laittoivat kuntoon elokuvan auton – yksi road movien pääosan esittäjistä on vuoden 1989 jenkkimaasturi Jeep Grand Wagoneer. Edellisen illan kuvaukset Mätäsvaarassa lyhenivät suunnitellusta ja siirtyivät, kun Jeepin laturi hajosi ja jätti kuvausryhmän tien päälle.

Paikallisten tekninen osaaminen ei tosin yllättänyt. Elokuvassa nähdään vanha Fordson Super Major -traktori, johon paikallinen asentaja on vaihtanut linja-auton moottorin! Sinistä traktoria on pitänyt jatkaa sen takia.

– Hyvin se kulkee, mutta ei ajaminen mukavaa ole, Teijo Kuvaja sanoo.

Kuvaja, 70, nähdään elokuvassa pienessä roolissa miehenä, joka muun muassa ajaa tällä traktorilla.

Teijo Kuvaja muutti Lieksaan Raisiosta ”Suomen halvimman omakotitalon” perässä. – Täällä on kaikkea, mitä ihminen tarvitsee.

Kuvaja on kotoisin Rovaniemeltä, mutta Lieksan Siltavaaraan, kymmenen kilometrin päähän Mätäsvaarasta hän muutti Raisiosta.

– Muutimme tänne vaimon kanssa kuusi vuotta sitten yksinkertaisesti siitä syystä, että mistään muualta ei saanut halvemmalla omakotitaloa. Ja vaimo halusi omakotitalon, koska hän halusi laittaa pihaa, Kuvaja kertoo.

Kuvajan kokemus ”Suomen halvimmista omakotitaloista” tukee sitä yleistä kuvaa, joka muuttotappiokunnista on. Lieksa on ainakin viiden vuoden ajan menettänyt noin kaksi prosenttia asukkaistaan joka vuosi.

– Täällä on sieni- ja marjametsiä, kaikkea, mitä ihminen tarvitsee. Lähimpään pubiin on 40 kilometriä, mutta se ei haittaa, sitäkään en ole kaivannut, Teijo Kuvaja sanoo.

Lieksa ikääntyy

Lisäksi väki vanhenee. Koko maassa yli 64-vuotiaiden osuus väestöstä on Tilastokeskuksen mukaan 22,7 prosenttia, Lieksassa 38,1 prosenttia.

Numeroita voi esittää toisinkin – ja niin Pohjois-Karjalan maakuntaliitto tekee. Se muistuttaa tilastosivullaan, että 164 000 asukkaan maakuntaan mahtuu muun muassa 2 200 järveä sekä 347 metriä korkea Kolin kansallismaiseman huippu. Kerrotaanpa sekin, että Pohjois-Karjalassa paistetaan vuosittain 50 miljoonaa karjalanpiirakkaa!

Kuvaja on kotiutunut – ja karjalaistunut.

– Tänne oli helppo muuttaa, sillä olen kalamies. Kalavesiä riittää. Lisäksi täällä on sieni- ja marjametsiä. Täällä on kaikkea, mitä ihminen tarvitsee. Lähimpään pubiin on 40 kilometriä, mutta se ei haittaa, sitäkään en ole kaivannut, Kuvaja luettelee ja alkaa kehua paikallisia ihmisiä.

– Siihen nähden, että muutin keskelle ei-mitään, on kavereitakin löytynyt ihan käsittämättömästi. Naapurini on Kärjen Martti, hän vetää paikallista Loukun kyläyhdistystä. Heillä on myös kesäteatteri – tai nykyisin meillä: minut houkuteltiin sinne makkaranmyyntiin, ja pian olinkin jo lavalla.

Nyt kumpikin näyttelee Suhosen ohjauksessa jo toista elokuvarooliaan. Molemmat vilahtivat myös Markku Pölösen kolmen vuoden takaisessa Oma maa -elokuvassa.

Mikael Rautasalo, 22, sai pääroolin koekuvauksen perusteella.

Täysillä mukaan

Suhosen elokuvan pääosissa nähdään kansain­välistä uraa luova, Suomessa suurelle yleisölle muun muassa Putouksesta tuttu Alina Tomnikov, 33, sekä ensimmäistä kertaa näyttelevä, koekuvausten kautta roolin saanut Happosen bändikaveri New Silver Girl -yhtyeestä, Mikael Rautasalo, 22.

Rautasalolle kaikki oli elokuvanteossa tietysti uutta, Tomnikoville taas true fiction -periaatteen noudattaminen: kaikki kohtaukset kuvattiin siinä järjestyksessä, jossa ne valmiissa elokuvassa ovat.

Se tarkoitti tie-elokuvan tapauksessa sitä, että elokuvan koko työryhmä kulki yhdessä saman reitin, jonka roolihahmot valkokankaalla matkustivat, Helsingistä Satakunnan ja Pohjois-Karjalan kautta Suomussalmea kohti.

– Kun päätin lähteä mukaan, päätin myös heittäytyä tähän ”pienellä joukolla halki Suomen” -sissimeininkiin. Ja niinpä yhtä suurta antia kuin itse elokuvanteko ovat minulle olleet siirtymiset paikasta toiseen ja heräämiset eri leirintäalueilla, Alina Tomnikov kertoo.

– En tosiaan koskaan ole tehnyt elokuvaa näin, mutta kun päätin lähteä mukaan, päätin myös heittäytyä tähän ”pienellä joukolla halki Suomen” -sissimeininkiin. Ja niinpä yhtä suurta antia kuin itse elokuvanteko ovat minulle olleet siirtymiset paikasta toiseen ja heräämiset eri leirintäalueilla. Tuo kaikki muu – matkustaminen, odottelu, majoittumiset – on sitä elämää elokuvanteossa, ei pelkkä kuvaaminen.

Suhonen halusi pitää matkaavan ryhmän pienenä.

– Halusin, että syntyy retkitunnelmaa. Valitsin kaikki tyypit yksitellen ajatellen sitä, miten he sopeutuvat tällaiseen reissuun.

Siitä seurasi, että Suhosella on itselläänkin monta tehtävää. Ohjaamisen lisäksi hän vastasi muun muassa puvustuksesta.

– Voin tehdä niin kuin haluan, kuvata esimerkiksi nimenomaan 16-milliselle filmille, sen kuva on mielestäni kauneinta, Paola Suhonen sanoo.

Hän on myös tuottanut elokuvansa itse.

– En pidä mistään luksuksesta. Käytän rahaa mieluummin omaan tekemiseen – ja tästähän minä nautin. Voin tehdä niin kuin haluan, kuvata esimerkiksi nimenomaan 16-milliselle filmille, sen kuva on mielestäni kauneinta.

Rautasalo mielestä kohtausten kuvaaminen oikeassa järjestyksessä oli hyväksi roolin kehittymisen kannalta.

– Olen aika introvertti tyyppi. Ensimmäisten kuvauspäivien aikana mietin, miten oikein selviydyn tästä, mutta eihän minulla enää ollut vaihtoehtoa. Kuvausten aikana olen saanut lisää itseluottamusta. Luulen, että se välittyy, kysehän on myös roolihahmo Eetun kasvutarinasta.

Martti Kärki vetää paikallista Loukun kyläyhdistystä.

Mikäs tässä on asustellessa

Ilta saapuu Mätäsvaaraan. Hyttyset inisevät ja paarmat surisevat, mutta muuten äänet ovat vähissä.

Jukka Pöppönen ja Mika Räsänen tupakoivat Sivukylän valinnan edustalla.

– Mikäs tässä on asustellessa. Viihtyyhän sitä täälläkin, kolme vuotta liikehuoneiston yläkerrassa asunut Pöppönen sanoo.

Jukka Pöppönen (vas.) ja Mika Räsänen asuvat Mätäsvaaralla, Sivukylän valinnan yläkerrassa.

Vuokraemäntä Eini Näykki osti talon vuonna 2017.

– Ajattelin, että tulee joku, jos tulee. Ja asiakkaita alkoikin käydä, Näykki sanoo.

Näykki, 76, leipoo joka päivä kahvilan vitriiniin pullaa ja piirakkaa. Hän huolehtii kirpputorista ja majoitusliikkeestä sekä elintarvikekioskin valikoimasta.

Mätäsvaarasta ei tarvitse lähteä Sivukylän valintaa kauemmas, jos tarvitsee onnittelukorttia, tuulilasin pesunestettä tai perusruokatarpeita. Kanan-, ankan- ja viiriäisenmunat myydään lähituotteina, suoraan kanalasta Näykille toimitettuina.

Näykki on pitänyt kioskia aikaisemmin muualla Suomessa. Uskookohan hän, että Mätäsvaarasta voi vielä tulla suosittu matkakohde vaikkapa Aallon arkkitehtuurin bongaajien tai kaivoksen takia?

Mätäsvaarassa asuu alle sata ihmistä. Moni taloista on pahasti rapistunut.

– Onhan täällä nyt jo käynyt ihmisiä katsomassa taloja ja valkoisia hiekkakenttiä.

Hiekkakenttiä?

Kyse on Mätäsvaaran kaivoksen vanhasta jätehiekasta. Sitä on joskus hyödynnetty lasiteollisuuden tarpeisiin, mutta valkoisena hohtavaa maata on jäänyt oudoksi maisemaksi keskelle pohjoiskarjalaista metsää.

– Viime vuonna täällä oli tanskalaisia, lähetin heidät hiekkakentille, Näykki kertoo.

Tanskalaiset olivat lähetelleet haltioissaan kuvia kavereilleen. Nämä olivat olleet huuli pyöreänä: missähän maassa te nyt oikein olette?

Kuuntele: Lone Deer Laredo, Vol. 1 Spotifyssa

Kommentoi »